torstai 31. heinäkuuta 2008
Kuvia AgiRodusta
Tarmo treenaa agilityä edelleen bichon frise -porukassa, ja onkin laskettu leikkiä että Tarmo varmaan luulee kohta itsekin olevansa "biisoni" ;) AgiRodussa bichon frisé -porukasta Marianna oli ottanut kuvia myös Tarmon suorituksesta. Tässä linkki koko kuvasarjaan, Tarmon kuvat löytyvät sieltä keskeltä. Mainittakoon nyt että siellä on pari ihan onnistunutta otosta mm. siitä kun Tarmo sukeltaa riman ali ja nostaa jalkaa putken suulla... heh :)
Tarmo mukaan Springerspanielit Ry:n MeJä-mestaruuskokeisiin!
Ensi viikonloppuna auton nokka suuntaa kohti Nokiaa ja Springereitten MeJä-mestaruutta! Kokeisiin otettiin AVO-luokan koirat mukaan ilmoittautumisjärjestyksessä, tosi kiva että mahduttiin mukaan. Myös Tarmon veli Remu on mukana. Jännä nähdä minkälaisessa "vireessä" Tarmo on, sillä nyt ei tällä viikolla ehditä enää harjoitusjälkeä tehdä, ikävä kyllä. Edellinen harjoitusjälki kyllä sujui mainiosti :)
Agiliitoa
Taas on aika vierähtänyt ja parit agility-treenit takana. Treeneissä on menty aika pitkälle samalla teemalla, eli kinkkisillä ohjauskiemuroilla. Jälkimmäisissä treeneissä tosin vaihteeksi vähän helpommalla radalla kun yleensä... ;)
Tarmosta on huomannut näissä parissa treeneissä että hieman on tainnut olla jalat hapoilla mökki-reissuista. Eli ihan sellaista vauhtia ei ole löytynyt kuin parilla edellisellä treenikerralla, mutta ilme on joka tapauksessa ollut hyvin "sähäkkä" ja keskittynyt.
Sellaisen huomion olen tehnyt että Tarmo alkaa joittenkin esteiden kohdalla kestää myös takaa leikkauksia, mikä on aika hieno juttu kun ajattelee meikäläisen vauhdissa mukana pysymistä silloin kun turbo-vaihde osuu kohdalle...
Viikko sitten tiistaina oli varsin mielenkiintoisia kiemuroita:
Tässä tämän viikon rata joka siis vaihteeksi oli vähän yksinkertaisempi, mutta kyllä siinäkin omat sudenkuoppansa oli, sekä tuli muutamia tosi hyviä ohjausvinkkejä.
Treenien lopuksi treenattiin Tarmon kanssa vielä yksittäistä hyppyä niin että rimaa nostettiin koko ajan pikku hiljaa aivan maksimiin asti, ja niin että Camilla naksautti naksuttimella aina hypyn jälkeen.
Tarmosta on huomannut näissä parissa treeneissä että hieman on tainnut olla jalat hapoilla mökki-reissuista. Eli ihan sellaista vauhtia ei ole löytynyt kuin parilla edellisellä treenikerralla, mutta ilme on joka tapauksessa ollut hyvin "sähäkkä" ja keskittynyt.
Sellaisen huomion olen tehnyt että Tarmo alkaa joittenkin esteiden kohdalla kestää myös takaa leikkauksia, mikä on aika hieno juttu kun ajattelee meikäläisen vauhdissa mukana pysymistä silloin kun turbo-vaihde osuu kohdalle...
Viikko sitten tiistaina oli varsin mielenkiintoisia kiemuroita:
Tässä tämän viikon rata joka siis vaihteeksi oli vähän yksinkertaisempi, mutta kyllä siinäkin omat sudenkuoppansa oli, sekä tuli muutamia tosi hyviä ohjausvinkkejä.
Treenien lopuksi treenattiin Tarmon kanssa vielä yksittäistä hyppyä niin että rimaa nostettiin koko ajan pikku hiljaa aivan maksimiin asti, ja niin että Camilla naksautti naksuttimella aina hypyn jälkeen.
keskiviikko 23. heinäkuuta 2008
MH-luonnekuvaus
Tarmo suoritti 19.7. MH-luonnekuvauksen Hauholla. Pentueen muut vekarat olikin jo kuvattu aiemmin, ja jos merkit yhtään paikkaansa pitivät oli odotettavissa Tarmoltakin varsin reipas suoritus.
Ja niin se sitten olikin. Laitan tarkemmat arviot tähän myöhemmin, mutta summa summarum oli siis se että varsin reipas poika Tarmo tosiaan on. Ääniärsytykset eivät hetkauta sitä oikeastaan ollenkaan, näköärsytykset kyllä, mutta niistäkin toivutaan varsin pian. Tarmo oli joissain osioissa myös leikkisä, mutta ei niin leikkisä kuin muut sisaruksensa.
Kaiken kaikkiaan siis aivan uskomattoman ihanat luonteet koko pentueella - kyllä voi Tiina olla kasvatustyöstään ylpeä :)
Tässä vielä linkki koko pentueen ja vanhempien MH-tuloksiin.
