Aika rientää...

On se vaan kumma miten tuo aika kuluu niin nopeasti! Tekemistä ja ohjelmaa on koko ajan niin paljon ettei meinaa perässä pysyä. Viime aikoina nämä blogi-kirjoitukset ovat jääneet vähän vähemmälle, mutta yritetäänpä nyt vähän ryhdistäytyä.

Edellisen blogi-kirjoituksen jälkeen ei tosin kyllä treenimielessä tapahtunut kovin ihmeitä, menköön sekin kiireiden piikkiin tällä kertaa. Toissa viikolla meillä ei ollut Camillan vetämiä treenejä ollenkaan. Sen sijaan käytiin Tiinan kanssa kahteen kertaan Ojangossa. Treenattiin "normaaleja" juttuja, eli keppejä ja keinua, sekä lyhyitä radan pätkiä joissa keskityttiin siihen että pystyisin jätättämään Tarmoa pikku hiljaa vähän kauemmaksi. Eipä noissa treeneissä mitään ongelmia ollut. Kelit oli silloin tosi helteiset, joten se kyllä näkyi koirassa ja ohjaajassa (!?) hyytymisenä aika nopeasti.

Viime viikolla pidettiin ihan totaalinen treenitauko. Keskityttiin kotona vähän remontointihommiin, joten koirat olivat muutenkin vähän normaalia vähemmällä huomiolla. Se tuntuu aina silloin tällöin tekevän hyvää.

Eilen oli sitten taas vuorossa normaalit treenit Camillan kanssa Konalassa. Tehtiin todella haastavaa rataa, jossa oli paljon ansoja joihin koirat todennäköisesti syöksyisivät ;) Piti siis ohjata tarkasti ja mukana oli paljon tässä-tässä-tässä haltuunottoja vastakkaisella kädellä. Ja olipa sylivalssejakin! Niitä ei ollakaan treenattu kauheasti viime aikoina. Yllätyksekseni se sujui kuitenkin erittäin hyvin :)

Tässä rata:



Aluksi meillä meni Tarmon kanssa vähän sähläämiseksi, erityisesti kun piti ottaa tiukasti koira hypyltä (6.) vastakkaisella kädellä haltuun ja kääntyä melkein 90 asteen kulmassa putkelle (7.), ja suoraan edessä oli pussin (9.) suu houkuttelemassa. Ja putkessakin oli vielä molemmat päät houkuttimena vierekkäin, ja niistä piti ohjata tietysti siihen kauimmaiseen. Kun tarpeeksi viilattiin ja Tarmon alkuinto ja pahin vauhti oli saatu hyydytettyä, alkoi tuokin kohta sujumaan.

En muista milloin olisi ollut niin hikiset treenit kun nuo olivat! Huh! No, kyllä koirallakin roikkui kieli lähes polvissa... ;)

Tiistaiset agiliidot

Aloitetaanpa viime viikon tiistaista. Silloin oli normaalit treenit Konalassa hallissa. Tehtiin tosi hauskaa ja helpohkoa rataa, missä oli pari tässä-tässä-haltuunottoa vastakkaisella kädellä, sekä puolikkaat pujottelut kahteen kertaan.

Tällä kertaa olin tarkkana niiden tässä-tässä-haltuunottojen kanssa (viisastuneena agirodusta ;)), ja ne menivätkin tosi hyvin. Koulutusohjaajamme sanojen mukaan "just nappiin", ja Tarmo teki kuulemma tiukemmat ja räväkämmät käännökset niissä kohdissa kuin pikku-biisonit. Nappiajoitus onkin aika tarkka, sehän on aivan niillä rajamailla että koira itseasiassa tekisi kiellon ja ehtisikin käännähtämään ennen estettä.



Tämän viikon tiistaina meillä ei ollut omia treenejä, mutta sen sijaan Tiina lähti kanssamme Ojankoon. Otettiin lyhyttä radan pätkää, jossa oli täyspitkät kepit. Kyllä ne kepit alkavat tosiaan sujua koko ajan paremmin ja paremmin. Treenattiin nyt myös sitä koiran jätättämistä, eli sitä että pystyisin juoksemaan itse Tarmosta vähän edellä. Lopuksi otettiin keinua, ja sekin sujui kivasti. Tällä kertaa ei annettu keinun pudota omalla painollaan, toisaalta siihen keinulle nousemiseen tuli vähän reippautta lisää. Oli taas kiva käydä ja hienoa että saa hyviä neuvoja! Lopuksi käytiin porukalla vielä kävelyllä, niin pääsivät autossa odottaneet Kati&Raisa sekä Walesin Prinssi Santeri Suuri myös vähän ulkoilemaan :)

AgiRotu 2009 Nastolassa

Tänään oltiin siis edustamassa AgiRodussa Veikan Vaikeet -joukkueella. Kilpailevien maxien rata oli yllättävän helppo, toki siinäkin omat ansansa oli. Ja tällä kertaa toiveet toteutuivat, radalla ei ollut keinua. Hyvä niin :) Jos vertasi rataa esim. kilpailevien medien rataan, niin päästiin kyllä tosi helpolla.



Joukkueena tulos ei päätä huimannut, sijoitus oli varmaan kuudenkymmenen huonommalla puolella... mutta ei se mitään. Pääasia että oli hauska päivä ja hyvässä seurassa :) Remu ja Raisa suoriutuivat osuuksistaan erinomaisesti. Paavolla ja Tarmolla meni vähän haahuiluksi, mutta varmasti molemmilta löytyi niitä hyviäkin hetkiä. Tarmon kohdalla erityisesti radan loppuosa sujui tosi hyvin, varmaan sellaiset 10 viimeistä estettä. Eli loppuun voi olla todella tyytyväinen.

Eli oma tavoitteeni täyttyi: oli mukava päivä, voin olla johonkin osioon suorituksessamme tyytyväinen, ja jäi hyvä mieli :)

Tässä vielä joukkueemme edustuspaidoissaan!


Kuvassa vasemmalta: Kaisa & Remu, Tiina & Raisa, Reetta & Paavo ja minä & Tarmo (ja ei, neljää walesia ei saa pysymään yhtä aikaa samassa kuvassa paikoillaan...)

"Veikan Vaikeet" jälleen Agirotuun

Huomenna on edessä sitten taas AgiRotu! Se on siis epävirallinen ja leikkimielinen rotujen välinen joukkuetapahtuma. Viime vuonna edustettiin walesinspringereitä aloittelevien sarjassa joukkueella "Veikan Vaikeet", joka koostui siis täysin Tarmon sisarusporukasta. Viime vuonna mukana oli Raisa, Remu, Tico ja Tarmo. Tänä vuonna Tico vaihtuu Paavoon, mutta muuten samoilla mennään. Niin, ja sarjana tällä kertaa kilpailevat (!).

Ei tälläkään kertaa osallistuta mihinkään pukukilpailuihin, mutta päätettiin sentään tehdä joukkueelle yhtenäiset paidat. Tiina kävi metsästämässä meille t-paidat, joihin minä taiteilin ja silitin kiinni kuvat. Niistä tuli aika hupaisat, vaikka nyt itse sanonkin. Kyllä nyt kelpaa edustaa ;)

Tällainen kuvitus on jokaisella paidan etupuolella:



Jokaisella on myös selässä samat tekstit, mutta sitten hihoissa kullakin on oman koiran nimi ja naama :) Muuten paidat onnistuivat hyvin, mutta nuo hihat olivat vähän hankalat silittää kiinni, joten niistä osa ei oikein onnistunut. Mutta ei se mitään, pääasia että tuo edessä oleva kuva onnistui :)

Oravanmetsästystä ja agilityä

Viime tiistaina töiden jälkeen tapahtui jänniä juttuja spanieleiden elämässä! Tai no lähinnä Tarmon, jos nyt tarkkoja ollaan... Lähdin niitten kanssa töiden jälkeen normaalisti ulos. Sitten tuli eteen se tilanne että toinen koira käy kakkimaan, ja alan kaivamaan kakkapussia. Sivusilmällä huomasin että muutaman metrin päässä korkeassa heinikossa loikkii ORAVA, ja tietenkin kohti tietä. Sen verran ehdin tilanteessa tekemään että sain napattua Santun tiukasti kiinni, se kun on niistä tunnetusti se oravahullu. Noh, kun olin siinä juuri yrittänyt kaivaa sitä kakkapussia, niin Tarmon hihna olikin sitten jotenkin huonosti siinä kädessäni, niin kävi sitten niin että siinä silmän räpäyksessä Tarmo säntäsi oravan perään ja pääsi irti!

Vaan olipa aika hölmö kurre! Se alkoi juoksemaan ympyrää. Noh, Tarmohan ketteränä sai sen ihan leikiten kiinni. Yllätys taisi olla molemmille (siis sekä Tarmolle että oravalle) melkoinen, nimittäin Tarmo ei tosiaankaan antanut sille mitään kuolettavaa puraisua tai ravistusta. Se otti sen aika hellästi suuhun, ja laski aina välillä maahan. Otti sitten taas uudestaan suuhun, ja laski maahan. Ja kun sitten sain sännättyä paikalle ja komennettua, pääsi orava luikkimaan karkuun. Toivottavasti sille ei tullut mitään suurempia fyysisiä vammoja. Henkisiä varmasti tuli sitäkin enemmän... Ja se kieltämättä näytti aivan uitetulta rotalta kun se yltä päältä koiran kuolassa luikki pakoon... ;)

Sellainen tarina tällä kertaa. Santtua otti ihan vaan vähän päähän ;)

-----

Tiistain agility-treeneissä otettiin koirille tosi kivaa nimenomaan pujottelua motivoivaa rataa. Siellä hallissa missä treenataan on pujottelu jonka saa jaettua kolmeen osaan. Tehtiin tällainen rata:



Tämä toimi Tarmon kanssa hyvin, varsinkin A-este toi pujotteluihinkin lisää vauhtia. Se toimi oikeastaan molempiin suuntiin: niin että A odotti pujottelun jälkeen palkkana, sekä niin että A:ltä rynnättiin vauhdin huumassa seuraaville kepeille.

Tuon harjoituksen jälkeen otettiin käyttöön 2/3 kepit. Tällä kertaa harjoituksena oli se, että koira jätettiin keppien alkuun istumaan ja odottamaan. Ohjaaja käveli vähän matkaa eteenpäin, ja vasta sitten antoi koiralle kepit-käskyn. Olin aivan ällikällä lyöty kun tämä sujui Tarmolta alusta asti kuin ihan vettä vaan! Oikea aloituskohta löytyi kerrasta ja pujottelu sujui reipasta vauhtia. Menin varmaan lopulta jonnekin 1,5 metrin päähän alusta, ja vielä sielläkin sujui todella hyvin. Lopetettiin pujotteluharjoitus siihen, kun sujui niin hyvin.

Lopuksi otettiin vielä keinua, ja taas Tarmo hinkumalla hinkui sinne uudestaan ja uudestaan. Ei sinne edelleenkään vauhdilla nousta, mutta halu suorittaa este on näköjään kova.

-----

Torstaina käytiin sitten taas Tiinan kanssa Ojangossa. Päivä oli todella helteinen: vaikka menin Ojankoon vasta yhdeksältä illalla, näytti auton mittari edelleen 27 astetta. Hikistä hommaa oli tiedossa siis! (Siellä tosin olisi tullut hiki vaikka olisi vain seissyt paikoillaan...)

Treenattiin keppejä niin että ensin hyppy ja sitten täyspitkät kepit. Ja nehän siis sujuivat taas! Ja vauhtia tuntuu tulevan koko ajan lisää. Toki jonkunlainen varmuus vielä puuttuu, eli välillä helposti jää joku keppi välistä, mutta tähän voi kyllä olla nyt jo tosi tosi tyytyväinen - hyvä Tarmo!

Sen jälkeen otettiin keinua rohkeasti ilman apua. Ja kas, tyyppi nousi sinne ihan kiltisti eikä ollut moksiskaan pudotuksesta! Toki jarrutin vauhdin tosi aikaisessa vaiheessa, mutta tässä kohtaa on nyt tärkeää ettei uutta pelästystä tule. Hihnassa homma sujui ihan sujuvasti, ilman hihnaa vähän hitaammin mutta kyllä sekin sitten meni.

Periaatteessa keinu kisatilanteessa tulee vieläkin liian aikaisin, mutta todennäköisesti se kuitenkin on AgiRotu-radalla sunnuntaina. Peukut pystyyn ettei olisi, mutta kun se kuitenkin on niin peukut pystyyn että kaikki menee hyvin.

Kaiken kaikkiaan on aivan mielettömän hyvä fiilis, kun voi huomata että treenaus tuottaa tulosta. Ollaan nyt varmaan sellaiset 1,5 kuukautta käyty melkein säännöllisesti kaksi kertaa viikossa treenaamassa, eli normaalien treenien lisäksi yhdet "erityiset" keppien ja keinun hiomis-treenit. Iso kiitos Tiinalle, kyllä on kannattanut käydä :)