Tarmo oli pyydetty viime perjantaina suorittamaan taas bravuuri-numero, eli rooli häiriö-koirana bichoneitten toko-treeneissä, tarkemmin sanottuna Oivan Oppikoulussa :)
Ensin aloitettiin aloittelevien bichoneitten kanssa. Porukassa oli siis nuoria koiria ihan pikku pennusta alkaen. Tarmon kanssa välillä häirittiin, vain kävelemällä koirien ohi. Hyvin jaksoivat nuoret koirat olla temppuilematta sen suurempia vaikka käveltiin välillä ihan läheltäkin. Se oli myös toki hyvää harjoitusta Tarmollekin. Otettiin osaa myös osaan toko-liikkeistäkin.
Toinen ryhmä koostui vähän edistyneemmistä koirista. Siinä kohtaa tosin häiriötä ei varmaan juurikaan ollut, kun puolet porukasta oli tuttuja meidän agility-treeneistä. Tehtiin kuitenkin siellä muiden mukana liikkeitä.
Yllätyksekseni monet liikkeistä sujui Tarmon kanssa paremmin kuin koskaan aikaisemmin, vaikka meillä on nyt tokosta ollut jo useamman viikon tauko. No, ehkä juuri siksi. Tarmo ei ole koskaan kestänyt paikalla makuussa niin hyvin kuin nyt, ja välillä sentään kuului haukkua viereisestä huoneesta. Myös liikkeestä maahan meno sujui loistavasti: autoin kyllä maahanmenossa kädellä, mutta tällä kertaa Tarmo jäi kuin naulattuna paikoilleen odottamaan. Jee! Edistystä siis, kun antaa asioiden välillä vähän aikaa hautua.
Lopputuloksena oli se että Tarmo parka oli aivan poikki. No ei se mikään ihme ole kun se on normaalistikin n. 50min treenien jälkeen väsynyt, niin saati nyt sitten kaksien treenien jälkeen. Oli vähän herne aivoissa koetuksella vissiin ;)
Mutta kivaa oli, ja mennään toki taas uudestaankin jos pyydetään :)
-----
"Taiteilijavuosijuhla" tuli vaan mieleen, kun tajusin että minullahan on ollut aika lailla tarkalleen näinä päivinä walesinspringereitä 20 vuotta! Siis 2/3 koko elämästäni. Ennen Santun tuloa välissä oli ainoastaan yksi kuukausi ettei koiraa ollut ollenkaan. Olen tosi onnellinen että vanhempani jossain vaiheessa suostuivat koiran hankintaan (sen jälkeen kun äiti joutui häpeämään silmät päästänsä kun ulkoilutin muovisia koiria pitkin Lappeenrannan katuja vetämällä niitä narussa perässäni...), on nämä tuoneet elämään kyllä niin paljon sisältöä, vaikka se välillä vähän "taitelua" onkin näiden pisamanaamojen kanssa :)
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
lauantai 14. helmikuuta 2009
Agility-treeneissä
Tämän viikon agility-treeneissä harjoiteltiin irtoamista. Eli rata oli yksinkertainen ympyrän muotoinen, ja ajatus oli ettei itse tarvisi sisäpuolella juosta ihan niin isoa ympyrää. Olipa mukaan mahdutettu yksi kinkkisempi hyppy-kombinaatiokin.
Tässä rata:
Oli kiva huomata että Tarmo alkaa jo irtoamaan vähän enemmin. Se tuntuu lukevan rataa ihan kivasti, mutta erityisesti hyppyjen kohdalla se aina välillä tuntuu suorittavan vain yhtä estettä eikä rataa. Siis hyppy ja sen jälkeen laa-laa-laa-haahuilua. Alastulokontaktit otin namien kera varmuuden vuoksi. Kiva harjoitus, ja saihan tuossa itsekin juosta ihan hiki hatussa :) Ja huomasinpa taas omankin kömpelyyteni tuon hyppy-kombinaation kanssa, en millään meinannut kestää perässä.
Santtukin oli taas mukana ja pääsi "treenaamaan" lopuksi. Sama meininki jatkui kuin aikaisemmillakin kerroilla, eli se ei meinannut kestää nahoissaan.
Treeniryhmämme jäsenellä Heidillä oli kamera mukana, ja hän onnistui napsimaan muutaman onnistuneen kuvan treeneistä. Tässä tunnelmia, kiitos kuvista Piirosen Heidille :) Kuvat ovat enimmäkseen Santusta, kun se nyt vaan on niin liikkis kun toinen on niin innoissaan. Eivät ole muuten koirat nähneet trimmaussaksia vähän aikaan näemmä... ;)
Santtu suuri agility-sankari lähestyy hyppyä ja a:ta...