Ja niin se sitten olikin. Laitan tarkemmat arviot tähän myöhemmin, mutta summa summarum oli siis se että varsin reipas poika Tarmo tosiaan on. Ääniärsytykset eivät hetkauta sitä oikeastaan ollenkaan, näköärsytykset kyllä, mutta niistäkin toivutaan varsin pian. Tarmo oli joissain osioissa myös leikkisä, mutta ei niin leikkisä kuin muut sisaruksensa.
Kaiken kaikkiaan siis aivan uskomattoman ihanat luonteet koko pentueella - kyllä voi Tiina olla kasvatustyöstään ylpeä :)
Tässä vielä linkki koko pentueen ja vanhempien MH-tuloksiin.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2008
Vauhti kasvaa!
Viikko sitten tiistaina mentiin taas Tarmon kanssa agility treeneihin, vain pari päivää AgiRodun jälkeen. Camilla oli viritellyyt meille taas kimurantin ohjausradan, jossa treenattiin edellisellä kerralla harjoiteltuja twistejä ja pakkovalsseja. Lisäksi Tarmon kanssa otettiin erityistarkkailuun rimojen ali sukeltelu.
Tätä kirjoittaessa en enää ihan 100% varmasti muista radan hyppykoukeroita kun sen jälkeen on tullut jo toinenkin rata, mutta muistaakseni tällainen se oli:
Tarmolle laitettiin osa rimoista medi-korkeuteen, ja osa alimpaan maxi-korkeuteen. Kahdessa kohtaa Tarmo sukelsi, ja niihinkin löytyi lopulta selitys. Eka kerta tapahtui kun jäin odottamaan Tarmoa hypyn toiselle puolelle sillä välin kun Tarmo oli putkessa (hyppy siis seuraavana esteenä). Eli kun Tarmo putkesta ulos tullessaan näki minut, seisoin paikoillani. Tämä korjaantui kun olin liikkeessä koko ajan. Toinen alitus sattui vikalla hypyllä. Siihen ei varsinaisesti löytynyt mitään syytä, mutta ilmeisesti kuitenkin jollain tapaa ohjasin siinäkin kohtaa eri tavalla kun koira alitti riman toistuvasti. Lopulta saatiin Tarmo kuitenkin hyppäämään sekin, kun ohjasin hypyn kohdalla läheltä ja kädellä riman kohdalla selkeästi ylöspäin osoittaen.
Ja että mitenkä ne treenit muuten meni? No aivan loistavasti! Ihan kuin Tarmo olisi AgiRodussa saanut jonkun ahaa-elämyksen, että tämän takiahan täällä ollaan ;) Se oli yllättäen saanut parissa päivässä aimo-annoksen nopeutta lisää. Se sinkoili kuin naton ohjus. Tässä kohti pitää varmaan kiittää kaikkia niitä kieputus-pyöritys-ohjaus-harjoituksia, koska sähäkkyydestään huolimatta Tarmo kuitenkin tottelee ohjausta tosi tarkasti. Innolla jäätiin taas odottamaan seuraavia treenejä ja oikein harmittelin kun ei ennen tiistaita ollut mahdollisuus mennä mihinkään muualle treenaamaan.
------------------------------------
Tänään sitten jännittyneenä uudestaan kokeilemaan oliko Tarmon ohjus-vaihde vaan kertaluonteista sattumaa vaiko todellakin löytynyt seuraava vaihde. Noh, lopputulos on se että vauhti ei ollut viikossa tippunut, päin vastoin taisi olla saanut vielä jonkun turbo-vaihteen lisää!
Treenien teema oli sama mikä viime viikollakin, eli kunnon mittainen rata, jossa treenattiin pakko-valsseja ja twistejä. Riman alituksia ei tainnut kahteen kertaan otettulla radalla tulla enää kuin ihan pari vaan, eli se ongelma poistunee ihan itsestään, luulisin.
Uudet ongelmat kyllä tulevat tuosta löytyneestä turbo-vaihteesta. En siis kerta kaikkiaan kestä tuon otuksen perässä enää! Ja kun Tarmo ei kuitenkaan vielä irtoa kovin hyvin eteenpäin esteille, niin se jää sitten pyörimään paikoilleen ja odottaa kun emäntä hikipäissään läähättäen kipittää perässä. Ainakaan tällä kertaa ei kuitenkaan väärät radat olleet edes lähellä, eli ohjausta ja käskyjä Tarmo kuitenkin tottelee aika tarkasti.
Aivan älyttömän hyvä mieli kyllä jäi treeneistä. Kiva huomata että edistystä tapahtuu. Sekä tänään että viikko sitten muuten pujottelu meni vaihteeksi vauhdilla, ihan jopa loikkimalla osittain. Tänään Tarmo haki ihan ilman kättä oikeaan kohtaan pujottelun alkuakin. Vielä en uskalla kuitenkin kättä kokonaan "vieroittaa" pois, mutta pikkuhiljaa.
