Synttäreitä ja selkävaivoja

Lokakuussa on taas juhlittu synttäreitä urakalla... 2.10. Santtu-setä täytti 11v. Vanhus on erittäin hyvässä kunnossa, eikä kukaan ikinä meinaa uskoa kun kuulee Santun iän ja näkee tyypin vauhdissa ;) 17.10. oli puolestaan Tarmon 4v. syntsät. Molempia synttäreitä on juhlistettu maksalaatikkokakulla, johon nyt viimeimmäksi Tarmon synttäreillä tökättiin 4 nakki-kynttilää. Kakku katosi naamariin alta aikayksikön.


Joko saa ottaa!? (Ja kuka vois trimmata meidät?)

Hieman ikäviäkin uutisia on, Tarmo nimittäin kärsii tällä hetkellä selkävaivoista. Synttäripäivänään sunnuntaina Tarmo hyppäsi normaaliin tapaansa sohvalle innoissaan, mutta alkoikin yhtäkkiä huutamaan kivusta suoraa huutoa. Säikähdin ihan hirveästi, pieni koira kun ei pysty kertomaan mihin koskee, mutta siitä kyllä näki että nyt koskee ja kovasti. Huoli oli todella suuri, erityisesti vielä siksi kun Tarmon veljellä Remulla on kuukausi sitten ikävä kyllä todettu nikamakaventuma.

Saatiin samalle päivälle Aistiin (www.aisti.info, erikoistunut selkä- ja neurologiavaivoihin) päivystyaika. Lääkäri tutki Tarmon perinpohjaisesti, ja hänen kommenttinsa helpottivat vähän. Lääkärin mielestä edes kuvaamiseen ei ollut aihetta, vaan hän oli lähestulkoon 100% varma että kyseessä olisi paha lihasjumi/kramppi. Itse olisin ollut kyllä halukas kuvaamaan selän, mutta tyydyin sitten uskomaan asiantuntijaa ;)

Tarmo määrättiin viikoksi lepoon, eli ainoastaan lyhyet hihnassa kävelyt ovat sallittuja. Sai se myös viikon tulehduskipulääkekuurin. Agility on kiellossa kaksi viikkoa, tai jos oireet nyt ovat ekan viikon jälkeen kadonneet täysin, voi toisella viikolla ottaa kevyesti jotain pientä, mutta ei tietenkään hyppyjä missään nimessä.

Mutta kyllä se pieni otus oli surkeana sunnuntaina ja vielä maanantainakin... ei ollenkaan oma itsensä. Paljon piti pienelle antaa haliterapiaa =) Varmaan se itsekin oikein säikähti kipua. Koiruus alkaa nyt olla jo paljon parempi, enää siitä huomaa lähinnä liikkeistä että esim. takajalkojen liikkeet ovat vähän jäykät, sellaiset töpöttävät. Ja omasta mielestäni selkälihakset eivät liikkeessä liiku ihan normaalisti vielä.

Toivotaan nyt että tästä siis selvitään säikähdyksellä ja menee levolla ohi. Tällä hetkellä suurin ongelma on lähinnä se että miten tuo ikiliikkuja pidetään paikoillaan vielä loppuviikko... ;)

Samalla toivotaan että Tarmon Remu-veljen selkävaivat helpottaisivat myös! Lähetetään täältä paljon lämpimiä ajatuksia ja kaukorapsutuksia =)

Treenit käyntiin!

Nyt on sitten vihdoin taas saatu treenit käyntiin. Kolme viikkoa sitten torstaina aloitettiin yksinkertaisella (onneksi!) harjoituksella, jossa oli U:n muotoon laitettu hyppy - puolet pujottelusta - putki U:n "pohjalla" - puolet pujottelusta - hyppy. Tätä sitten harjoiteltiin erilaisilla kuvioilla ja eri puolilta ohjaten.

Olin tosi jännittynyt etukäteen että mitenköhän meidän käy, kun takana on melkein puolen vuoden tauko. No, jännitys oli ihan turhaa, Tarmo oli ihan loistava :) Keskittymiskykykin oli oikein mallikasta. Tos ihyvä fiilis jäi näistä treeneistä.

Seuraavan viikon torstain treenit jäivät väliin allekirjoittaneen Pietarin matkan takia, mutta sitten viime viikolla taas jatkettiin. Tiina oli tehnyt meille paperilla varsin kinkkiset treeniradat. Tällä kertaa homma ei sitten sujunutkaan ihan niin hyvin. Treenitauko varmasti näkyy jonkinlaisessa terävyydessä. Ja liekö koira sitten taas kerran protestoinut matkaani... kun korvatkaan eivät tuntuneet taas olevan päässä. Jätinkin osan harjoituksista ihan surutta kesken, kun Tarmo kadotti korvansa ja haahuili. Tosin, radatkin olivat tosi vaikeita, koko treeniporukalla oli homma vähän hakusessa ;)

Tämän viikon maanantaina meillä alkoi sitten neljän kerran pujottelukurssi Agilityakatemiassa, Anna Oreniuksen vetämänä. Tällä kertaa ajattelin kokeilla sellaista taktiikkaa Tarmon kanssa, että kävelin treenihallille, jonne on meiltä matkaa n. 5km. Koska tapani mukaan lähdin ehkä vähän liian myöhässä, käveltiin vielä todella reipasta tahtia, matka suttaantui 45 minuutissa. Tulipahan alkulämmittelytkin hoidettua samalla :) Tarmon käyttäytymisen perusteella tuntui että tämä oli hyvä veto, se jaksoi keskittyä vähän paremmin. Toki riskinä on se että kun Tarmo ei normaalistikaan kestä toistoja treeneissä kauhen paljon, niin mietin että väsähtääkö se sitten vielä nopeammin. Mutta hei camoon! Tarmo Termiitti! Eihän se nyt tunnin lenkistä sentään hyydy... :D

Pujottelukurssilla päästään kokeilemaan ihan eri metodia kuin mitä aiemmin on harjoiteltu. Tarmolle on opetettu kepit suorina, eli kädellä ja vartalolla ohjaamalla. Pujottelukurssilla on käytössä kanaverkot! Verkot on viritetty pujotteluun niin että siitä tulee ikään kuin kuja, eli koira tavallaan "pakotetaan" menemään oikeaa reittiä.

Koulutusohjaaja sanoi alkuun että voi mennä vähän aikaa ennen kuin koira tottuu verkkoihin, varsinkin kun se on alunperin opetettu suorilla kepeillä. No, Tarmon kanssa menimme kertaalleen kujan läpi niin että pidin sitä alkumatkan pannasta kiinni ja toisessa kädessä oli nami. Ja se sitten riittikin. Eihän nyt noin viksulla tyypillä sen kauempaa kestä tuollaisen asian hiffaaminen ;) Sen jälkeen sitten päästiinkin kaahaamaan kovaa!

Hyvä puoli tuossa "kanakujassa" on se että heti alusta asti pääsee treenaamaan kaikki kulmia, niitä tosi vaikeita ja hankaliakin. Ja aina voi juosta ja hoputtaa koiraa kaahaamaan niin kovaa kuin se vaan kintuista pääsee. Ja toisaalta kun käytetään namilautasia (sisään mennessä heti toisen kepin kohdalla ensimmäinen ja sitten lopuksi pujottelun jälkeen 1-1,5 metrin päässä toinen), niin koiran voi antaa mennä edelläkin.

Kokeiltiin siis pujottelu molemmilta puolilta ja kaikista mahdollisista eri kulmista. Ja aina Tarmo haki aloituksen tosi näppärästi. Sen siitä huomasi että se tarvitsee kannustusta ja hoputusta varsinkin heti sisäänmenon jälkeen. Ja pitää itse muistaa varsinkin jos tullaan vaikeistä kulmista, ettei käännä omaa rintamasuuntaa ennen kuin koira on varmuudella lähtenyt kujaan sisälle.

Hyvä fiilis - ensi kerralla yhdistetään kanakujaan muita esteitä :)

Lisää treenisuunnitelmia

Ilokseni sain tietää että mahdumme Tarmon kanssa myös tässä ihan meidän lähellä sijaitsevan Agilityakatemian pujottelukurssille! Vielä en tiedä milloin se alkaa, mutta se on lyhyt neljän kerran kurssi jossa keskitytään vain ja ainoastaan pujotteluun.

Tavoitteita en oikein vielä uskalla laittaa tämän syksyn treenaamiselle. Nyt kun on ollut niin pitkä tauko, niin pakko kyllä ensin katsoa pari kertaa että missä mennään. Noh, kiva olisi palata taas kilparadoille syksyn/talven aikana. Mutta tosiaan, palataan tähän aiheeseen kun olen ensin nähnyt missä tuon karvakorvan kanssa mennään ;)

Treenitauko päättyy

Nyt kun elämä alkaa asettumaan uusiin uomiinsa uudessa ympäristössä, on myös aika lopettaa sohvan nurkassa makaaminen ja palata treeneihin. Ensi viikon torstaista alkaen treenataan Juvanmalmilla joka viikko. Tarkoitus on että joka toinen viikkoa on puhtaasti agilitylle pyhitetty ja joka toinen tokolle tai agilitylle. Vähän jänskää miten tuon väkkärän kanssa käy tällaisen tauon jälkeen. Noh, toiveissa olisi että tauko olisi tehnyt hyvää :) No, se on ainakin varmaa että ohjaajan kunnolle tauko EI ole tehnyt hyvää, eli siellähän sitten puuskutetaan...

Uusi Jangas-Pesue Maailmaan!

Uusin Jangas-pentue on vihdoin siis saapunut maailmaan! Tarmon sisko Nuppu synnytti eilen 8 pientä tuhisijaa, neljä poikaa ja neljä tyttöä. Tarkemmat tiedot sekä pentueen kehitystä voi seurata Tiinan omasta blogista: Jangas Walesinspringerspanielit

Ylpeät Tarmo-Eno sekä Santtu-Iso-Setä lähettävät perheensä kera onnittelut :)

Uusi koti -projekti etenee hitaasti mutta varmasti. Nyt on takka uusittu varaavaan versioon. Seuraava projekti lienee aidan pystytys, jotta pojatkin pääsevät vähän vapaammin pihasta nauttimaan. Sittenpä muuta akuuttia ei olekaan. Alakerran pienen vessan pinnat ja kalusteet uusitaan, mutta silläkään ei ole kiire. Eiköhän tässä syksyllä keskitytä lähinnä pihahommiin :)

Uusi koti :)

Täällä sitä nyt ollaan, uudessa kodissa :) Vielä ei ole pihalla aita kunnossa että koirat pääsisivät vapaina kirmaamaan... mutta ehkä sekin kohta onnistuu. Allekirjoittanut tekeekin tämän viikon kotoa käsin töitä, että koiruudet tottuvat täällä olemaan. Meille ihmisille tämä muutto on ihanaa ja mahtavaa, mutta eläimet siitä ikävä kyllä stressaavat aika paljon. Toivottavasti tottuvat nopeasti :)

Huhuu! Täällä ollaan... onko siellä vielä ketään?

Pitänee välillä ihan julkisesti ilmoittaa että täällä ollaan edelleen, ei olla syöty saippuaa ja haljettu taikka muuten vaan vajottu maan alle ;)

Koko alkuvuosi meni allekirjoittaneelta aivan järkyttävän työmäärän alla raataessa, eli valitettavasti lähes kaikki harjoittelu jäi aika vähälle. Keväällä käytiin vielä harvakseltaan treeneissä, ja Tarmon kanssa muutamissa Agility-kisoissakin, mutta niistä ei edelleenkään jäänyt jälkipolville kerrottavaa.

Kesälomat on nyt vietetty ja koiruudet ovat saaneet viettää ihanaa kesä-poikien elämää milloin milläkin kesämökillä majaillen. Pojat ovat olleet jonkun verran myös erillään toisistaan, mikä on aiheuttanut silloin tällöin vähän ylimääräistä ärhentelyä kotonakin aina kun ovat taas mökkeilyn jälkeen tavanneet. Edelleenkään ei kunnon tappelua ole ollut, mutta jäykistely ja ärhentely on kyllä selvästi lisääntynyt. Saas nähdä selvitäänkö tappelulta vai joutuuko vanha-herra Santtu vielä eläkepäivillään sotajalalle!?

