Synttäreitä ja selkävaivoja

Lokakuussa on taas juhlittu synttäreitä urakalla... 2.10. Santtu-setä täytti 11v. Vanhus on erittäin hyvässä kunnossa, eikä kukaan ikinä meinaa uskoa kun kuulee Santun iän ja näkee tyypin vauhdissa ;) 17.10. oli puolestaan Tarmon 4v. syntsät. Molempia synttäreitä on juhlistettu maksalaatikkokakulla, johon nyt viimeimmäksi Tarmon synttäreillä tökättiin 4 nakki-kynttilää. Kakku katosi naamariin alta aikayksikön.


Joko saa ottaa!? (Ja kuka vois trimmata meidät?)

Hieman ikäviäkin uutisia on, Tarmo nimittäin kärsii tällä hetkellä selkävaivoista. Synttäripäivänään sunnuntaina Tarmo hyppäsi normaaliin tapaansa sohvalle innoissaan, mutta alkoikin yhtäkkiä huutamaan kivusta suoraa huutoa. Säikähdin ihan hirveästi, pieni koira kun ei pysty kertomaan mihin koskee, mutta siitä kyllä näki että nyt koskee ja kovasti. Huoli oli todella suuri, erityisesti vielä siksi kun Tarmon veljellä Remulla on kuukausi sitten ikävä kyllä todettu nikamakaventuma.

Saatiin samalle päivälle Aistiin (www.aisti.info, erikoistunut selkä- ja neurologiavaivoihin) päivystyaika. Lääkäri tutki Tarmon perinpohjaisesti, ja hänen kommenttinsa helpottivat vähän. Lääkärin mielestä edes kuvaamiseen ei ollut aihetta, vaan hän oli lähestulkoon 100% varma että kyseessä olisi paha lihasjumi/kramppi. Itse olisin ollut kyllä halukas kuvaamaan selän, mutta tyydyin sitten uskomaan asiantuntijaa ;)

Tarmo määrättiin viikoksi lepoon, eli ainoastaan lyhyet hihnassa kävelyt ovat sallittuja. Sai se myös viikon tulehduskipulääkekuurin. Agility on kiellossa kaksi viikkoa, tai jos oireet nyt ovat ekan viikon jälkeen kadonneet täysin, voi toisella viikolla ottaa kevyesti jotain pientä, mutta ei tietenkään hyppyjä missään nimessä.

Mutta kyllä se pieni otus oli surkeana sunnuntaina ja vielä maanantainakin... ei ollenkaan oma itsensä. Paljon piti pienelle antaa haliterapiaa =) Varmaan se itsekin oikein säikähti kipua. Koiruus alkaa nyt olla jo paljon parempi, enää siitä huomaa lähinnä liikkeistä että esim. takajalkojen liikkeet ovat vähän jäykät, sellaiset töpöttävät. Ja omasta mielestäni selkälihakset eivät liikkeessä liiku ihan normaalisti vielä.

Toivotaan nyt että tästä siis selvitään säikähdyksellä ja menee levolla ohi. Tällä hetkellä suurin ongelma on lähinnä se että miten tuo ikiliikkuja pidetään paikoillaan vielä loppuviikko... ;)

Samalla toivotaan että Tarmon Remu-veljen selkävaivat helpottaisivat myös! Lähetetään täältä paljon lämpimiä ajatuksia ja kaukorapsutuksia =)