Eli treenauslistalle Tarmolle enemmän irtiottoja, ja emäntä kuntokuurille :)
Tätä kirjoittaessa en enää ihan 100% varmasti muista radan hyppykoukeroita kun sen jälkeen on tullut jo toinenkin rata, mutta muistaakseni tällainen se oli:
Tarmolle laitettiin osa rimoista medi-korkeuteen, ja osa alimpaan maxi-korkeuteen. Kahdessa kohtaa Tarmo sukelsi, ja niihinkin löytyi lopulta selitys. Eka kerta tapahtui kun jäin odottamaan Tarmoa hypyn toiselle puolelle sillä välin kun Tarmo oli putkessa (hyppy siis seuraavana esteenä). Eli kun Tarmo putkesta ulos tullessaan näki minut, seisoin paikoillani. Tämä korjaantui kun olin liikkeessä koko ajan. Toinen alitus sattui vikalla hypyllä. Siihen ei varsinaisesti löytynyt mitään syytä, mutta ilmeisesti kuitenkin jollain tapaa ohjasin siinäkin kohtaa eri tavalla kun koira alitti riman toistuvasti. Lopulta saatiin Tarmo kuitenkin hyppäämään sekin, kun ohjasin hypyn kohdalla läheltä ja kädellä riman kohdalla selkeästi ylöspäin osoittaen.
Ja että mitenkä ne treenit muuten meni? No aivan loistavasti! Ihan kuin Tarmo olisi AgiRodussa saanut jonkun ahaa-elämyksen, että tämän takiahan täällä ollaan ;) Se oli yllättäen saanut parissa päivässä aimo-annoksen nopeutta lisää. Se sinkoili kuin naton ohjus. Tässä kohti pitää varmaan kiittää kaikkia niitä kieputus-pyöritys-ohjaus-harjoituksia, koska sähäkkyydestään huolimatta Tarmo kuitenkin tottelee ohjausta tosi tarkasti. Innolla jäätiin taas odottamaan seuraavia treenejä ja oikein harmittelin kun ei ennen tiistaita ollut mahdollisuus mennä mihinkään muualle treenaamaan.
------------------------------------
Tänään sitten jännittyneenä uudestaan kokeilemaan oliko Tarmon ohjus-vaihde vaan kertaluonteista sattumaa vaiko todellakin löytynyt seuraava vaihde. Noh, lopputulos on se että vauhti ei ollut viikossa tippunut, päin vastoin taisi olla saanut vielä jonkun turbo-vaihteen lisää!
Treenien teema oli sama mikä viime viikollakin, eli kunnon mittainen rata, jossa treenattiin pakko-valsseja ja twistejä. Riman alituksia ei tainnut kahteen kertaan otettulla radalla tulla enää kuin ihan pari vaan, eli se ongelma poistunee ihan itsestään, luulisin.
Uudet ongelmat kyllä tulevat tuosta löytyneestä turbo-vaihteesta. En siis kerta kaikkiaan kestä tuon otuksen perässä enää! Ja kun Tarmo ei kuitenkaan vielä irtoa kovin hyvin eteenpäin esteille, niin se jää sitten pyörimään paikoilleen ja odottaa kun emäntä hikipäissään läähättäen kipittää perässä. Ainakaan tällä kertaa ei kuitenkaan väärät radat olleet edes lähellä, eli ohjausta ja käskyjä Tarmo kuitenkin tottelee aika tarkasti.
Aivan älyttömän hyvä mieli kyllä jäi treeneistä. Kiva huomata että edistystä tapahtuu. Sekä tänään että viikko sitten muuten pujottelu meni vaihteeksi vauhdilla, ihan jopa loikkimalla osittain. Tänään Tarmo haki ihan ilman kättä oikeaan kohtaan pujottelun alkuakin. Vielä en uskalla kuitenkin kättä kokonaan "vieroittaa" pois, mutta pikkuhiljaa.
Eli treenauslistalle Tarmolle enemmän irtiottoja, ja emäntä kuntokuurille :)
tiistai 8. heinäkuuta 2008
AgiRotu 2008
Viime sunnuntaina oltiin siis Veikan Vaikeiden, eli Raisan, Remun, Ticon ja Tarmon voimin osallistumassa AgiRotuun maxi-koirien aloittelevien luokassa. Tätä päivää olikin innolla (ja kauhulla...) odotettu jo pitkään :)
Ennen kisaa otimme koko porukasta ryhmäkuvia. Ja vanha tuttu juttu walesien kuvaamisesta toteutui taas. Ne eivät siis kertakaikkiaan voi katsoa samaan suuntaan - aina jossain tapahtuu jotain mielenkiintoisempaa. Ja näitä kuvia kun katselee niin sama näyttää pätevän omistajiinkin ;)
Joukkueemme suorituksesta nyt ei kauheesti jälkipolville jää kerrottavaa, mutta hauskaa oli - epäilemättä niin meillä kuin yleisölläkin. Tarmon kanssa kerättiin aikamoinen pistepotti maxi-hyppyjen alta sukeltamisesta. Yhdeksästä hypystä se varmaan 3-4 hyppäsi ekalla yrityksellä, mutta muitten kanssa tarvittiin sitten yrityksiä vähän enemmän. Säännöt olivat sellaiset että kolme kertaa tuomari antoi aina yrittää yhtä estettä ja jos ei onnistunut niin sitten tuli käsky jatkaa matkaa.
Muuten olinkin sitten Tarmon suoritukseen tosi tyytyväinen. Tarmo kesti radalla, pysyi "hanskassa" ja ihan kivasti totteli ohjaustani. Kyllä tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Rata sinällään oli osittain yllättävän vaativakin. Varsinkin radan alku aiheutti paljon ongelmia.
Kaikkien neljän koiran suoritukset otettiin videolle ja kun sitä katselin niin huomasin omassa ohjaamisessani paljon parantamisen varaa. Hypyissä mm. ohjasin koiraa edelleen medi-tasolta, niin ei kait se ihme ole jos koira sukeltaa, jos sormi osoittaa suoraan riman alle ;)
Raisa, Remu ja Tico olivat kaikki loistavia, mutta kaikilla löytyi myös omat ongelmakohtansa joissa riittää parannettavaa. Ja niinhän se on että yleensä se ohjaaja saa katsoa itseään peiliin :)
Päivän päätteeksi menimme vielä Tiinan äidin luokse grillaamaan. Samalla saivat sisarukset vielä riekkua keskenään. Tarmo ja Remu ovat "siinä iässä" että olihan tuo meno vähän jäykistelyä välillä mutta hyvin nuo pojatkin loppujen lopuksi tulivat juttuun.
Ennen kisaa otimme koko porukasta ryhmäkuvia. Ja vanha tuttu juttu walesien kuvaamisesta toteutui taas. Ne eivät siis kertakaikkiaan voi katsoa samaan suuntaan - aina jossain tapahtuu jotain mielenkiintoisempaa. Ja näitä kuvia kun katselee niin sama näyttää pätevän omistajiinkin ;)
Joukkueemme suorituksesta nyt ei kauheesti jälkipolville jää kerrottavaa, mutta hauskaa oli - epäilemättä niin meillä kuin yleisölläkin. Tarmon kanssa kerättiin aikamoinen pistepotti maxi-hyppyjen alta sukeltamisesta. Yhdeksästä hypystä se varmaan 3-4 hyppäsi ekalla yrityksellä, mutta muitten kanssa tarvittiin sitten yrityksiä vähän enemmän. Säännöt olivat sellaiset että kolme kertaa tuomari antoi aina yrittää yhtä estettä ja jos ei onnistunut niin sitten tuli käsky jatkaa matkaa.
Muuten olinkin sitten Tarmon suoritukseen tosi tyytyväinen. Tarmo kesti radalla, pysyi "hanskassa" ja ihan kivasti totteli ohjaustani. Kyllä tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Rata sinällään oli osittain yllättävän vaativakin. Varsinkin radan alku aiheutti paljon ongelmia.
Kaikkien neljän koiran suoritukset otettiin videolle ja kun sitä katselin niin huomasin omassa ohjaamisessani paljon parantamisen varaa. Hypyissä mm. ohjasin koiraa edelleen medi-tasolta, niin ei kait se ihme ole jos koira sukeltaa, jos sormi osoittaa suoraan riman alle ;)
Raisa, Remu ja Tico olivat kaikki loistavia, mutta kaikilla löytyi myös omat ongelmakohtansa joissa riittää parannettavaa. Ja niinhän se on että yleensä se ohjaaja saa katsoa itseään peiliin :)
Päivän päätteeksi menimme vielä Tiinan äidin luokse grillaamaan. Samalla saivat sisarukset vielä riekkua keskenään. Tarmo ja Remu ovat "siinä iässä" että olihan tuo meno vähän jäykistelyä välillä mutta hyvin nuo pojatkin loppujen lopuksi tulivat juttuun.
lauantai 5. heinäkuuta 2008
Eläimellistä menoa osa 2
Eilen illalla katseltiin taas Tarmon kanssa Animal Planetia, ja sama ulvonta-reaktio toistui sen saman tiikeri-pätkän kohdalla! Tällä kertaa olin valmiina kännykän kanssa filmaamaan, ja tässä se nyt sitten on kaikessa huonolaatuisuudessaan. Molemmilla kerroilla vaikutti siltä että Tarmo itsekin hämmästyi reaktiostaan... se vähän vilkuili minua siihen malliin että ihan kuin olisi halunnut sanoa: "En mä voi tälle mitään... mun on vaan pakko ulvoa enkä ymmärrä miksi!"
Tarmo ulvoi samaan tyyliin vielä myöhemminkin illalla (tai yötähän se nyt varmaan jo oli ja naapurit tykkäs), tällä kertaa ihan tuossa käytävällä maaten vaan. Taisi jäädä pienellä karvakorvalla luontovideot pyörimään päähän ;)
Tarmo ulvoi samaan tyyliin vielä myöhemminkin illalla (tai yötähän se nyt varmaan jo oli ja naapurit tykkäs), tällä kertaa ihan tuossa käytävällä maaten vaan. Taisi jäädä pienellä karvakorvalla luontovideot pyörimään päähän ;)
perjantai 4. heinäkuuta 2008
Eläimellistä menoa
En muista olenko koskaan maininnut sitä että Tarmo on pennusta asti katsonut aktiivisesti telkkaria. Ei nyt ihan mitä tahansa ohjelmaa vaan eläinohjelmia! Meillä näkyy Animal Planet -niminen kanava ja erityisesti sitä on tuijotettu pennusta asti nenä kiinni ruudussa. Santtu ei noteeraa moisia ohjelmia mitenkään, mutta Tarmo sitten senkin edestä.