Santtu voi edelleen varsin mainiosti ikäisekseen. Noitten heinäkuun hurjien helteiden aikana kyllä huomasi että ei ollut vanhuksella kivaa, ja ihan vähän on alkanut askel painamaan, mutta nyt säiden edes vähän viilennyttyä meno näyttää taas ihan normaalilta. Ja mikään ikähän ei estä Santtua tekemästä jopa tunnin mittaisia uintilenkkejä jos kyse on sorsien, hanhien tms. vesilintujen perässä uimisesta ;)

Suurin uutinen tähän paikkaan lienee se että ollaan vihdoin vaihtamassa asuntoa! Kerrostaloasunto Espoon Kilossa saa jäädä taakse (seitsemän vuotta siinä on vierähtänytkin) ja nyt muutetaan Vantaalle Kivistöön paritaloon. Pojat saavat oman noin 800m2 pihan - kyllä siellä kelpaa nuuhuta ja kirmata. Ja tietysti auttaa emäntää pihatöissä kaivamalla kaikki istutukset ylös... ;) Avaimet ovat jo kädessä, ja pikkuhiljaa ollaan pikku sälää muutettukin. Virallinen muutto on tänä viikonloppuna... ehkäpä tämä bloginkin ylläpitäminen vilkastuu uuden aktiivisemman elämän myötä :)

Jangas - pentuetapaaminen 10.1.2010

Blogi laahaa nyt niin pahasti jäljessä että nyt on syytä ryhdistäytyä!

Vuoden alku on kaiken kaikkiaan ollut allekirjoittaneelle varsin työn täyteinen, senpä vuoksi niin harrastaminen kuin blogin päivityksetkin ovat jääneet vähän vähemmälle.

Tammikuu aloitettiin reippaasti Jangas-pentuetapaamisen merkeissä Hyvinkäällä. Päivi Männistö Suomen maajoukkueesta oli lupautunut vetämään meille agilitytreenejä. Rata oli tosi haastava. Valitettavasti Tarmolla oli se "nuuhupäivä" (kyllä, trimmasin sen edellisenä päivänä ja taas tuli todistettua se että niin ei siis todellakaan kannata tehdä) joten meidän osalta treenit menivät aivan poskelleen. Koiraan ei oikein tuntunut saavan mitään kontaktia vaikka olisi voltteja heitellyt. Harmitti ihan hirveästi, kerrankin kun olisi moisiin treeneihin ollut mahdollisuus!

Päästiin meidän ryhmän viimeisenä sitten vielä kokeilemaan rataa uudestaan, sitten sujui sentään jo vähän paremmin ;)

Berit Niemen vetämiin ToKo-treeneihin ei oltu Tarmon kanssa ilmoittauduttu (tai no myöhemmin huomasin Tiinan blogiin päivittämästä aikataulusta että paikka olisi kuitenkin ollut, mutta en sitä ollut älynnyt blogista lukea...).

Vähän myöhemmin päästiin kuuntelemaan mielenkiintoista luentoa metsästyskoulutuksesta, menivätpä jotkut hurjat ulos pakkaseen myös noutoa harjoittelemaan. Kaisan kanssa vedettiin vielä pienimuotoista näyttelykoulutusta siitä kiinnostuneille.

Allekirjoittaneen osalta päivän koulutuksellinen anti jäi vähän laihaksi, mutta minkäs sille voi että sattui niin huono päivä kohdalle. Mutta muuten oli kyllä erittäin mukava päivä. Oli todella kiva nähdä Tarmon sisaruksia sekä muitakin sukulaisia. On ne kaikki vaan niin taitavia :)

Vuosi vaihtui, touhut jatkuvat :)

Taas onkin vierähtänyt aikaa kun viimeeksi olen blogia päivittänyt! Ja niin paljon on touhuiltu viime aikoina ettei oikein tiedä mistä aloittaisi...

Minulla oli töistä sovittuna koko jouluviikko vapaaksi, kun noita ylityötunteja on hieman kertynyt... mutta kuinkas sitten kävikään, tunnollisena työntekijänä sain tietenkin flunssan. Ehdimme kuitenkin jo ennen sitä lähtemään Lappeenrantaan vanhempieni luokse, jossa koirat olivat hoidossa yhden yön sillä välin kun Samin kanssa käytiin Joensuussa kummityttöä ja hänen perhettään pikaisesti moikkaamassa. Lappeenrannassa vietettiin sen jälkeen muutama päivä, kunnes palattiin Joulun viettoon kotiin. Mainittakoon Joulusta sen verran että koirat saivat luonnollisesti pakettinsa, tuskin malttoivat odottaa että saivat omansa revittäviksi! Ja niin, Tarmo ei oikeastaan malttanutkaan... Lappeenrannassa ollessamme tyyppi oli löytänyt äitini meille varaaman lahjakassin, ja yllätettiin sieltä ihan kesken kaiken pehmeän kaulaliinapaketin avaamisen! Kakara!