Ei se nyt ole niin justiinsa että mistä kohdasta hyppyä hyppää, miettii Santtu ;)
Santtu ottaa kontaktia heti hypyn jälkeen - vai onkohan mielessä namit?
Santtu täpinöissään lähtövalmiina: mennään jo! Ei taida edes takapuoli koskettaa maata...
Tarmo vauhdissa hypyllä
Jee! Tää on kivaa :)
Santtu A:lla
Tarmon vauhdikas tyylinäyte hypyllä
Taisi Tarmoa vähän kismittää kun Santtu-setä pääsi treenaamaan ja joutui itse huilille ;)
Mitä sitten tehdään!? Hienoa kontaktia Santulta :)
Tässä rata:
Oli kiva huomata että Tarmo alkaa jo irtoamaan vähän enemmin. Se tuntuu lukevan rataa ihan kivasti, mutta erityisesti hyppyjen kohdalla se aina välillä tuntuu suorittavan vain yhtä estettä eikä rataa. Siis hyppy ja sen jälkeen laa-laa-laa-haahuilua. Alastulokontaktit otin namien kera varmuuden vuoksi. Kiva harjoitus, ja saihan tuossa itsekin juosta ihan hiki hatussa :) Ja huomasinpa taas omankin kömpelyyteni tuon hyppy-kombinaation kanssa, en millään meinannut kestää perässä.
Santtukin oli taas mukana ja pääsi "treenaamaan" lopuksi. Sama meininki jatkui kuin aikaisemmillakin kerroilla, eli se ei meinannut kestää nahoissaan.
Treeniryhmämme jäsenellä Heidillä oli kamera mukana, ja hän onnistui napsimaan muutaman onnistuneen kuvan treeneistä. Tässä tunnelmia, kiitos kuvista Piirosen Heidille :) Kuvat ovat enimmäkseen Santusta, kun se nyt vaan on niin liikkis kun toinen on niin innoissaan. Eivät ole muuten koirat nähneet trimmaussaksia vähän aikaan näemmä... ;)
Santtu suuri agility-sankari lähestyy hyppyä ja a:ta...
Ei se nyt ole niin justiinsa että mistä kohdasta hyppyä hyppää, miettii Santtu ;)
Santtu ottaa kontaktia heti hypyn jälkeen - vai onkohan mielessä namit?
Santtu täpinöissään lähtövalmiina: mennään jo! Ei taida edes takapuoli koskettaa maata...
Tarmo vauhdissa hypyllä
Jee! Tää on kivaa :)
Santtu A:lla
Tarmon vauhdikas tyylinäyte hypyllä
Taisi Tarmoa vähän kismittää kun Santtu-setä pääsi treenaamaan ja joutui itse huilille ;)
Mitä sitten tehdään!? Hienoa kontaktia Santulta :)
perjantai 6. helmikuuta 2009
Torstain agility-treenit
Eilen oltiin taas tuttuun tapaan agility-treeneissä Tarmon kanssa, ja pääsipä Santtukin taas mukaan. Tällä kertaa vuorossa oli ohjaamisen kannalta erittäin helppo rata, pitkiä suoria vaan päästä päähän. Taas ihan mukavaa vaihtelua haastavien ohjaustreenien jälkeen. Ongelmakohdat oli kuta kuinkin samat kuin edellisellä kerralla, eli lähdössä malttaminen sekä sitten "väärältä" puolelta pujottelu. Muuten meni oikein mallikkaasti, hyvällä mallilla on treenaus, siis ainakin silloin kun tuo tyyppi malttaa keskittyä ;)
Tässä rata:
Tosiaan, alussa otettiin jonkun aikaa istumaan odottamaan jäämis harjoitusta. Jätin Tarmon odottamaan, menin pois, ja tulin takas palkkaamaan. Pikku hiljaa vähän pidempiä matkoja, ekan esteen kiertämistä jne... Ja sehän toimi! Lopulta Tarmo malttoi odottaa kiltisti lähdössä, jotta sain itselleni vähän etumatkaa (kuten radan kuvasta näkyy, sitä tarvittiin ;)
Yllätyksekseni rengas, pituus ja pöytä sujuivat ilman suurempia ongelmia, vaikkei niitä olla kovin paljon treenattukaan. Yksi uusi juttukin radalla oli, alun hyppysuoralla oli kolmen esteen "sarja", joka siis tulkitaan yhdeksi esteeksi niin että jos koira jostain syystä jättää vaikka keskimmäisen hypyn väliin, on koko este sarja suoritettava uudelleen.
Sitä pujottelua pitikin sitten hinkata vähän enemmän. "Oikealta" puolelta sujuu hyvin, mutta "väärältä" vähän vähemmän hyvin. Otettiin treenien lopuksi Tarmon kanssa niitä vielä pari kertaa, ja kyllä ne ehkä vähän paremmin alkoivat jo sujumaan.
