Jos viime tiistain jälkeen fiilikset oli vähän allapäin, niin nyt onkin sitten aivan päinvastaiset tunnelmat :) Perjantai-iltana oltiin vuoden viimeisissä Springereiden treeneissä Kivistössä ja ohjelmassa oli epäviralliset pikkujoulu-glögi-kisat.
Tiina oli tehnyt meille kivan hyppyradan. Mitään kovin ihmeellisen vaikeaa siinä ei ollut, tosin yksi pakkovalssi joita ei olla treenattu valovuosiin, eikä ylipäätään kovin paljoa.
Oli tosi kivaa treenata ja Tarmo oli aivan super-keskittynyt. Suurin osa virheistä mitä tuli johtui siitä että tyyppi vaan tapitti iloisesti minua: "ihanaa kun tehdään yhdessä tätä" :)
Tässä taas videon pätkä perjantailta. Harmittavasti pakkovalssi epäonnistuu juuri tällä kertaa, saatiin se kuitenkin sujumaan hienosti ja hyvällä ajoituksella muilla kerroilla. (Pikku porsas muuten ottaa tässä varaslähdön, mutta tällä kertaa otettiin harjoitus kisamaisesti, niin en korjannut!)
http://www.youtube.com/watch?v=Gt6Jcxw9A4E
lauantai 12. joulukuuta 2009
torstai 10. joulukuuta 2009
Aivot sauhuten... osa 2
Tiistaina Konalassa treenattiin jälleen haastavaa rataa. Tai ei siinä muuten mitään mutta jälleen kerran niitä ihania a-ansoja. Ja se on kerta kaikkiaan Tarmon kanssa vaikeaa.
Homman suurin vaikeus oli oikeastaan ihan radan alussa. Lähtö oli hyppy-hyppy-putki, mutta jossa a oli hyppyjen kanssa suorassa linjassa. Tarmo kun saa tuosta hypyiltä jo sellaiset vauhdit itselleen, että on kahdella loikalla toisen hypyn jälkeen jo a:lla. Tätä sitten hinkattiinkin vähän aikaa... Sillä seurauksella että koira väsyy ja turhautuu ja vetää porot nokkaan. Niinkuin on aikaisemminkin tullut todettua, Tarmo ei kestä kauhean paljon toistoa, siis jos jäädään hinkkaamaan jotain vaikeaa kohtaa.
No, saatiin jotenkin hinkattua rata toisella kertaa läpi, muutenhan homma tosiaan sujui hyvin tuota alkua lukuunnottamatta. Paitsi että...
Olen aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota tuohon pienen spanieliherran käytökseen tiettyjen tilenteden jälkeen. Jos ollaan oltu reissussa ja koirat ovat olleet hoidossa/joku niitä meillä hoitamassa, ja mennään aika pian reissun jälkeen treeneihin, on seuraus SIKAILUA. Siis sellaista tyyliin "ähäkutti en kuuntele, ai mikä este?, täällä on hyviä hajuja, nuuskin mieluummin täällä muualla... ". Vastaavan käytöksen sain ilmeisesti aikaan kun kauttaaltaan trimmasin koiran edellisenä päivänä kun seuraavana päivänä oli kisat. Silloin tosin sitten vaan juostiin aivot narikassa ilman mitään kontaktia.
Tarmo ei siis todellakaan tykkää trimmaamisesta, ja vielä vähemmän kynsien leikkaamisesta (itseäni voin vaan syyttää kun en ole ollut asian suhteen tarpeeksi aktiivinen...) ja homma menee yleensä loppuvaiheessa varsinaiseksi taisteluksi. Ilmeisesti tämä spanieli-herra on sen verran herkkä tapaus, että se tosiaankin vetää tollaisesta porot nokkaan. Nyt nimittäin leikkasin kynnet (kera taistelun) ennen treenejä, ja melko korvatonta nuuhuamista oli meininki. Tyyppi jopa nosti jalkaa putken suulla mitä se ei tee ikinä. Sitten kun tuohon yhdistetään vähän liian vaikea harjoitus, viilaamisesta väsyvä koira, turhautuva ohjaaja... niin eipä tuo nyt kaikkein loistokkaimpia treenejä ollut.
Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa (tosin se lumi puuttuu)! Perjantaina taas seuraavat treenit... tarkoitus on ilmeisesti viettää pienimuotoisia glögi-kisoja lähestyvän Joulun kunniaksi :) Lauantaina puolestaan Santtu pääsee mökille ja Tarmo työkaverini luokse hoitoon kun emäntä ja isäntä lähtevät käymään Tampereella nääs.
Homman suurin vaikeus oli oikeastaan ihan radan alussa. Lähtö oli hyppy-hyppy-putki, mutta jossa a oli hyppyjen kanssa suorassa linjassa. Tarmo kun saa tuosta hypyiltä jo sellaiset vauhdit itselleen, että on kahdella loikalla toisen hypyn jälkeen jo a:lla. Tätä sitten hinkattiinkin vähän aikaa... Sillä seurauksella että koira väsyy ja turhautuu ja vetää porot nokkaan. Niinkuin on aikaisemminkin tullut todettua, Tarmo ei kestä kauhean paljon toistoa, siis jos jäädään hinkkaamaan jotain vaikeaa kohtaa.
