Eilen töitten jälkeen ulkoilulenkillä Tarmo osoitti taas "eläimellisen" puolensa! Tällä kertaa vaan lainausmerkeissä. Ohitsemme meni pillit huutaen ambulanssi. Tarmo jäi sitä katsomaan kun anbulanssi lähestyi, iski takapuolen maahan ja nenän kohti taivasta ja alkoi ulvomaan! Eikä mitään pientä vinkumista vaan oikein sellaista "susimaista" kunnon ulvontaa. Ja koko sen ajan kun ambulanssi meni meidän ohi. On siinä meillä pieni peto ;)
Illalla olikin pitkästä aikaa vuorossa agility-treenit. Treenattiin periaatteessa tosi lyhyttä ja helppoa radan pätkää, jossa oli yksi haasteellisempi kohta. Tätä sitten viilattiin vähän eri tavoilla. Tarkoitus oli ottaa jokaisen kanssa neljä eri tapaa, mutta aika ja koirien puhti loppui kolmen jälkeen ihan totaalisesti.
Kaksi ekaa tapaa sijuivat Tarmolta tosi hyvin! Tosin niistäkin selvästi huomasi kumpi oli Tarmolle nopeampi tapa. Oli jännä nähdä että ihan koirasta riippuen vaihteli mikä eri tavoista oli nopeampi. Kolmas versio osoittautui sitten Tarmolle ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Toki uupumus alkoi jo vaivata, pikku herne siellä pienessä päässä oli jo joutunut niin koville =) Laitan myöhemmin tähän kuvan radasta ja eri tavoista suorittaa se.
Kaiken kaikkiaan Tarmo yllätti olemalla tosi tarkkana, keskittynyt ja ilmoisella ilmeellä. Ei yhtään mitään loma- tai remonttiprotestointia, mitä oikeasti odotin näkeväni. Otus oli suorastaan tosi hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti