Tarmo tarkkanenä treenijäljellä

Tänään pääsimme vihdoin ja viimein kesän (tai no nythän on vissiin jo syksy) ensimmäiselle jäljelle Tarmon kanssa! Tiina ja Sanna olivat käyneet eilen vetämässä jäljet Sipoon metsiin (Suur-kiitos siitä, toivottavasti ampiaisten hyökkäyksestä ei jää pahoja traumoja!). Tarmollekin tehty jälki oli tarkoituksella lyhyt ja helppo, pituus lienee ollut pari sataa metriä ja jäljellä oli vain yksi kulma.

Koska kyseessä oli harjoitusjälki, en päästänyt Tarmoa jälkiliinassa missään vaiheessa täyden matkan päähän, vaan pidin liinaa lyhyemmällä. Ja jos Tarmo yhtään yritti lähteä muualle (esim. lähellä olleelle toiselle jäljelle), en päästänyt sitä haahuilemaan. Vaan eipä tuota kovin paljoa tarvinnut ojentaa, Tarmo jäljesti tänään tosi varmasti ja reipasta vauhtia. Ehkäpä asiat ovat hautuneet pienessä päässä viime syksyn jälkeen :)

Metsässä olisi ollut suppilovahveroita vaikka kuinka paljon, tällä kertaa ei ollut ikävä kyllä aikaa jäädä niitä poimimaan. Olipa kiva tehdä pikainen reissu syksyiseen metsään! Harmi ettei saatu paikkaa tämän viikonlopun jälkikokeisiin, ellei nyt sitten peruutuspaikkaa ilmaannu. Niin, ja jännitettävää jäi kyllä vielä tulevaisuuteen siinä mielessä että matkalle osunut "telkänpönttö" väläytti hieman ikävästi valoaan takas päin tullessa...

Pienet remonttiapulaiset

Nyt kun remppa alkaa pikkuhiljaa olemaan viimeisiä viilauksia vaille valmis, on aika purkaa kamerasta muutama valokuva. Koirat siis tosiaan olivat kotona koko remontin ajan. Ihan hyvin hommat sujuivat, kiitos nopesti kuivuvien maalien, lapsiportin sekä pitkien kävelylenkkien. Ainoastaan yhden kerran putsattiin maalisia tassunjälkiä uudelta laminaatilta... aika hyvä saavutus kun ottaa huomioon miten kovin avuliaita ja innnokkaita osallistumaan nämä meidän pikku remonttiapulaiset ovat ;-)


Tarmo ottaa Samilta mallia miten lattiaa puretaan...


Santtu ihmettelee mitä nyt tapahtuu!?


Tarmo osallistuu innokkaana lattian purkuun ;)


Kaikki kunnon remontit alkavat luonnollisesti rapujuhlilla - ja näemmä Tarmo taas osallistuu ;)


Santtu yrittää rentoutua remonttikaaoksen keskellä...


Uudella viileällä laattalattialla on kiva nukkua, vaikka saumat vielä puuttuvatkin.


Alkaa näyttää jo valmiilta, toteaa Eero Aarnion Puppy ;)


Laatoitus, seinät, sisäovet sekä listat lopullisessa kuosissaan


Hmmm... onko meillä a) tosi nopea koira, b) hidas kamera (tai kuvaaja) vai c) liukas laminaatti-luistinrata josta koira jo ehti luistelemaan pois?

Agilityn MM-kisojen jännäämistä

Hienosti on Suomen Agilityliitto järjestänyt tulosseurannan! Paikan päällä Itävallassa ylläpidetään ahkerasti blogia, johon päivien mittaan tulee niin tuloksia, valokuvia, videoita kuin vähän viihteellisempääkin materiaalia.

Tässä linkki:
http://tango-109.srv.hosting.fi/agiliitto/

Parin viikon agilitytreenit

Vähän on taas allekirjoittaneella kiirettä pitänyt kun ei ole ehtinyt blogiakaan päivittää viime aikoina! Agilitytreeneissä on kuitenkin käyty joka viikko normaalisti. Aloitetaanpa vaikka kahden viikon takaisista treeneistä joista siis jo edellisessä kirjoituksessa kerroin.

Tässä vihdoin kuva radasta. Siitä on kaksi eri versiota, ja ohjaustapoja löytyi vielä useampi erilainen.





Otettiin kellolla aikoja eri yrityksistä ja kirjattiin niitä ylös. Oli hauska nähdä miten eri koirilla eri tapa oli nopeampi kuin jollain toisella. Tarmolle oli nopeampi ehdottomasti tuo b-versio, tosin a-versiossakin Tarmo isona koirana teki vähemmän virheitä kuin pikkukoirat, jotka paljon helpommin hyppäsivät uudestaan esteen yli kun olisi pitänyt lähteä a:lle kirmaamaan.