Tapaninpäivänä mentiin sitten Kiskoon mökkeilemään, jossa porukkaa ja lapsia riitti. Tarmo taas suorastaan nautti siitä kun se sai lapsien kanssa touhuta ja riekkua pihalla. Paitsi että kaikki muut eivät ehkä pidä Tarmon kleptomaanisista taipumuksista... varsinkaan lapset kun Tarmo kävi heidän jäällä luistellessaan pöllimässä kengät jään laidalta ja riepotti niitä sitten pitkin pihaa... =) Itsellä oli sen verran pahasti flunssan takia puhti pois, etten oikein jaksanut ulkona mitään touhuta. Mutta koirat ne nauttivat sielunsa kyllyydestä lumihangessa peuhaamisesta!

Lääkäri määräsikin minut sitten koko Uuden Vuoden viikoksi saikulle, flunssa kun oli vähän sitkeämpää sorttia. Koko ajan pientä lämpöä, aivan hillitön yskä, ja enpä muista milloin olisin ollut niin väsynyt!

Loppuviikkoa kohden uskaltauduin kuitenkin Tarmon kanssa treenaamaan, kun kyseessä oli toko-treenejä ja vähän hillitympää agilityä ilman mitään suuria juoksusuorituksia. Oltiin nimittäin kasvattaja-Tiinan sekä Tarmon siskon Raisan pentujen omistajien kanssa sovittu muutama "kaveritreenivuoro" Konalan sisähalliin.

Agilityssä harjoiteltiin pentujen ehdoilla perusjuttuja, Tarmon kanssa aina välillä odotellessa otettiin mm. pujottelua. Olipa kiva nähdä Raisan lasten kehittyneen niin huimasti, koko porukka on kyllä varsin lupaavia agility-tähtien alkuja :) Ja ajatella että ne ovat vasta 10 kuukauden ikäisiä!

Mutta sitten se ToKo! Meillähän on Tarmon kanssa ollut tosi pitkä tauko toko-treeneistä, eikä kotonakaan olla mitään kovin ihmeitä harjoiteltu. Jotain perusjuttuja silloin sun tällöin, paikalla makuuta, seuraamisen vahvistamista jne. Vähän jännitin toko-treenejä etukäteen, että mitähän siitä oikein tulee... mutta Tarmo se taas yllätti minut aivan täysin!

Muutama sellainen asia mitkä silloin aikaisemmin tuottivat tosi paljon vaikeuksia oli loksahtanut kohdalleen tauon aikana. Erityisesti paikalla makuu, luoksetulo (ja siinä paikallaan malttaminen) sekä ylipäätään keskittyminen harjoitteluun. Noh, sanottakoon että noina kahtena treenipäivänä meillä oli ensin varattuna agility-kenttä ja tokoilut otettiin vasta sen jälkeen. Eli pahin "Tarmo" oli päästy purkamaan ensin agilityyn sekä Raisan lasten perään haikailuun. No oli miten oli, nyt taisi toko-kärpänen puraista pitkästä aikaa. Pitänee alkaa miettimään sopivaa treeniryhmää...

Uuden Vuoden aatosta oltiinkin koko loppu viikko taas Kiskossa. Tuttuun tapaansa Santtu pelkäsi raketteja, mutta aika kivuttomasti tuolla maalla se muutaman tunnin paukuttelu menee, kun siellä sitä on huomattavasti vähemmän kun kaupungissa. Tarmo oli oma itsensä, kiinnitti kyllä huomiota raketteihin mutta oli lähinnä vaan innoissaan ja kiinnostunut. Santtu meni saunan lauteiden alle piiloon... sillä välin mm. treenattiin Tarmon kanssa toko-liikkeitä.

Viikonloppuna iloksemme saapui myös ystäväpariskuntamme, sekä heidän 14-vuotias whippet-narttu Karkki. Karkista ei edelleenkään uskoisi minkä ikäinen se on... tosi nuorekas tapaus. Mutta yli 20-asteen pakkasta Karkki ei kyllä oikein arvostanut, toppavarustuksesta huolimatta. Karkki oli myös ikävä kyllä onnistunut saamaan "pissa-tulehduksen", ja kun tämä oli vielä juuri juoksujen perään, niin Karkkihan sitten Tarmon ja Santun nenään tuoksui aivan ihanalta! Aluksi mentiin siis tyyliin majakka ja perävaunu, mutta tilanne onneksi rauhoittui aika pian.