Joskus, jos telkkarista tulee sellainen ohjelma missä koirat haukkuu, on välillä pitänyt vaihtaa kanavaa tai laittaa äänet pois, koska huuto ja haukkuminen on ollut niin hurjaa (ja siinä vaiheessa mitkään käskyt eivät varmastikaan mene perille).
Animal Planetilla tulee aika paljon "väliaikaohjelmaa" ohjelmien välissä sekä taukojen aikana. Siellä pyörii paljon vakiojuttuja joitten tunnusmusiikinkin Tarmo on oppinut tunnistamaan. Eli aina kun musiikki alkaa kuulua, Tarmo höristää korviaan ja katsoo telkkaria.
Eilen illalla katsoin Animal Planetia melkein pari tuntia, ja koko sen ajan Tarmo joko istui tai makasi jaloissani ja katsoi telkkaria kanssani. Noista vakio väliaikapätkistä yksi suosikki on se kun Thaimaalainen munkki on perustanut tiikereiden pelastuskeskuksen, ja tässä klipissä eräs tiikeri-äiti synnyttää. Jostain syystä tuo on yksi niitä joka on eniten kiinnittänyt myös Tarmon huomion. Eilen illalla koin vaan jotain mitä en vielä tähän asti ollut kokenut. Tarmo katsoi ja kuunteli tätä klippiä, ja alkoi ulvomaan! Joo, siis ihan oikeasti ulvomaan :) Varmaankin tiikeri-äitin synnytysäänet olivat jotenkin niin eläimellisiä että ne laukaisivat Tarmossa tällaisen reaktion. Harmi kun en itse hämmästykseltäni ollut tarpeeksi nopea ja saanut tätä nauhalle. Ehkä ensi kerralla sitten :)
Joskus, jos telkkarista tulee sellainen ohjelma missä koirat haukkuu, on välillä pitänyt vaihtaa kanavaa tai laittaa äänet pois, koska huuto ja haukkuminen on ollut niin hurjaa (ja siinä vaiheessa mitkään käskyt eivät varmastikaan mene perille).
Animal Planetilla tulee aika paljon "väliaikaohjelmaa" ohjelmien välissä sekä taukojen aikana. Siellä pyörii paljon vakiojuttuja joitten tunnusmusiikinkin Tarmo on oppinut tunnistamaan. Eli aina kun musiikki alkaa kuulua, Tarmo höristää korviaan ja katsoo telkkaria.
Eilen illalla katsoin Animal Planetia melkein pari tuntia, ja koko sen ajan Tarmo joko istui tai makasi jaloissani ja katsoi telkkaria kanssani. Noista vakio väliaikapätkistä yksi suosikki on se kun Thaimaalainen munkki on perustanut tiikereiden pelastuskeskuksen, ja tässä klipissä eräs tiikeri-äiti synnyttää. Jostain syystä tuo on yksi niitä joka on eniten kiinnittänyt myös Tarmon huomion. Eilen illalla koin vaan jotain mitä en vielä tähän asti ollut kokenut. Tarmo katsoi ja kuunteli tätä klippiä, ja alkoi ulvomaan! Joo, siis ihan oikeasti ulvomaan :) Varmaankin tiikeri-äitin synnytysäänet olivat jotenkin niin eläimellisiä että ne laukaisivat Tarmossa tällaisen reaktion. Harmi kun en itse hämmästykseltäni ollut tarpeeksi nopea ja saanut tätä nauhalle. Ehkä ensi kerralla sitten :)
keskiviikko 2. heinäkuuta 2008
Ohjausharjoituksia
Eilen tiistaina käytiin jälleen agility-treeneissä Hyvinkäällä. Tällä kertaa treenattiin ihan yksittäisiä tai maksimissaan kahta estettä kerrallaan, ja ajatuksena oli erilaiset ohjausharjoitukset. Edellisen viikon kieputus-rata antoi hieman aihetta moisiin harjoituksiin... ;)
Ensin treenattiin koiran haltuunottoa ja sivulle viemistä vastakkaisella kädellä suoraan kohti estettä mentäessä. Eli, lähestyttiin hyppyä suoraan edestä juosten, ja kerta kerralta aina lähemmäs ja lähemmäs estettä mennen. Nami oli vastakkaisessa kädessä ja koira ohjattiinkin nami-käden puolelle sivuun tässä-käskyllä. Harjoitus tehtiin molemmille puolille sekä välillä myös niin että hypättiin esteen yli ja heti esteen perään samalla tavalla haltuunotto sivuun.
Toisena harjoituksena oli (tässä kohtaa allekirjoittaneen termit ehkä hieman hakusessa mutta luulisin että näin ne oli...) twistit ja pakko-valssit. Eli kaksi erilaista tapaa ohjata koira (tilanteesta riippuen) esteen yli silloin kun este joudutaan kiertämään koiran menosuuntaan nähden takakautta. Toinen versio oli niin että kuljetaan koiran mukana, ohjataan koira esteen ohi (kierrä!), jäädään itse esteen tälle puolelle ja pyydetään koira hyppäämään takas päin itseä kohti, jolloin itse joutuu peruuttamaan. Toinen versio on se että koira jätettiin odottamaan esteen toiselle puolelle, mennään itse esteen ohi, käsketään koira esteen sivusta luokse ja ohjataan sitten takaisin päin hyppäämään este.
Kolmas harjoitus oli eteen lähettämistä ensin yhden ja sitten kahden hypyn takaa eteen käskyllä. Ja sitten neljäntenä vielä lopuksi putkeen lähettämistä samaan tyyliin. Molemmissa namit odottivat lopussa palkkana.
Kaikki harjoitukset sujuivat Tarmolta loistavasti! Tarmolla oli oikea toko-vaihde päällä, kontakti oli aivan uskomatonta. Pystyin pitämään otusta vapaana melkein koko treenien ajan ilman ongelmia (siis myös silloin kun ei oltu itse vuorossa ja kun siirryttiin esteiltä toisille...), ja se on jo harvinaista se ;) En tiedä johtuiko tämä nyt siitä että Tarmo oli ollut minusta erossa reilun viikonlopun, vai siitä että se oli saanut purkaa kaiken energiansa mökillä viikonloppuna vanhempieni kanssa, vaiko kenties siitä että sillä oli aivan hirveä nälkä, tai voihan se johtua siitäkin että tällä kertaa olin etuajassa paikalla ja otin vähän toko-juttuja ja leikitin koiraa ennen treenejä... tai ehkä kaikista noista syistä yhteenstä. No, mene ja tiedä, mutta hyvät kenraaliharjoitukset oli kuitenkin ennen sunnuntain agirotua. Miten se menikään... hyvä kenraali tietää huonoa ensi-iltaa. Heh.
Ainiin, Tarmon kanssa hypeltiin myös maxi-esteitä niin että ne olivat alimmassa korkeudessaan eli 55cm. Hyvin ne ainaskin eilen sujuivat, jännä nähdä miten sitten sunnuntaina.
Ensin treenattiin koiran haltuunottoa ja sivulle viemistä vastakkaisella kädellä suoraan kohti estettä mentäessä. Eli, lähestyttiin hyppyä suoraan edestä juosten, ja kerta kerralta aina lähemmäs ja lähemmäs estettä mennen. Nami oli vastakkaisessa kädessä ja koira ohjattiinkin nami-käden puolelle sivuun tässä-käskyllä. Harjoitus tehtiin molemmille puolille sekä välillä myös niin että hypättiin esteen yli ja heti esteen perään samalla tavalla haltuunotto sivuun.
Toisena harjoituksena oli (tässä kohtaa allekirjoittaneen termit ehkä hieman hakusessa mutta luulisin että näin ne oli...) twistit ja pakko-valssit. Eli kaksi erilaista tapaa ohjata koira (tilanteesta riippuen) esteen yli silloin kun este joudutaan kiertämään koiran menosuuntaan nähden takakautta. Toinen versio oli niin että kuljetaan koiran mukana, ohjataan koira esteen ohi (kierrä!), jäädään itse esteen tälle puolelle ja pyydetään koira hyppäämään takas päin itseä kohti, jolloin itse joutuu peruuttamaan. Toinen versio on se että koira jätettiin odottamaan esteen toiselle puolelle, mennään itse esteen ohi, käsketään koira esteen sivusta luokse ja ohjataan sitten takaisin päin hyppäämään este.
Kolmas harjoitus oli eteen lähettämistä ensin yhden ja sitten kahden hypyn takaa eteen käskyllä. Ja sitten neljäntenä vielä lopuksi putkeen lähettämistä samaan tyyliin. Molemmissa namit odottivat lopussa palkkana.
Kaikki harjoitukset sujuivat Tarmolta loistavasti! Tarmolla oli oikea toko-vaihde päällä, kontakti oli aivan uskomatonta. Pystyin pitämään otusta vapaana melkein koko treenien ajan ilman ongelmia (siis myös silloin kun ei oltu itse vuorossa ja kun siirryttiin esteiltä toisille...), ja se on jo harvinaista se ;) En tiedä johtuiko tämä nyt siitä että Tarmo oli ollut minusta erossa reilun viikonlopun, vai siitä että se oli saanut purkaa kaiken energiansa mökillä viikonloppuna vanhempieni kanssa, vaiko kenties siitä että sillä oli aivan hirveä nälkä, tai voihan se johtua siitäkin että tällä kertaa olin etuajassa paikalla ja otin vähän toko-juttuja ja leikitin koiraa ennen treenejä... tai ehkä kaikista noista syistä yhteenstä. No, mene ja tiedä, mutta hyvät kenraaliharjoitukset oli kuitenkin ennen sunnuntain agirotua. Miten se menikään... hyvä kenraali tietää huonoa ensi-iltaa. Heh.
Ainiin, Tarmon kanssa hypeltiin myös maxi-esteitä niin että ne olivat alimmassa korkeudessaan eli 55cm. Hyvin ne ainaskin eilen sujuivat, jännä nähdä miten sitten sunnuntaina.
tiistai 1. heinäkuuta 2008
Kesän viettoa mökkeilyn, jäljestyksen ja agilityn merkeissä
Nyt on taas aikaa vierähtänyt ja paljon tapahtunut sen jälkeen kun viimeeksi olen tänne päivitellyt mitään... joten nyt sitten tuumasta toimeen!
