Hormoonipiikin pitäisi alkaa vaikuttamaan nopeasti, ja tilanteen normalisoitua. Alustava suunnitelma olisi hoitaa kastraatio myös aika nopeasti, jotta Tarmo pääsee toipumaan pian. Keväällä voidaan sitten kaikessa rauhassa taas kokeilla agilityä uudestaan, josko hyppiminen ja keinu olisi Tarmon mielestä vähän kivempaa. Iän puolesta kuitenkin ainakin ensi vuoden voisi ihan hyvin vielä harrastaa, jos mitään muuta kremppaa ei tule.
perjantai 29. marraskuuta 2013
Miesten vaivat
"Kyllä äiti lapsensa tuntee". Niinhän siinä kävi että oma diagnoosini muuttui oikeaksi diagnoosiksi, kun eilen kävimme Tarmon kanssa eläinlääkärissä tutkimuksissa.Tarmolla on laajentunut eturauhanen, ja pissanäytteessä oli verta. Näytettä ei saatu kerättyä tarpeeksi jotta kaikki arvot olisi saatu tutkittua, joten pitää vielä kiikuttaa toinen näyte tutkittavaksi. Mutta hoidoksi nyt kuitenkin hormoonipiikki niskaan sekä kipulääke- ja antibioottikuuri. Ja jatkotoimenpiteenä sitten pallien poisto. (Anteeksi laikille miespuolisille lukijoille ;)) No, Tarmon kohdalla se on muutenkin perusteltua, kun toinen kives on piilokives, ja se on kuitenkin aina kasvainriski.
lauantai 9. marraskuuta 2013
Springerspanielit ry:n vuoden 2013 Agilitytulokas: Lotte!
Blogikirjoittelu laahaa taas vähän perässä, mutta parempi myöhään kuin jne... :)
Kolme viikkoa sitten matkasimme sunnuntaina äitini kanssa Turenkiin agilitykisoihin. Ohjelmassa oli kaksi starttia kummankin koiran kanssa, molemmat agilityratoja. Bonuksena A-radalla ratkottiin myös Springerspanielit ry:n rotumestaruudet.
Radat olivat 1-luokan radoiksi mielestäni aika haastavia. Loten kanssa startattiin ensin, ja meno oli melkoista taistelua. Halli varmasti raikui kun itse käskytin aika kovalla otteella Lottea, ja Lotte puolestaan haukkui takas jatkuvasti myöhässä olevasta ohjauksesta ;) Tuloksena kuitenkin meidän ensimmäinen yhteinen TULOS, 10 vp, ja Springerspanielit ry:n vuoden Agilitytulokas 2013 -titteli komean kiertopalkintopokaalin kera!
Toinen rata lähti sitten vähän lapasista Loten kanssa, ei ollut itsellänikään enää niin keskittynyt meno ja Loten kanssa pärjääminen todellakin vaatii sitä: keskittymistä ja terävyyttä.
Tarmon kanssa alku sujui erittäin hyvin. Mm. alun hankala kepeille meno meni aivan täydellisesti, kun se taas koitui monille ongelmaksi (myös Loten kanssa toinen virheistä tuli kepeille menosta). Tarmon ongelmaksi muodostui sen sijaan jälleen keinu. Se on nyt jostain syystä taas alkanut aristella sitä. Ja kun en millään sitä saanut kisassa ilman namia houkuteltua, kaatui koko homma tietysti siihen. Ja tämän tapahtuman jälkeen Tarmo taas alkoikin rauhoittelemaan ja tekemään omia kuvioitaan. Toisella radalla se lähti jo alusta omille teilleen, ei selvästi halunnut lähteä rataa suorittamaan.