B-versiosta tosiaan oli myös pari eri ohjaustapaa, joista se että yksinkertaisesti vain "vedin Tarmon syliini" itseäni kohti kun se oli kiertänyt esteen toiselle puolelle toimi kaikkein parhaiten.

.....

Viikko sitten puolestaan harjoiteltiin tällaista rataa:



Hankalat kohdat olivat hypyltä (4) eteenpäin: ennen keppejä et ehdi valssaamaan, ja jos jätät valssauksen keppien jälkeen, tulee käännöksestä renkaalle tosi hidas ja kömpelö. Jos taas juokset ulkokautta itse renkaan oikealle puolelle, tulee ongelma putken jälkeen kun joudut törmäyskurssille koiran kanssa kun joutuisit "työntämään" koiran hypylle (8).

Järkevin tapa olisi siis lähettää koira kepeille itse takaa leikaten. Sitten kannattaisi ohjata esteiden vasemmalta puolelta kepit, rengas, putki ja hyppy (8), ja siitä sitten taas lähettää koira hypylle (9) takaa leikaten eteenpäin.

Ei oltu loma-tauon takia treenattukaan keppejä vähään aikaan, ja takaa leikkaamisia ei ylipäätään olla kovin paljoa harjoiteltu. Päätin silti riskillä kokeilla sitä Tarmon kanssa ihan surutta, koska se näytti olevan tosi hyvässä vireessä ja vauhti päällä. Ja se toimi, ja vieläpä molempien esteiden kohdalla! Olin kyllä taas niin ylpeä tuosta otuksesta, että :) Varmuutta siihen toki kaipaisi lisää, koska sitten kun otettiin radasta pari kolme toistoa, huomasi että koiran väsyessä varmuus ja itsenäisyys vähän katosi. Mutta ihan mahtava onnistumisen fiilis tuosta taas jäi :)

.....

Eilen otettiinkin sitten vaihteeksi ihan yksittäistä estetreeniä keskittyen kontakteihin. Otettiin kentälle kerrallaan kolme koirakkoa, ja esteet olivat siis puomi, keinu ja a. Toki niihin yhdisteltiin vähän hyppyä, putkea ja pussia, ettei nyt olisi ihan vallan tylsäksi käynyt.

Tarmon kanssa ei kontaktiongelmia ollut. Keinukin sujui ihan mukavasti, ja hirveällä hingulla Tarmo sinne taas oli menossa. Vauhtia edelleen tietysti kaipaisi. Keinun annettiin pudota aika vauhdilla, mutta ei kertaakaan maahan asti kolahtaen. Puomin kontakteja otin niin että hypyn siivekkeet olivat apuna, niin pystyin samalla harjoittelemaan puomille lähettämistä erilaisista kulmista.

Twistejä, jaakotuksia... ja "eläimellistä" menoa

Eilen töitten jälkeen ulkoilulenkillä Tarmo osoitti taas "eläimellisen" puolensa! Tällä kertaa vaan lainausmerkeissä. Ohitsemme meni pillit huutaen ambulanssi. Tarmo jäi sitä katsomaan kun anbulanssi lähestyi, iski takapuolen maahan ja nenän kohti taivasta ja alkoi ulvomaan! Eikä mitään pientä vinkumista vaan oikein sellaista "susimaista" kunnon ulvontaa. Ja koko sen ajan kun ambulanssi meni meidän ohi. On siinä meillä pieni peto ;)

Illalla olikin pitkästä aikaa vuorossa agility-treenit. Treenattiin periaatteessa tosi lyhyttä ja helppoa radan pätkää, jossa oli yksi haasteellisempi kohta. Tätä sitten viilattiin vähän eri tavoilla. Tarkoitus oli ottaa jokaisen kanssa neljä eri tapaa, mutta aika ja koirien puhti loppui kolmen jälkeen ihan totaalisesti.

Kaksi ekaa tapaa sijuivat Tarmolta tosi hyvin! Tosin niistäkin selvästi huomasi kumpi oli Tarmolle nopeampi tapa. Oli jännä nähdä että ihan koirasta riippuen vaihteli mikä eri tavoista oli nopeampi. Kolmas versio osoittautui sitten Tarmolle ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Toki uupumus alkoi jo vaivata, pikku herne siellä pienessä päässä oli jo joutunut niin koville =) Laitan myöhemmin tähän kuvan radasta ja eri tavoista suorittaa se.

Kaiken kaikkiaan Tarmo yllätti olemalla tosi tarkkana, keskittynyt ja ilmoisella ilmeellä. Ei yhtään mitään loma- tai remonttiprotestointia, mitä oikeasti odotin näkeväni. Otus oli suorastaan tosi hyvä!