Viime viikon torstaina oli vika kerta ToKo-kurssilla. Kertailtiin paljon eri juttuja mitä oltiin noitten 10 viikon aikana tehty. Eipä oikeastaan mitään uusia huomioita - Tarmo on selvästi kehittynyt monessa asiassa paljonkin, mutta toisaalta taas jotkut ihan perus-perus-jutut ovat vielä aika alkutekijöissään. Hehheh, ja ohjaajan oma koordinaatio oli taas vähän hakusessa kun ei oltu pitkään aikaan otettu mm. seuraamisessa täyskäännöstä ;)
ToKosta taas siirto agilityyn. Tehtiin tasoltaan 2-luokan rataa, mikä oli kaikenlisäksi aivan sairaan pitkä. Allerkirjoittaneen kunto on ehkä hivenen huomaamatta kasvanut, eikä pitkä rata tuottanut ongelmia. Ehkä jotenkin muuten oltiin Tarmon kanssa molemmat vähän väsähtäneitä tai pihalla, jotenkin vähän sellaista haahuilua meno oli. Tarmo teki omia juttujaan, ja minä en muistanut ohjata... noh, miksiköhän se koira teki niitä omia juttujaan ;) Positiivista oli ainaskin se että Tarmo alkaa kestää enemmän ja enemmän takaa leikkauksia, sekä sitten se että pujottelussa oli taas vähän uutta potkua edellisen kerran teho-treenien jälkeen.
Niinkuin näistäkin lyhyistä ja harvoista kommenteista voi ehkä päätellä, on tässä vähän kiirusta pitänyt viime aikoina ja pitää edelleen. Välillä oikeen meinaa epätoivo iskeä kun miettii miten näistä kaikista hommista oikein selviää... mutta kyllä se siitä! Onneksi koiran kanssa treenaamisesta tulee aina hyvä mieli :)
Tarmon toko-kurssi siis tosiaan loppui, ja Camilla lupasi katsastaa josko ihan jostain hänen valmennusryhmästään löytyisi meille tilaa. Ja sieltähän löytyi. Aloitettiin heti maanantaina yhdessä valmennusryhmässä. Se onkin vähän parempi päivä kun ei tartte sekä tokoilla että agiliitää peränjälkeen, ja lisäksi alkamisaika on sopivan myöhäinen ettei tarvitse joka kerta mennä juoksujalkaa treeneihin ;)
Maanantaina otettiin ensin paikallamakuuta. Oli kiva huomata että osa tämän ryhmän pareista oli ihan samalla tasolla meidän kanssa, tosin osa oli edistyneempiäkin. Treenit vaikuttivat ainakin paikalla makuun osalta astetta haastavimmilta, mutta niinhän sen tietysti pitää ollakin. Ja jokainen tietysti silti tekee omalla tasollaan. Hivenen edistystä havaittavissa paikalla makuussa, esim. se että nyt otettiin monta toistoa putkeen ilman koiran vapauttamista välillä. Sitä ei oltu aiemmin tehty, mutta Tarmo kesti sen ihan hyvin.
Seuraavaksi otettiin noutoa. Siinä ei nyt edellisestä kerrasta sen suurempaa edistystä, ihan hyvällä mallilla ollaan. Seuraavaksi pitää vahvistaa sitä että sivulla ollessaan Tarmo pitää kapulaa suussaan pidempään ja ottaa katsekontaktin.
Sitten ohjelmassa oli ruutu. Ruutuun lähettäminen sujuu vauhdilla, tästä liikkeestä Tarmo selvästi tykkää! Nyt keskitytään enemmän siihen että ruudussa ollessaan koira jää seisomaan käskystä.
Huomenna olisi sitten taas agility-treenit, mutta ikävä kyllä joudun jättämään ne työjuttujen takia taas väliin, harmi homma mutta ei voi minkään. Vähän katkonaista on tämä treenaaminen, pitäisi pystyä keskittymään siihen enemänkin jos meinaisi oikeasti kehittyä. No, ehkä nämä kiireet vielä helpottavat.
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
tiistai 21. lokakuuta 2008
ToKoilua ja synttäreitä :)
Viime torstaina ToKoiltiin jälleen. Agility oli jätettävä väliin, koska allekirjoittaneen oli oltava illalla vielä toisessa paikassa, luvannut kun oli.
Ensin otettiin noutoa. Siinä Tarmo on edistynyt huimasti! Se tarttuu kapulaan kivasti maasta, ja tuo sitä muutaman metrin kun itse lähtee peruuttamaan. Nouto on varmaan se liike missä on eniten tapahtunut edistymistä tämän kurssin aikana. Tarmon kanssa on sitä paitsi kiva treenata sitä kun se selkeästi aina innostuu kun näkeekin noutokapulan ja tarttuu siihen hanakasti. Tästä on hyvä jatkaa :)
Sitten oli muistaakseni vuorossa kaukokäskyt. Sekin sujuu kivasti silloin kun olen vielä suht lähellä Tarmoa ja maan tasolla. Viimeeksi kokeilin myös sitä että aloin pikkuhiljaa kohottautumaan ylemmäskin. Istumaan meno sujuu kyllä, mutta maahanmenossa pitää näköjään mennä ihan pienillä askelilla eteenpäin, siis lisätä välimatkaa ja nousta pikkuhiljaa normaalille korkeudelle seisomaan. Muutenkin maahanmeno on aika iso ongelma vielä tällä hetkellä. Noh, tähän, niinkuin moneen muuhunkin asiaan, autta naksutin! Pitää alkaa ottamaan päivittäin naksuttimen kanssa maahanmenoharjoituksia.
Sitten otettiin vielä paikallamakuuta sekä liikkeestä seisomaan jäämistä. Näissäkin on pientä edistystä havaittavissa, mutta ei mitään suuren suurta. Harjoitukset jatkuvat ;)
Viime aikoina on elämä ollut taas jotenkin niin kiireistä, ettei kotona treenaamiselle ole juurikaan aikaa jäänyt, saati sille että jaksaisin käydä koirien kanssa erikseen ulkona niin että voisi ulkoilulenkin aikana ottaa jotain harjoituksia. No, valoa näkyy tunnelin päässä, marraskuussa pitäisi olla vähän helpompaa :)
Ensi torstain toko-treenit ovatkin viimeiset tätä kurssia. Pitää taas kysellä Camillalta mihin ryhmään seuraavaksi.
-----------------
Perheessämme on viime aikoina myös hieman juhlittu. Santtu, Santeri Suuri, täytti lokakuun 2. päivä huimat 9 vuotta! Eikä kyllä uskoisi kun tuota meininkiä katselee... Santtu ei edes ole kovin pahasti vielä harmaantunut, puhumattakaan siitä miten se käyttäytyy. Melkeen voisin vannoa että jos Tarmoa ei olisi meille tullut, olisi Santtu paljon vanhemman oloinen kuin mitä se nyt on. Vierivä kivi ei sammaloidu, eikös se niin mennyt ;) Kaikkein konkreettisin asia mikä tähän liittyy on se, että ennen Tarmon tuloa Santun niska meni säännöllisin väliajoin (pari kolme kertaa vuodessa) tosi pahasti jumiin, se kulki eteenpäin kuin Harri Kirvesniemi pää kallellaan hiihtäen aikoinaan. Mutta sen jälkeen kun Tarmo tuli, niska ei ole mennyt jumiin kertaakaan.
Termo Termiitti puolestaan täytti 17. lokakuuta kokonaiset 2 vuotta! Ei uskoisi kyllä sitäkään miten nopeasti aika on mennyt. Ihan kakarahan tuo koira vielä on, ei mitään tietoa aikuistumisesta ;) Kokonaisuudessaan koko pentue on ollut aivan uskomaton, kiitokset siitä kasvattajalle Tiinalle - sieltä pentulaatikostahan ne hyvät pohjat tähän on saatu :) Lisää Tiinan mietteitä ja koko pentueen tapahtumia voi käydä lukemassa D-pentueen blogista, johon löytyy linkki oikealta. Itse olen käynyt vieraana lisäksi 3x 30-v. synttäreillä lokakuun aikana, ja vielä olisi ne yhdet eli omat edessä... Huh!