Aloitetaan vaikka Juhannuksesta. Juhannuksena junailtiin tällä kertaa Tarmon kanssa kaksistaan Lappeenrantaan. Santtu lähti Samin kanssa toiselle mökille Kiskoon, joten saivatpahan pojatkin lomaa toisistaan. Matka alkoi varsin mukavasti kun Tarmo teki Helsingin rautatieasemalla vaikutuksen lähes jokaiseen joka ohi käveli. Ja siihen aikaan kun pääkaupunkiseudulla on työpaikkaruuhkaliikenne huipussaan, niin niitä ohi kävelijöitä on aika paljon. Tarmo otti ruuhkassa tosi rennosti, heilutteli vaan kaikille häntää. Kiva saada ihmiset hymyilemään :) Junassa olikin sitten hirveä tungos kun täyteen myyty junalastillinen ihmisiä (ja koiria) lähtee Juhannuksen viettoon. Mutta jälleen kerran matka sujui ihan ongelmitta. Kamalasti olisi ollut kivoja kavereita... Juhannus alkoi myös siinä mielessä kivasti että sain tietää saaneeni haluamani työpaikan. Uudet työt alkavat 28.7. eli vielä ehtii vähän lomaillakin ennen sitä.
Juhannus mökkeiltiin Saimaan saaressa ja siitähän Tarmo taas nautti täysin siemauksin, kun sai uida, hyppiä laiturilta ja juosta ja riehua niin paljon kun sielu sietää.
Yhtenä päivänä reippailtiin äidin kanssa Tarmolle harjoitusjälki metsään. Maasto oli suht helppoa ja jäljelle tuli matkaa hieman alle 300m. Seuraavana päivänä jäljestettiin. Äitini toimi ikään kuin oppaana ja isäkin oli mukana valokuvaamassa, vähän niinkuin tuomarina. Tarmo-tarkkanenä oli taas vauhdissa ja jäljestäminen sujui vanhaan malliin reipasta tahtia. Kulmat ohjasin Tarmon aika tarkasti enkä päästänyt oikomaan taikka haahuilemaan kulmalla vääriin suuntiin. Muuten ei jätkää tarvinnutkaan paljon kehoitella, mutta kehuja sai toki runsaasti pitkin matkaa.
Jaa mitäkö metsässä sitten jäljestettiin? Noh, siellähän oli tapahtunut varsin hurja paloittelusurma ;) Kaadolta löytyi kertakäyttölautaselle paloiteltu valkosipuli-sinihomejuusto Wilhelm, joka oli vuotanut verta hurjan määrän raahautuessaan viimeisillä voimilla pitkin pusikkoa... Oli kyllä Tarmon ilmeessä näkemistä kun tällainen aarre löytyi. Eiköhän siinä ollut motivointijälkeä tälle kerralle riittävästi!
Juhannus siis oli ja meni, takas päin junailtiin samoissa merkeissä kun meno matkallakin: siis täpö-täydessä junassa hyvin käyttäytyvän matkaseuran kanssa. Tiistaina oli sitten taas agility-treenien vuoro. Vuorossa oli jälleen kerran vaikeahko rata, jossa keskityttiin monenlaisiin ohjauskiemuroihin.
Huomioitavaa tällä kertaa oli jälleen kerran se että Tarmoa pitää kyllä jonkun verran lämmitellä ennen radalle menoa. Melkoista haahuilua oli taas aluksi, mutta kun lopuksi otettiin vähän tokoilua koko porukalla ja kun sen jälkeen vähän riehutin Tarmoa, niin tuntui että se olisi tehnyt ihan mitä vaan ja ihan mielettömällä kontaktilla. Note to self: mene hyvissä ajoin etukäteen ennen treenien alkamista kentälle ja ota tokoa ja leikkimistä tms. Tästä on puhuttu aiemminkin, mutta kummasti nuo asiat eivät aina pysy mielessä.
Seuraavana viikonloppuna Tarmo pääsi taas Saimaan saareen kesälomalle vanhempieni luokse, tällä kertaa sekä ilman Santtua että omistajia. Meillä oli puolison kanssa ohjelmassa joka-kesäiset Tuska-festarit Helsingissä, ja vaikka ihan kotona asustellaankin koko viikonloppu, niin päivät venyvät niin pitkiksi ettei koiria voi oikein silloin pitää kotona. Niin, Santtu oli siis puolestaan taas Kiskossa. Hyvin oli viikonloppu sujunut, nyt on taas niin väsynyttä poikaa että ihan mietityttää miten tuo otus jaksaa tänään agility-treeneissä vipeltää. Edessä kun on ennen sitä vielä junamatka takas pääkaupunkiseudulle.
