Tiistaina Konalassa treenattiin jälleen haastavaa rataa. Tai ei siinä muuten mitään mutta jälleen kerran niitä ihania a-ansoja. Ja se on kerta kaikkiaan Tarmon kanssa vaikeaa.
Homman suurin vaikeus oli oikeastaan ihan radan alussa. Lähtö oli hyppy-hyppy-putki, mutta jossa a oli hyppyjen kanssa suorassa linjassa. Tarmo kun saa tuosta hypyiltä jo sellaiset vauhdit itselleen, että on kahdella loikalla toisen hypyn jälkeen jo a:lla. Tätä sitten hinkattiinkin vähän aikaa... Sillä seurauksella että koira väsyy ja turhautuu ja vetää porot nokkaan. Niinkuin on aikaisemminkin tullut todettua, Tarmo ei kestä kauhean paljon toistoa, siis jos jäädään hinkkaamaan jotain vaikeaa kohtaa.
No, saatiin jotenkin hinkattua rata toisella kertaa läpi, muutenhan homma tosiaan sujui hyvin tuota alkua lukuunnottamatta. Paitsi että...
Olen aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota tuohon pienen spanieliherran käytökseen tiettyjen tilenteden jälkeen. Jos ollaan oltu reissussa ja koirat ovat olleet hoidossa/joku niitä meillä hoitamassa, ja mennään aika pian reissun jälkeen treeneihin, on seuraus SIKAILUA. Siis sellaista tyyliin "ähäkutti en kuuntele, ai mikä este?, täällä on hyviä hajuja, nuuskin mieluummin täällä muualla... ". Vastaavan käytöksen sain ilmeisesti aikaan kun kauttaaltaan trimmasin koiran edellisenä päivänä kun seuraavana päivänä oli kisat. Silloin tosin sitten vaan juostiin aivot narikassa ilman mitään kontaktia.
Tarmo ei siis todellakaan tykkää trimmaamisesta, ja vielä vähemmän kynsien leikkaamisesta (itseäni voin vaan syyttää kun en ole ollut asian suhteen tarpeeksi aktiivinen...) ja homma menee yleensä loppuvaiheessa varsinaiseksi taisteluksi. Ilmeisesti tämä spanieli-herra on sen verran herkkä tapaus, että se tosiaankin vetää tollaisesta porot nokkaan. Nyt nimittäin leikkasin kynnet (kera taistelun) ennen treenejä, ja melko korvatonta nuuhuamista oli meininki. Tyyppi jopa nosti jalkaa putken suulla mitä se ei tee ikinä. Sitten kun tuohon yhdistetään vähän liian vaikea harjoitus, viilaamisesta väsyvä koira, turhautuva ohjaaja... niin eipä tuo nyt kaikkein loistokkaimpia treenejä ollut.
Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa (tosin se lumi puuttuu)! Perjantaina taas seuraavat treenit... tarkoitus on ilmeisesti viettää pienimuotoisia glögi-kisoja lähestyvän Joulun kunniaksi :) Lauantaina puolestaan Santtu pääsee mökille ja Tarmo työkaverini luokse hoitoon kun emäntä ja isäntä lähtevät käymään Tampereella nääs.
2 kommenttia:
Ja nyt kun tätä näin keskellä yötä mietin, tuli heti mieleen ihan erilainen mutta looginen tapa ohjata toi alku... se olisi saattanut vaikka toimiakin. No, pitää kokeilla toiste sitten :)
Remukin inhoaa trimmausta, sen jälkeen kyllä aina pitää hetki murjottaa ja tuijottaa murhaavasti pöydän alta tai muusta turvapaikasta, johon on vihdoin päässyt pakenemaan vielä ainakin melkein kokonaisena koirana ;D Kynsienleikkuu ei ole kyllä ole ollenkaan niin kamalaa kuin korvien trimmaus.
Lähetä kommentti