Ensin otettiin noutoa. Siinä Tarmo on edistynyt huimasti! Se tarttuu kapulaan kivasti maasta, ja tuo sitä muutaman metrin kun itse lähtee peruuttamaan. Nouto on varmaan se liike missä on eniten tapahtunut edistymistä tämän kurssin aikana. Tarmon kanssa on sitä paitsi kiva treenata sitä kun se selkeästi aina innostuu kun näkeekin noutokapulan ja tarttuu siihen hanakasti. Tästä on hyvä jatkaa :)
Sitten oli muistaakseni vuorossa kaukokäskyt. Sekin sujuu kivasti silloin kun olen vielä suht lähellä Tarmoa ja maan tasolla. Viimeeksi kokeilin myös sitä että aloin pikkuhiljaa kohottautumaan ylemmäskin. Istumaan meno sujuu kyllä, mutta maahanmenossa pitää näköjään mennä ihan pienillä askelilla eteenpäin, siis lisätä välimatkaa ja nousta pikkuhiljaa normaalille korkeudelle seisomaan. Muutenkin maahanmeno on aika iso ongelma vielä tällä hetkellä. Noh, tähän, niinkuin moneen muuhunkin asiaan, autta naksutin! Pitää alkaa ottamaan päivittäin naksuttimen kanssa maahanmenoharjoituksia.
Sitten otettiin vielä paikallamakuuta sekä liikkeestä seisomaan jäämistä. Näissäkin on pientä edistystä havaittavissa, mutta ei mitään suuren suurta. Harjoitukset jatkuvat ;)
Viime aikoina on elämä ollut taas jotenkin niin kiireistä, ettei kotona treenaamiselle ole juurikaan aikaa jäänyt, saati sille että jaksaisin käydä koirien kanssa erikseen ulkona niin että voisi ulkoilulenkin aikana ottaa jotain harjoituksia. No, valoa näkyy tunnelin päässä, marraskuussa pitäisi olla vähän helpompaa :)
Ensi torstain toko-treenit ovatkin viimeiset tätä kurssia. Pitää taas kysellä Camillalta mihin ryhmään seuraavaksi.
-----------------
Perheessämme on viime aikoina myös hieman juhlittu. Santtu, Santeri Suuri, täytti lokakuun 2. päivä huimat 9 vuotta! Eikä kyllä uskoisi kun tuota meininkiä katselee... Santtu ei edes ole kovin pahasti vielä harmaantunut, puhumattakaan siitä miten se käyttäytyy. Melkeen voisin vannoa että jos Tarmoa ei olisi meille tullut, olisi Santtu paljon vanhemman oloinen kuin mitä se nyt on. Vierivä kivi ei sammaloidu, eikös se niin mennyt ;) Kaikkein konkreettisin asia mikä tähän liittyy on se, että ennen Tarmon tuloa Santun niska meni säännöllisin väliajoin (pari kolme kertaa vuodessa) tosi pahasti jumiin, se kulki eteenpäin kuin Harri Kirvesniemi pää kallellaan hiihtäen aikoinaan. Mutta sen jälkeen kun Tarmo tuli, niska ei ole mennyt jumiin kertaakaan.
Termo Termiitti puolestaan täytti 17. lokakuuta kokonaiset 2 vuotta! Ei uskoisi kyllä sitäkään miten nopeasti aika on mennyt. Ihan kakarahan tuo koira vielä on, ei mitään tietoa aikuistumisesta ;) Kokonaisuudessaan koko pentue on ollut aivan uskomaton, kiitokset siitä kasvattajalle Tiinalle - sieltä pentulaatikostahan ne hyvät pohjat tähän on saatu :) Lisää Tiinan mietteitä ja koko pentueen tapahtumia voi käydä lukemassa D-pentueen blogista, johon löytyy linkki oikealta. Itse olen käynyt vieraana lisäksi 3x 30-v. synttäreillä lokakuun aikana, ja vielä olisi ne yhdet eli omat edessä... Huh!
perjantai 10. lokakuuta 2008
Treeniä treeniä...
Torstaina taas ToKoiltiin ja agiliidettiin urakalla! ToKossa otettiin vähän intensiivisempää seuraamisharjoittelua sekä kontaktin ottamista tällä kertaa. Sekä myöskin paikalla makuuta. Kontaktitreenit sujuivat Tarmolta loistavasti, ei ollut mitään ongelmia pitää kontaktia perusasennossa istuessa, vaikka häiriökoirat kiertelivät ympärillä. Ja toisaalta taas kontakti säilyi seuratessa vaikka kierreltiin muitten koirien ympärillä :)
Tällä kertaa kiinnitettiin myös huomiota ohjaajan omaan toimintaan seuraamisessa. Minä, ja suurin osa muistakin ryhmämme ohjaajista, ikään kuin "palvomme" koiraa, kun sitä pitää koko ajan vinosti tuijottaa alaspäin. Minkäs sille voi kun minusta on edelleenkin niin ihmeellistä ja ihanaa kun oma koira pitää tuolla lailla kontaktia ;) No joo, mutta harjoiteltiin tällä kertaa niin että käveltiin peiliä kohti, niin että piti oikeasti katsoa sinne peiliin. Sitä kautta näki kivasti että kyllähän se Tarmo piti kontaktia vaikka en sitä suoraan alaspäin tuijottanutkaan. Seuraava kehityskohta on se että Tarmon pitäisi seuratessa sijoittua vähän eteenpäin. Tätä on tarkoitus treenata tekemällä mm. paljon oikealle käännöksiä, sekä myöskin seuraamista laajassa kaaressa oikealle kääntyen. Koira joutuu silloin vähän "kiiruhtamaan". Myös eteenpäin palkkaamista voisi kokeilla.
Paikallamakuuta pitäisi treenata myös urakalla. Jostain syystä tämä perusasia on jäänyt tosi vähälle huomiolle ja treenille. En oikeastaan luota Tarmoon siinä vielä yhtään. No, ei muuta kun lisää harjoittelua vaan.
Sitten siirto agilityyn. Treenit oli tällä kertaa jaettu kahtia. Yksi koira kerrallaan treenasi pelkkiä keppejä Camillan ohjauksessa, kukin omalla tasollaan. Sillä välin muu porukka ahkeroi ympyrän muotoisella vauhtiradalla, ajatuksena se että koiran pitäisi pikku hiljaa irrota myös sivu suunnassa. Unelmatilanne olisi se että itse vain pyörisi pikku ympyrää keskellä, kun koira suorittaisi esteitä isommalla ympyrällä.
Kepeissä tuli ihan kivasti edistystä, Tarmon kanssa otettiin niitä taas naksuttimen avulla. Kyllä siinä taas pienne spanielin aivot savusivat kuun joutui niin paljon ajattelemaan. Ihan selvää edistystä kuitenkin, kyllä siitä vielä hyvä tulee. Nyt en mm. käyttänyt kättäni enää juuri lainkaan. Naksuttimen käytöstä on kyllä niin paljon hyötyä, täytyy taas kiitellä että tuli Tarmo siihen ehdollistettua.
Mitä tulee siihen vauhtirataan ja irtoamiseen, niin tietyille esteille Tarmo irtoaa ihan kivasti, mutta toisille ei juuri ollenkaan. Tosin, Tarmo alkoi olla tosi väsynyt tässä vaiheessa, silloin homma menee helposti siihen minun lähellä pyörimiseen. Ihan treenien lopuksi otin vielä vähän rengasta ja muuria naksuttimen kanssa, ja kyllä taas huomasi että sitä kannattaisi tehdä enemmänkin :)
Treenirupeaman lopputuloksena oli väsynyt ja onnellisen näköisenä nukkuva spanieli, sekä väsynyt ja onnellinen ohjaaja - kivaa siis taas kerran :)
Tällä kertaa kiinnitettiin myös huomiota ohjaajan omaan toimintaan seuraamisessa. Minä, ja suurin osa muistakin ryhmämme ohjaajista, ikään kuin "palvomme" koiraa, kun sitä pitää koko ajan vinosti tuijottaa alaspäin. Minkäs sille voi kun minusta on edelleenkin niin ihmeellistä ja ihanaa kun oma koira pitää tuolla lailla kontaktia ;) No joo, mutta harjoiteltiin tällä kertaa niin että käveltiin peiliä kohti, niin että piti oikeasti katsoa sinne peiliin. Sitä kautta näki kivasti että kyllähän se Tarmo piti kontaktia vaikka en sitä suoraan alaspäin tuijottanutkaan. Seuraava kehityskohta on se että Tarmon pitäisi seuratessa sijoittua vähän eteenpäin. Tätä on tarkoitus treenata tekemällä mm. paljon oikealle käännöksiä, sekä myöskin seuraamista laajassa kaaressa oikealle kääntyen. Koira joutuu silloin vähän "kiiruhtamaan". Myös eteenpäin palkkaamista voisi kokeilla.
Paikallamakuuta pitäisi treenata myös urakalla. Jostain syystä tämä perusasia on jäänyt tosi vähälle huomiolle ja treenille. En oikeastaan luota Tarmoon siinä vielä yhtään. No, ei muuta kun lisää harjoittelua vaan.
Sitten siirto agilityyn. Treenit oli tällä kertaa jaettu kahtia. Yksi koira kerrallaan treenasi pelkkiä keppejä Camillan ohjauksessa, kukin omalla tasollaan. Sillä välin muu porukka ahkeroi ympyrän muotoisella vauhtiradalla, ajatuksena se että koiran pitäisi pikku hiljaa irrota myös sivu suunnassa. Unelmatilanne olisi se että itse vain pyörisi pikku ympyrää keskellä, kun koira suorittaisi esteitä isommalla ympyrällä.
Kepeissä tuli ihan kivasti edistystä, Tarmon kanssa otettiin niitä taas naksuttimen avulla. Kyllä siinä taas pienne spanielin aivot savusivat kuun joutui niin paljon ajattelemaan. Ihan selvää edistystä kuitenkin, kyllä siitä vielä hyvä tulee. Nyt en mm. käyttänyt kättäni enää juuri lainkaan. Naksuttimen käytöstä on kyllä niin paljon hyötyä, täytyy taas kiitellä että tuli Tarmo siihen ehdollistettua.
Mitä tulee siihen vauhtirataan ja irtoamiseen, niin tietyille esteille Tarmo irtoaa ihan kivasti, mutta toisille ei juuri ollenkaan. Tosin, Tarmo alkoi olla tosi väsynyt tässä vaiheessa, silloin homma menee helposti siihen minun lähellä pyörimiseen. Ihan treenien lopuksi otin vielä vähän rengasta ja muuria naksuttimen kanssa, ja kyllä taas huomasi että sitä kannattaisi tehdä enemmänkin :)
Treenirupeaman lopputuloksena oli väsynyt ja onnellisen näköisenä nukkuva spanieli, sekä väsynyt ja onnellinen ohjaaja - kivaa siis taas kerran :)
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
MeJä-kokeet Oittaalla
Tänä viikonloppuna kävimme vaihteeksi Tarmon kanssa MeJä-kokeissa Oittaalla. Uskomatonta, mutta meille sattui jälleen se sama jälki millä ollaan käyty kaksi kertaa aikaisemminkin. Tuloskin oli edellisten kaltainen, kaksi hukkaa, lopputulos avo3 27p.
Eka hukka tuomittiin aika alussa ensimmäisellä pätkällä, tuuli painoi parkkipaikalta tuoksut ja Tarmo koukkasi jäljen keskeltä melkein alkuun asti. Toinen hukka tuli vikalta pätkältä, hajut veivät mennessään. Opas tiesi kertoa että siinä kohtaa olivat edellisenä päivänä jälkeä tehdessään nähneet koiran ja ulkoiluttajan... ja Tarmo siis paineli juuri sinne suuntaan minne koira oli mennyt.
Kaiken kaikkiaan Tarmon työskentely oli tänään aika hosuvaa. Se teki aika moista pyörimistä jäljen molemmin puolin. Sitten taas ne hetket kun mentiin suoraan tarkasti jäljen päällä, oli vauhti sellaista että piti vähän jarrutella. Mutta mikä oli kiva huomata, oli se että työskentely parani loppua kohti, muuttui paljon suoraviivaisemmaksi kuin kahdella ekalla pätkällä.
Olipahan taas kerran kiva ja rankka viikonloppu. Tuntee taas jäsenissään tehneensä jotain. Tuota touhua kun tekisi joka viikonloppu olisi varmasti aika kovassa kunnossa. Niin, ja bonuksena mukaan tarttui lauantaina jälkiä tehdessä ja tänään purkaessa mukava määrä suppilovahveroita :)
Eka hukka tuomittiin aika alussa ensimmäisellä pätkällä, tuuli painoi parkkipaikalta tuoksut ja Tarmo koukkasi jäljen keskeltä melkein alkuun asti. Toinen hukka tuli vikalta pätkältä, hajut veivät mennessään. Opas tiesi kertoa että siinä kohtaa olivat edellisenä päivänä jälkeä tehdessään nähneet koiran ja ulkoiluttajan... ja Tarmo siis paineli juuri sinne suuntaan minne koira oli mennyt.
Kaiken kaikkiaan Tarmon työskentely oli tänään aika hosuvaa. Se teki aika moista pyörimistä jäljen molemmin puolin. Sitten taas ne hetket kun mentiin suoraan tarkasti jäljen päällä, oli vauhti sellaista että piti vähän jarrutella. Mutta mikä oli kiva huomata, oli se että työskentely parani loppua kohti, muuttui paljon suoraviivaisemmaksi kuin kahdella ekalla pätkällä.
Olipahan taas kerran kiva ja rankka viikonloppu. Tuntee taas jäsenissään tehneensä jotain. Tuota touhua kun tekisi joka viikonloppu olisi varmasti aika kovassa kunnossa. Niin, ja bonuksena mukaan tarttui lauantaina jälkiä tehdessä ja tänään purkaessa mukava määrä suppilovahveroita :)
perjantai 3. lokakuuta 2008
Tokoa & uusia ohjauskuvioita agilityssä
Eilen illalla pitkän tauon jälkeen oli taas aika lähteä innolla toko & agility -treeneihin. Tokossa oltiin toki viime viikollakin, mutta agilityssä oli siis kolmen viikon tauko.
Tokoon meno oli tällä kertaa hivenen haasteellista. Minulla ei ollut autoa käytössä, joten oli sumplittava julkisilla. Ja meiltähän ei sinne sitten pääsekään kuin joko kahdella vaihdolla (3 eri bussilla tai bussi-juna-bussi-yhdistelmällä) tai sitten kävelemällä ainakin joku pätkistä. Tietysti tässä kohtaa oli myös töissä kiirettä, ja totesin lopulta ettei ole mitään mahdollisuuksia ehtiä enää julkisilla. Mitäpä sitä ei sitten innokas koiraihminen tekisi harrastuksensa vuoksi... Päätin tilata taksin! Silläkin tavalla taisin myöhästyä sellaiset 10min, mutta päästiin kuitenkin paikalle. Koiran kyytiin ottavan taksin saaminen kesti tosin yllättävän kauan, ja opinpa tässä hötäkässä senkin että taksin tilaus vanhenee 20 minuutissa ruhka-aikana. No joo, treeneihin päästiin siis.
Tokossa harjoiteltiin ruutua. Ruutuun lähettäminen sujuu Tarmolta tosi hyvin, se sinkoaa sinne tosi vauhdikkaasti. Nyt pitää seuraavaksi yrittää viilata sitä ruutuun seisomaan jäämistä... Tällä kertaa ei muita juttuja treenattukaan.