Loppuviikosta täytyy käydä Ojangossa agilitykentällä vielä jonain muunakin päivänä, kun sunnuntaina on edessä sitten AgiRotu-tapahtuma. Sinne osallistutaan joukkueella Veikan Vaikeet, eli koko joukkue on koottu tästä samasta pentueesta. Saas nähdä miten "vaikeiksi" Remu, Tico, Raisa ja Tarmo osoittautuvat ;)
Aloitetaan vaikka Juhannuksesta. Juhannuksena junailtiin tällä kertaa Tarmon kanssa kaksistaan Lappeenrantaan. Santtu lähti Samin kanssa toiselle mökille Kiskoon, joten saivatpahan pojatkin lomaa toisistaan. Matka alkoi varsin mukavasti kun Tarmo teki Helsingin rautatieasemalla vaikutuksen lähes jokaiseen joka ohi käveli. Ja siihen aikaan kun pääkaupunkiseudulla on työpaikkaruuhkaliikenne huipussaan, niin niitä ohi kävelijöitä on aika paljon. Tarmo otti ruuhkassa tosi rennosti, heilutteli vaan kaikille häntää. Kiva saada ihmiset hymyilemään :) Junassa olikin sitten hirveä tungos kun täyteen myyty junalastillinen ihmisiä (ja koiria) lähtee Juhannuksen viettoon. Mutta jälleen kerran matka sujui ihan ongelmitta. Kamalasti olisi ollut kivoja kavereita... Juhannus alkoi myös siinä mielessä kivasti että sain tietää saaneeni haluamani työpaikan. Uudet työt alkavat 28.7. eli vielä ehtii vähän lomaillakin ennen sitä.
Juhannus mökkeiltiin Saimaan saaressa ja siitähän Tarmo taas nautti täysin siemauksin, kun sai uida, hyppiä laiturilta ja juosta ja riehua niin paljon kun sielu sietää.
Yhtenä päivänä reippailtiin äidin kanssa Tarmolle harjoitusjälki metsään. Maasto oli suht helppoa ja jäljelle tuli matkaa hieman alle 300m. Seuraavana päivänä jäljestettiin. Äitini toimi ikään kuin oppaana ja isäkin oli mukana valokuvaamassa, vähän niinkuin tuomarina. Tarmo-tarkkanenä oli taas vauhdissa ja jäljestäminen sujui vanhaan malliin reipasta tahtia. Kulmat ohjasin Tarmon aika tarkasti enkä päästänyt oikomaan taikka haahuilemaan kulmalla vääriin suuntiin. Muuten ei jätkää tarvinnutkaan paljon kehoitella, mutta kehuja sai toki runsaasti pitkin matkaa.
Jaa mitäkö metsässä sitten jäljestettiin? Noh, siellähän oli tapahtunut varsin hurja paloittelusurma ;) Kaadolta löytyi kertakäyttölautaselle paloiteltu valkosipuli-sinihomejuusto Wilhelm, joka oli vuotanut verta hurjan määrän raahautuessaan viimeisillä voimilla pitkin pusikkoa... Oli kyllä Tarmon ilmeessä näkemistä kun tällainen aarre löytyi. Eiköhän siinä ollut motivointijälkeä tälle kerralle riittävästi!
Juhannus siis oli ja meni, takas päin junailtiin samoissa merkeissä kun meno matkallakin: siis täpö-täydessä junassa hyvin käyttäytyvän matkaseuran kanssa. Tiistaina oli sitten taas agility-treenien vuoro. Vuorossa oli jälleen kerran vaikeahko rata, jossa keskityttiin monenlaisiin ohjauskiemuroihin.
Huomioitavaa tällä kertaa oli jälleen kerran se että Tarmoa pitää kyllä jonkun verran lämmitellä ennen radalle menoa. Melkoista haahuilua oli taas aluksi, mutta kun lopuksi otettiin vähän tokoilua koko porukalla ja kun sen jälkeen vähän riehutin Tarmoa, niin tuntui että se olisi tehnyt ihan mitä vaan ja ihan mielettömällä kontaktilla. Note to self: mene hyvissä ajoin etukäteen ennen treenien alkamista kentälle ja ota tokoa ja leikkimistä tms. Tästä on puhuttu aiemminkin, mutta kummasti nuo asiat eivät aina pysy mielessä.
Seuraavana viikonloppuna Tarmo pääsi taas Saimaan saareen kesälomalle vanhempieni luokse, tällä kertaa sekä ilman Santtua että omistajia. Meillä oli puolison kanssa ohjelmassa joka-kesäiset Tuska-festarit Helsingissä, ja vaikka ihan kotona asustellaankin koko viikonloppu, niin päivät venyvät niin pitkiksi ettei koiria voi oikein silloin pitää kotona. Niin, Santtu oli siis puolestaan taas Kiskossa. Hyvin oli viikonloppu sujunut, nyt on taas niin väsynyttä poikaa että ihan mietityttää miten tuo otus jaksaa tänään agility-treeneissä vipeltää. Edessä kun on ennen sitä vielä junamatka takas pääkaupunkiseudulle.
Loppuviikosta täytyy käydä Ojangossa agilitykentällä vielä jonain muunakin päivänä, kun sunnuntaina on edessä sitten AgiRotu-tapahtuma. Sinne osallistutaan joukkueella Veikan Vaikeet, eli koko joukkue on koottu tästä samasta pentueesta. Saas nähdä miten "vaikeiksi" Remu, Tico, Raisa ja Tarmo osoittautuvat ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)