Koirat saivat juosta ja hillua neljä päivää lumihangessa, ja kyllä sitä vauhtia sitten riittikin! Aivan käsittämätöntä kyyti siellä mentiin niin että lumi pöllysi. Lunta oli niin paljon, että tyyli ainakin Tarmolla oli lähinnä mittarimato-tyyli, eli sellaista loikkimista hangessa ylös alas. Iltaisin meillä oli aika väsyneitä piskejä :) Minun oma flunssani onneksi vihdoin hellitti viikonlopun aikana, kaksi viikkoa se sitten kestikin.

Tähän väliin muutama kuva Uuden Vuoden mökkireissulta:


Karkki 14v. ei arvosta pakkasta ja lumihankea toppapuvusta ja töppösistä huolimatta...


Yöllä oli jäällä olleeseen koiran tassunjälkeen kasvanut jäähöyheniä


Paaaaaljon lunta!








Samin serkun tytär Mimosa 6v. piirsi kuvan Santusta ja Tarmosta - aivan älyttömän hyvä! Selän väritys ja pisamatkin ihan kohillaan :)


Täällä asuu saunatonttu...


Kuuletko kuinka sudet ulvovat? Täysikuun valossa Uuden Vuoden yönä...

Sattui hyvä tuuri, kun olin etukäteen sattumalta varannut Tarmolle hierojan ajan sunnuntai-illalle. Eli kun rankalta mökkireissulta kotiuduttiin, tuli Laura sopivasti hieromaan Tarmon. Tarkoitus oli lähinnä tsekata varmuuden vuoksi ettei mitään suuria jumituksia löydy, kun kuitenkin aika paljon ollaan agility-treeneissä käyty. Jonkin asteista jumitusta löytyi selästä, noin 10cm matkalta lapaluista häntään päin. Laura kyllä arveli sen lähinnä johtuvan tuosta "mittarimatoiluista" neljänä päivänä lumihangessa, eli todennäköisesti ei mitään sen kummempaa. Eivätkä nekään olleen ilmeisesti niin pahat jumit, koska Tarmo nautiskeli silmät kiinni lähes koko hieronnan ajan... Olispa itsekin saanut moista palvelua ;)

Tällä viikolla oli sitten taas paluu arkeen ja töihin. Tiistaina meillä oli vielä Tiinan & kumppaneiden kanssa varattuna toko- ja agilitykentät, joista Tarmon kanssa osallistuttiin Tokoon, meillä kun oli omat treenit sitten heti perään samassa paikassa, niin päätin huilailla tunnin siinä välissä ettei olisi liian rankkaa. Ottaen vielä huomioon mökkireissunkin rasitukset.

Toko oli tällä kertaa vähän haasteellisempaa kun se oli ensin. Alkuun Tarmon innostus kohdistui lähinnä Raisan lapsukaisiin... mutta kun kaikki vähän myöhemminkin tulleet saatiin moikattua niin päästiin sitten vauhtiin. Jälleen kerran Tarmo teki todella hyvää työtä, erityisesti luoksetulo oli aivan super-hyvä! Tiinalta saatiin taas hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen.

Tunnin verran tosiaan siinä odottelin ja autoin Tiinaa Raisan ja Katin pitelemisessä sillä välin kun "nuoriso" treenasi. Sitten meillä olikin omat treenit vuorossa. Otettiin helppoa sik-sak rataa. Tarmo oli hyvä, joskin puhti oli selvästi pois ja vauhti oli paljon normaalia hiljaisempaa. Radalla oli myös keinu, joka sujui tosi hyvin. Ekalla kerralla alussa vähän hidastellen, mutta sen jälkeen joka ihan vaihdikkaasti. Ei mitään merkkiä enää mistään keinukammosta - toivottavasti tämä olisi pysyvä ilmiö.

Tällä viikolla jatkuu vielä tiukka treenitahti, perjantaina on springereiden treenit agilityakatemia-hallilla... ja sitten sunnuntaina kauan odotettu Jangas pentuetapaaminen, edelleen treenauksen merkeissä! Sitä odotellessa...