Lopuksi Santtu pääsi taas kentälle, ja sama meno jatkui kuin viime kerrallakin! Se oli aivan into-piukeana, tehtiin tällä kertaa ihan lyhyttä radan pätkääkin, ja Santtu oli tosi reipas ja n-o-p-e-a! Harmittaa oikein että silloin kun Santun kanssa käytiin agilityssä, sitä oli tosi vaikea motivoida mitenkään. Nykyään se näköjään tekee mitä vaan saadakseen nami-palkkaa ;) Ei olis taas eilen uskonut että se on jo 9v ja 4kk.
-----
Tokoilut jäävät meidän osalta nyt vähäksi aikaa jäihin. Nyt ei tällä hetkellä kerta kaikkiaan aika ja energia riitä, eli seuraava 5 kerran treeni-satsi jääköön väliin. Katsotaan sitten sen jälkeen taas uudestaan. Ja mikäänhän ei estä kuitenkaan kotona treenausta, kun vaan aikaa, intoa ja jaksamista löytyy.
-----
Ensi viikolla vielä agiliidetään normaalisti, mutta sitten lähdemmekin reissuun. Onneksi koiranhoito järjestyi, ja saimme kivan hoitsun joka on ollut meillä aikaisemminkin. Tietää ainakin että hommat toimii. Vähän tuo meidän reissusta paluu vaan mietityttää, kun Finnairin lentäjät uhkaavat lakolla, mokomat. Ensimmäinen lakko-päivä olisi sopivasti tuo meidän paluupäivä, eli jännä nähdä miten käy. No, pientä jännitystä elämään ;) Sain onneksi sovittua koirille pelastajan jos näyttää siltä että paluumme viivästyy...
Tässä rata:
Tosiaan, alussa otettiin jonkun aikaa istumaan odottamaan jäämis harjoitusta. Jätin Tarmon odottamaan, menin pois, ja tulin takas palkkaamaan. Pikku hiljaa vähän pidempiä matkoja, ekan esteen kiertämistä jne... Ja sehän toimi! Lopulta Tarmo malttoi odottaa kiltisti lähdössä, jotta sain itselleni vähän etumatkaa (kuten radan kuvasta näkyy, sitä tarvittiin ;)
Yllätyksekseni rengas, pituus ja pöytä sujuivat ilman suurempia ongelmia, vaikkei niitä olla kovin paljon treenattukaan. Yksi uusi juttukin radalla oli, alun hyppysuoralla oli kolmen esteen "sarja", joka siis tulkitaan yhdeksi esteeksi niin että jos koira jostain syystä jättää vaikka keskimmäisen hypyn väliin, on koko este sarja suoritettava uudelleen.
Sitä pujottelua pitikin sitten hinkata vähän enemmän. "Oikealta" puolelta sujuu hyvin, mutta "väärältä" vähän vähemmän hyvin. Otettiin treenien lopuksi Tarmon kanssa niitä vielä pari kertaa, ja kyllä ne ehkä vähän paremmin alkoivat jo sujumaan.
Lopuksi Santtu pääsi taas kentälle, ja sama meno jatkui kuin viime kerrallakin! Se oli aivan into-piukeana, tehtiin tällä kertaa ihan lyhyttä radan pätkääkin, ja Santtu oli tosi reipas ja n-o-p-e-a! Harmittaa oikein että silloin kun Santun kanssa käytiin agilityssä, sitä oli tosi vaikea motivoida mitenkään. Nykyään se näköjään tekee mitä vaan saadakseen nami-palkkaa ;) Ei olis taas eilen uskonut että se on jo 9v ja 4kk.
-----
Tokoilut jäävät meidän osalta nyt vähäksi aikaa jäihin. Nyt ei tällä hetkellä kerta kaikkiaan aika ja energia riitä, eli seuraava 5 kerran treeni-satsi jääköön väliin. Katsotaan sitten sen jälkeen taas uudestaan. Ja mikäänhän ei estä kuitenkaan kotona treenausta, kun vaan aikaa, intoa ja jaksamista löytyy.
-----
Ensi viikolla vielä agiliidetään normaalisti, mutta sitten lähdemmekin reissuun. Onneksi koiranhoito järjestyi, ja saimme kivan hoitsun joka on ollut meillä aikaisemminkin. Tietää ainakin että hommat toimii. Vähän tuo meidän reissusta paluu vaan mietityttää, kun Finnairin lentäjät uhkaavat lakolla, mokomat. Ensimmäinen lakko-päivä olisi sopivasti tuo meidän paluupäivä, eli jännä nähdä miten käy. No, pientä jännitystä elämään ;) Sain onneksi sovittua koirille pelastajan jos näyttää siltä että paluumme viivästyy...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)