Toissa iltana harjoiteltiin kotona noutokapulan kanssa, ja siinä kyllä ollaan edistytty vähän eteenpäin. Tarmo tarttuu kapulaan tosi hanakasti, ja pitää sitä suussaan jo pitempään. Ihan viimeiseksi kokeilin myös laittaa kapulan maahan, ja sieltähän se tarttui Termiitin suuhun ja päätyi käteeni - hienoa, siihen oli hyvä lopettaa! Nyt pitää myös pikkuhiljaa alkaa harjoittelemaan niin että koira istuu perusasennossa sivulla, koska meinaan lopulta suorittaa liikkeen niin että Tarmo luovuttaa kapulan suoraan sivulla (sehän voisi siis myös luovuttaa kapulan edestä, ja siitä sitten sivulle erikseen).
Agilityssä ohjelmassa olikin aivan upo-uusi ohjauskuvio. Sitä kutsutaan saksalaiseksi käännökseksi, ja tämä kyseinen uutuus oli nähty viikonloppuna mm-kisoissa. Yritetäänpä selittää... ensin kuva:
Yllä oleva kuva kertoo aika hyvin sen mistä kyse. Ekan putken jälkeen, kun on menty seuraavan hypyn yli, aletaan siirtymään sivulle (koira tietysti tässä-käskyllä haltuun). Sivulle kohti toista hyppyä siirryttäessä pyritään säilyttämään rintamasuunta eteenpäin, putkeen päin, hypystä pois päin. Kun koira on "vipattu" esteen yli, se voidaan ottaa haltuun ohjaajan kummalle puolelle tahansa, sen mukaan pitää itse toki sijoittua oikein. Siitä sitten vaan eteenpäin putkelle.
Aluksi koko kuvio tuntui vähän oudolta, kyllähän tuon tilanteen voi selvittää vanhoilla taidoillakin. Mutta kun päästiin Tarmon kanssa kokeilemaan tuota, oli pakko todeta että tuohan toimii. Ensinnäkin Tarmo hiffasi jutun heti. Se seuraa ohjaamistani ja liikkeitäni niin tarkasti, että pelkkä käden liike tosiaan riittää ja tämäkin meni siis jakeluun heti. Ja voisin melkein väittää etten millään tavalla mitenkään päin valssaamalla olisi saanut käännöstä noin nopeasti tehtyä. Kannattaa kokeilla!
Lopuksi tehtiin helppo mutta todella pitkä vauhtirata, päästä päähän kenttää juoksemista ja suoraa rataa. Tässä kohtaa Tarmon ote (ja ehkä myös oma?) selvästi herpaantui, taisi reppana olla jo väsynyt tokon ja uuden käännösharjoittelun jälkeen. Agilityssä se käy kyllä aluksi aina niin kuumana, että suorittaa kaiken tosi kovalla intensiteetillä. Se on aivan täpinöissään suorastaan. Mutta siitä seuraa se että se myös väsähtää aika helposti ja alkaa rauhoittelemaan nuuhuamalla. Toki nyt myös nuo toko-treenit varmasti vaikuttavat asiaan...
Pitää vaan jälleen kerran todeta miten kiva Tarmon kanssa on treenata kun se on niin iloinen ja innoissaan. Se saa myös yleensä esityksillään kaikki muut hymyilemään, ellei jopa nauramaan. Vaikka eilenkin tuli niin kiireellä lähdettyä, niin olipahan taas hyvä olo illan päätteeksi :)
Tokoon meno oli tällä kertaa hivenen haasteellista. Minulla ei ollut autoa käytössä, joten oli sumplittava julkisilla. Ja meiltähän ei sinne sitten pääsekään kuin joko kahdella vaihdolla (3 eri bussilla tai bussi-juna-bussi-yhdistelmällä) tai sitten kävelemällä ainakin joku pätkistä. Tietysti tässä kohtaa oli myös töissä kiirettä, ja totesin lopulta ettei ole mitään mahdollisuuksia ehtiä enää julkisilla. Mitäpä sitä ei sitten innokas koiraihminen tekisi harrastuksensa vuoksi... Päätin tilata taksin! Silläkin tavalla taisin myöhästyä sellaiset 10min, mutta päästiin kuitenkin paikalle. Koiran kyytiin ottavan taksin saaminen kesti tosin yllättävän kauan, ja opinpa tässä hötäkässä senkin että taksin tilaus vanhenee 20 minuutissa ruhka-aikana. No joo, treeneihin päästiin siis.