No, saatiin jotenkin hinkattua rata toisella kertaa läpi, muutenhan homma tosiaan sujui hyvin tuota alkua lukuunnottamatta. Paitsi että...
Olen aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota tuohon pienen spanieliherran käytökseen tiettyjen tilenteden jälkeen. Jos ollaan oltu reissussa ja koirat ovat olleet hoidossa/joku niitä meillä hoitamassa, ja mennään aika pian reissun jälkeen treeneihin, on seuraus SIKAILUA. Siis sellaista tyyliin "ähäkutti en kuuntele, ai mikä este?, täällä on hyviä hajuja, nuuskin mieluummin täällä muualla... ". Vastaavan käytöksen sain ilmeisesti aikaan kun kauttaaltaan trimmasin koiran edellisenä päivänä kun seuraavana päivänä oli kisat. Silloin tosin sitten vaan juostiin aivot narikassa ilman mitään kontaktia.
Tarmo ei siis todellakaan tykkää trimmaamisesta, ja vielä vähemmän kynsien leikkaamisesta (itseäni voin vaan syyttää kun en ole ollut asian suhteen tarpeeksi aktiivinen...) ja homma menee yleensä loppuvaiheessa varsinaiseksi taisteluksi. Ilmeisesti tämä spanieli-herra on sen verran herkkä tapaus, että se tosiaankin vetää tollaisesta porot nokkaan. Nyt nimittäin leikkasin kynnet (kera taistelun) ennen treenejä, ja melko korvatonta nuuhuamista oli meininki. Tyyppi jopa nosti jalkaa putken suulla mitä se ei tee ikinä. Sitten kun tuohon yhdistetään vähän liian vaikea harjoitus, viilaamisesta väsyvä koira, turhautuva ohjaaja... niin eipä tuo nyt kaikkein loistokkaimpia treenejä ollut.
Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa (tosin se lumi puuttuu)! Perjantaina taas seuraavat treenit... tarkoitus on ilmeisesti viettää pienimuotoisia glögi-kisoja lähestyvän Joulun kunniaksi :) Lauantaina puolestaan Santtu pääsee mökille ja Tarmo työkaverini luokse hoitoon kun emäntä ja isäntä lähtevät käymään Tampereella nääs.
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
Aivot sauhuten...
Eilen treenattiin Konalassa Reetan ohjauksessa Camillan suunnittelemaa kinkkistä rataa. Rataan sisältyi esteen takaa kierrätyksiä, välistä vetoja ja ennen kaikke a-houkutuksia. Rata oli todella vaikea, ei muuten mutta a vetää Tarmoa puoleensa todella vahvasti, niin jouduttiin tekemään aivan älytön määrä toistoja. Siinä taas pieni spanieli väsyi aika nopeasti, siitä oikein näkyi kun reppanalla aivot sauhusi ja kieli roikku polvissa =) Mutta saatiin kuin saatiinkin rata pariin otteeseen loppuun asti!
Meille tuo pelkkä a-houkutin oli tosi paha, mutta lisää haastetta siihen toi vielä se että joka toisella kerralla aalle ei menty ja joka toisella kerralla mentiin.
Toinen katala ansapaikka oli kun hypyltä (4.) mentiinkin kauimpaiseen päähän putkea eikä siihen mikä oli suoraan edessä. Tämä sujui meiltä huomattavasti paremmin kuin se a-houkutus.
Lisäksi radalla treenattiin keppejä kolmeen kertaan, ne oli kylläkin 2/3 pituudeltaan. Sujuivat ihan hyvin, mutta vauhti kyllä hidastui sitä mukaa kun koira väsyi.
Koko homman nimi oli vartalo-ohjaus. Minun on todella korostetusti ohjattava vartalollani varsinkin noissa houkutus-kohdissa. Muuten... meni jo! :)
Meille tuo pelkkä a-houkutin oli tosi paha, mutta lisää haastetta siihen toi vielä se että joka toisella kerralla aalle ei menty ja joka toisella kerralla mentiin.
Toinen katala ansapaikka oli kun hypyltä (4.) mentiinkin kauimpaiseen päähän putkea eikä siihen mikä oli suoraan edessä. Tämä sujui meiltä huomattavasti paremmin kuin se a-houkutus.
Lisäksi radalla treenattiin keppejä kolmeen kertaan, ne oli kylläkin 2/3 pituudeltaan. Sujuivat ihan hyvin, mutta vauhti kyllä hidastui sitä mukaa kun koira väsyi.
Koko homman nimi oli vartalo-ohjaus. Minun on todella korostetusti ohjattava vartalollani varsinkin noissa houkutus-kohdissa. Muuten... meni jo! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)