Olen kovasti miettinyt Tarmon tilannetta, kun tuo innottomuus hyppäämiseen ja jälleen myös keinuun toistuvat aika usein. Kesällä syynä oli selvästi jumiutuneet lihakset. Mutta mistä voin tietää ettei sekin jumiutuminen johtunut jostain muusta? Ikäähän Tarmolla on nyt 7 vuotta, ja agilityuraa voisi periaatteessa hyvin olla vielä ensi vuosi jäljellä. Mietin että olisikohan syytä viedä "äijä" tässä kohtaa ainakin varmuuden vuoksi eturauhastutkimuksiin, se kun on aika yleinen vaiva tuollaisilla keski-ikäisillä miehillä, ja Tarmon käyttäytyminen voisi myös täsmätä niihin oireisiin. Keinukin aiheuttaa aina aikamoisen tärähdyksen, ja sehän voi tehdä aika kipeää myös "siellä". Aikaisemmin ajattelin että kun sillä oli kesällä lihakset jumissa, on keinun varominen jäänyt sieltä päälle kun tärähdys on tehnyt lihaksissa kipeää. Mutta mennäänpä nyt käymään tutkimuksissa kun tämä kuitenkin itseänikin vaivaa, ihan varmuuden vuoksi.
Kolme viikkoa sitten matkasimme sunnuntaina äitini kanssa Turenkiin agilitykisoihin. Ohjelmassa oli kaksi starttia kummankin koiran kanssa, molemmat agilityratoja. Bonuksena A-radalla ratkottiin myös Springerspanielit ry:n rotumestaruudet.
Radat olivat 1-luokan radoiksi mielestäni aika haastavia. Loten kanssa startattiin ensin, ja meno oli melkoista taistelua. Halli varmasti raikui kun itse käskytin aika kovalla otteella Lottea, ja Lotte puolestaan haukkui takas jatkuvasti myöhässä olevasta ohjauksesta ;) Tuloksena kuitenkin meidän ensimmäinen yhteinen TULOS, 10 vp, ja Springerspanielit ry:n vuoden Agilitytulokas 2013 -titteli komean kiertopalkintopokaalin kera!
Toinen rata lähti sitten vähän lapasista Loten kanssa, ei ollut itsellänikään enää niin keskittynyt meno ja Loten kanssa pärjääminen todellakin vaatii sitä: keskittymistä ja terävyyttä.
Tarmon kanssa alku sujui erittäin hyvin. Mm. alun hankala kepeille meno meni aivan täydellisesti, kun se taas koitui monille ongelmaksi (myös Loten kanssa toinen virheistä tuli kepeille menosta). Tarmon ongelmaksi muodostui sen sijaan jälleen keinu. Se on nyt jostain syystä taas alkanut aristella sitä. Ja kun en millään sitä saanut kisassa ilman namia houkuteltua, kaatui koko homma tietysti siihen. Ja tämän tapahtuman jälkeen Tarmo taas alkoikin rauhoittelemaan ja tekemään omia kuvioitaan. Toisella radalla se lähti jo alusta omille teilleen, ei selvästi halunnut lähteä rataa suorittamaan.
Olen kovasti miettinyt Tarmon tilannetta, kun tuo innottomuus hyppäämiseen ja jälleen myös keinuun toistuvat aika usein. Kesällä syynä oli selvästi jumiutuneet lihakset. Mutta mistä voin tietää ettei sekin jumiutuminen johtunut jostain muusta? Ikäähän Tarmolla on nyt 7 vuotta, ja agilityuraa voisi periaatteessa hyvin olla vielä ensi vuosi jäljellä. Mietin että olisikohan syytä viedä "äijä" tässä kohtaa ainakin varmuuden vuoksi eturauhastutkimuksiin, se kun on aika yleinen vaiva tuollaisilla keski-ikäisillä miehillä, ja Tarmon käyttäytyminen voisi myös täsmätä niihin oireisiin. Keinukin aiheuttaa aina aikamoisen tärähdyksen, ja sehän voi tehdä aika kipeää myös "siellä". Aikaisemmin ajattelin että kun sillä oli kesällä lihakset jumissa, on keinun varominen jäänyt sieltä päälle kun tärähdys on tehnyt lihaksissa kipeää. Mutta mennäänpä nyt käymään tutkimuksissa kun tämä kuitenkin itseänikin vaivaa, ihan varmuuden vuoksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)