Tokossa harjoiteltiin ruutua. Ruutuun lähettäminen sujuu Tarmolta tosi hyvin, se sinkoaa sinne tosi vauhdikkaasti. Nyt pitää seuraavaksi yrittää viilata sitä ruutuun seisomaan jäämistä... Tällä kertaa ei muita juttuja treenattukaan.
Toissa iltana harjoiteltiin kotona noutokapulan kanssa, ja siinä kyllä ollaan edistytty vähän eteenpäin. Tarmo tarttuu kapulaan tosi hanakasti, ja pitää sitä suussaan jo pitempään. Ihan viimeiseksi kokeilin myös laittaa kapulan maahan, ja sieltähän se tarttui Termiitin suuhun ja päätyi käteeni - hienoa, siihen oli hyvä lopettaa! Nyt pitää myös pikkuhiljaa alkaa harjoittelemaan niin että koira istuu perusasennossa sivulla, koska meinaan lopulta suorittaa liikkeen niin että Tarmo luovuttaa kapulan suoraan sivulla (sehän voisi siis myös luovuttaa kapulan edestä, ja siitä sitten sivulle erikseen).
Agilityssä ohjelmassa olikin aivan upo-uusi ohjauskuvio. Sitä kutsutaan saksalaiseksi käännökseksi, ja tämä kyseinen uutuus oli nähty viikonloppuna mm-kisoissa. Yritetäänpä selittää... ensin kuva:
Yllä oleva kuva kertoo aika hyvin sen mistä kyse. Ekan putken jälkeen, kun on menty seuraavan hypyn yli, aletaan siirtymään sivulle (koira tietysti tässä-käskyllä haltuun). Sivulle kohti toista hyppyä siirryttäessä pyritään säilyttämään rintamasuunta eteenpäin, putkeen päin, hypystä pois päin. Kun koira on "vipattu" esteen yli, se voidaan ottaa haltuun ohjaajan kummalle puolelle tahansa, sen mukaan pitää itse toki sijoittua oikein. Siitä sitten vaan eteenpäin putkelle.
Aluksi koko kuvio tuntui vähän oudolta, kyllähän tuon tilanteen voi selvittää vanhoilla taidoillakin. Mutta kun päästiin Tarmon kanssa kokeilemaan tuota, oli pakko todeta että tuohan toimii. Ensinnäkin Tarmo hiffasi jutun heti. Se seuraa ohjaamistani ja liikkeitäni niin tarkasti, että pelkkä käden liike tosiaan riittää ja tämäkin meni siis jakeluun heti. Ja voisin melkein väittää etten millään tavalla mitenkään päin valssaamalla olisi saanut käännöstä noin nopeasti tehtyä. Kannattaa kokeilla!
Lopuksi tehtiin helppo mutta todella pitkä vauhtirata, päästä päähän kenttää juoksemista ja suoraa rataa. Tässä kohtaa Tarmon ote (ja ehkä myös oma?) selvästi herpaantui, taisi reppana olla jo väsynyt tokon ja uuden käännösharjoittelun jälkeen. Agilityssä se käy kyllä aluksi aina niin kuumana, että suorittaa kaiken tosi kovalla intensiteetillä. Se on aivan täpinöissään suorastaan. Mutta siitä seuraa se että se myös väsähtää aika helposti ja alkaa rauhoittelemaan nuuhuamalla. Toki nyt myös nuo toko-treenit varmasti vaikuttavat asiaan...
Pitää vaan jälleen kerran todeta miten kiva Tarmon kanssa on treenata kun se on niin iloinen ja innoissaan. Se saa myös yleensä esityksillään kaikki muut hymyilemään, ellei jopa nauramaan. Vaikka eilenkin tuli niin kiireellä lähdettyä, niin olipahan taas hyvä olo illan päätteeksi :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)