perjantai 17. lokakuuta 2014

Pentu täyttää tänään 8v!

Aika se vaan rientää niin kovin hurjaa vauhtia! Ei millään uskoisi että tämä "pentu" täyttää tänään jo 8 vuotta. Onnea koko pentueelle, erityismaininta myös omistajille kärsivällisyydestä vuosien varrella ;) Varsinainen porukkahan tämä onkin ollut, täysin nimiensä veroisia.



Tarmo elelee siskonsa Raisan tyttären Loten kanssa meillä varsin normaalia koiran elämää tällä hetkellä. Herra Koiranen on ollut suhteellisen terveenä viime aikoina. Atooppis-tyyppinen kutina vähän vaivaa Tarmoa talvisin, nytkin huomaa kun ilmat kylmenevät, että kutina lisääntyy. Taannoin vaivanneet eturauhasvaivat eivät ole ainakaan vielä uusiutuneet, mutta toki jotain päätöksiä pitäisi asian suhteen tehdä. Agilitytauko herran kanssa venähti sen verran pitkäksi, että koin etten tuon ikäistä koiraa enää ala rasittamaan uudelleen agilityllä, treeniaikaa ei kuitenkaan ihan älyttömästi olisi ollut jäljellä. Tällä hetkellä agilityyn keskitytään siis Loten kanssa, jossa toki puuhaa riittää yllin kyllin... ;)

Tarmon kanssa on tänä vuonna MeJäilty, vailla tulosta. Mutta varsin mielekästä puuhaahan se on sekä koiralle että ohjaajalle. Kokeissa tosin ei nyt syksyn puolella olla ajanpuutteen ja jaksamisen vuoksi käyty.

Ja mitä tulee käyttäytymiseen, niin siitä kaikkein vähiten uskoisi koiruuden olevan jo veteraani-iässä. Itsepäisyys tuntuu kasvavan päivä päivältä, ja kaiken koko ajan kommentoiminen ääneen lisääntyy aina vaan. Jälkimmäinen piirre osaa välillä olla hivenen rasittavaa, mutta toisaalta varsin persoonallista ;) Ja sitten se ahneus... mitään ruokaan viittaavaa (pitää sisällään edelleen lääkkeet ja kurkkupastillit) ei voi meillä kyllä jättää mihinkään ilman vartiointia, kaikki pitää muistaa nostaa niin ylös että Tarmo pääse niihin käsiksi. Viikko sitten meni pellillinen tuoreita sämpylöitä... Ja ruuan suhteen Tarmo on niin omistavainen ja tiukkis, että olen aivan 100% varma ettei Lotte ole noista saanut muruakaan. Hyvä puoli tässä ahneudessa on se, että Tarmo käyttäytyy nykyisin lenkillä kuin lenkillä kuin mikäkin tottelevaisuusvalio. Tarvittaessa, hyvin motivoituna, kulkee sivulla katsekontaktissa vaikka koko lenkin. "Katso katso, minäkin osaan, minäkin osaan!"

Ihan parasta nykyään on se että nämä kaksi maailman parasta koiraa tulevat keskenään juttuun mainiosti! Leikkiä piisaa, eikä riitojakaan juuri tule, kunhan pitää huolen lelu-, luu- ja kotiintulotilanteista. Ruuan suhteen ei siis epäselvää kumpi määrä, Lotte kääntää kiltisti päänsä pois kun Tarmolla vähän ylähuuli värähtää.

On ne vaan niin <3

Ei kommentteja: