Parin viikon tokot ja agiliidot

Ihan järkyttävä kiire koko ajan päällä, ja huomaan etten ole tännekään juuri ehtinyt päivittämään tapahtumia. Jossain vaiheessa pitäis varmaan ehtiä miettimään jotain joulujuttujakin, niinkun asunnon siivousta ja lahjoja, mutta ei kyllä mitään hajua milloin!?

Parissa edellisissä toko-treeneissä on keskitytty hyppyyn, noutoon ja seuraamiseen eri suuntiin, sekä liikkestä maahan menoon. Muistaakseni paikalla makuutakin otettiin toissa kerralla. Jotenkin niin paljon asioita pyörii yhtä aikaa päässä etten enää muista mitä on treenattu. Aina pitäis kirjoittaa saman tien niin ehkä sitä sitten muistaisi :)

Agilityssä otettiin toissa kerralla kimuranttia hyppyrataa jossa oli paljon tiukkoja ohjauskuvioita. Yksi teemoista oli pyöreiden ja koiran kannalta loogisten ohjausratojen löytäminen. Yritin kuvailla tuohon kuvaan noilla pyöristetyillä nuolilla "ajolinjoja". Esim. parissa kohtaa kannattaa koira ohjata aivan hypyn toiseen reunaan jotta liikesuunta säilyy loogisena. Toinen teema oli se että ohjaajan oma liike ei saa pysähtyä. Treeniporukan muilla parivaljakoilla se on vielä oleellisempaa, kun ne ovat kaikki bichoneita eli mini-koiria. Heillä on tärkeää että ohjaajan jalat liikkuvat koko ajan vaikka töpötellen ja niin että jalkaterät osoittavat aina oikeaan eli menosuuntaan. Meillä Tarmon kanssa taas tärkeämpää on se miten yläkroppani suuntautuu ja miten ohjaan käsilläni. Eikä vauhti tietysti saa pysähtyä meilläkään.



Viime viikolla otettiin pitempää rataa, mutta jossa myös oli aika paljon mietittävää muutaman ohjauskuvion kanssa. Kun rataa katsoo, niin ne muutamat kohdat joissa voisi tehdä tavallisen valssauksen periaatteessa, kannattaa kuitenkin tehdä sylivalssilla (3->4, 8->9, 13->14). Lisäksi a:n jälkeen hypylle (11) kannattaa kääntyä selin ja "heittää" koira yli ja ottaa haltuun taas itsensä vasemmalta puolelta, kun on saman tien menossa naama oikeaan suuntaan. Tai no tilanteen mukaan tietty, mutta tällä kertaa treenattiin näin. Tarmon kanssa esim. olisi sula mahdottumuus ehtiä valssaamaan perinteisesti a:n alta menevältä putkelta toiseksi viimeiselle hypylle, koska putkelle on taas pakko ohjata tarkasti loppuun asti kun vieressa houkuttelee a...

Hirven metsästystä ja sienien keräämistä

Kävimme Tarmon kanssa viikonloppuna harjoittelemassa jäljestämistä taatusti vuoden viimeisissä MeJä-kokeissa. Käteen jäi tällä kertaa pyöreä nolla. Tarmo oli nimittäin sitä mieltä että olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa saalistaa kokonaista elävää hirveä eikä sitä typerää kuivattua sorkkaa mikä kaadolla odottaa... ;-) Kolme määrätietoista poistumista riistapoluille koitui kohtaloksi.

Eräskin poistuminen suuntautui todella tiheään kuusikkoon, ei voinut muuta kun pistää käsi silmien eteen ja painaa sokkona perässä. No, saatiinpahan tulosten lukuunkin taas se huumori-osuus kun tuomari kuvaili tätä tapahtumaa hyvin värikkäästi. No, pitihän se yksi tilasto-nolla ottaa Oittaaltakin ;)

Viikonlopusta jäi kuitenkin muutakin käteen. Sain taas aivan mielettömän suppilovahverosaaliin kun kävin purkamassa jäljen jolla olin oppaana! Ja jällen kerran pitää todeta että oli aivan älyttömän mukava viikonloppu: sai ulkoiltua, urheiltua, koiralla oli kivaa, ohjaajalla oli kivaa huumorintajuisessa porukassa ja pakastin täyttyi sienistä. Voiko parempaa harrastusta olla!?



Tässä vielä Tarmon koearvostelu. Tuomarina toimi Jukka Kuparinen.

"Reipas ohjattu lähtö. Koira aloittaa heti krepityksen jälkeen hyvävauhtisen jäljestyksen. 1. osuuden alussa koira poistui jäljen sivuun, mutta palasi ensimmäisellä kerralla itsenäisesti, mutta lähti kohta uudelleen niin pitkään, että tuli hukka. Palautuksen jälkeen hyvin 1. kulmalle, jonka tarkasti hyvin. Toisella osuudella tainikossa alkoivat vaikeudet ja tuli kaksi hukkaa peräkkäin ja koe keskeytettiin. Tultiin harjoitellen kaadolle, joka kiinnosti. Tänään Tarmoa kiinnostivat muut hajut jälkeä enemmän."

Vauhtia!

En voi käsittää miten nopeasti aika menee! Eilen oli taas torstai, ja oli agility-treenien vuoro. Treeneissä jatkettiin samaa aihetta kun viikko sittenkin, eli tehtiin helppoa mutta vauhdikasta rataa, tällä kertaa tosin huomattavasti pidempää kuin viimeeksi. Ja jälleen oli keskellä rataa pujottelu.

Uskomatonta, mutta se että viikko sitten vaihdettiin Tarmon pujottelun ohjaamistyyliä ihan kokonaan, toimi aika hyvin muhittuaan viikon! Nyt meni kepit kokonaan läpi ilman keskeytyksiä niin etten ohjannut mitenkään, mutta sanoin joka välissä kepit. Tarmo alkoi selvästi laittaa myös päätä jo vähän alemmaksi ikään kuin hakeakseen lisää vauhtia. Mahtavaa, ihan mieletön fiilis nähdä noin iso harppaus viikossa :)

Muuten mentiinkin sitten tukka-putkella eli kovaa vauhtia. Tarmo oli hyvä, mutta kehuja sai myös ohjaaja vaikuttavista juoksukiihdytyksistään. En tiedä, liekö kunto ja voima jaloissa kasvanut vai mitä on tapahtunut, mutta tuntui että tosiaan eilen itsekin lensin radalla.



Ai niin, Tarmo ei muuten enää ole koukussa käsiliikkeeseen maahan menossa. Sekin korjaantui yhden illan treenauksella, tai jos ei nyt kokonaan niin ainakin parempaan suuntaan. Ei se nyt edelleenkään tapahdu mitenkään silmän räpäyksessä ja vaatii välillä useamman käskyn, mutta suunta on oikea.

Syksyä ja touhuilua

Ulkona on kieltämättä viime päivinä ollut varsin kelju ilma! Mutta mitenkäs se meidän koira-ihmisten elämään vaikuttaisi? No ei sitten yhtään mitenkään. Minusta ainakin on aina ollut hauskaa aiheuttaa hämmennystä ohikulkijoissa, ulkoiluttamalla koiria kaikkein pahimmissa mahdollisissa sateissa ja tuiskuissa, ja liikkua koko ajan hymy naamalla :) Jos kerta joka tapauksessa on pakko, niin miksei siitä sitten voisi nauttia?

Viime viikolla tehtiin agilityssä vauhtisuoraa, jossa keskellä oli pujottelu. Tarkoitus oli saada koirille vähän vauhtia myös pujotteluun. Tällä kertaa vaihdettiin itseasiassa Tarmon kanssa taktiikkaa kokonaan. Poistin kokonaan käsillä ja vartalolla ohjauksen, mutta sen sijaan joka välissä käsky "kepit" + palkka aina joka väliin. Tämä tuntui toimivan itseasiassa aika hyvin. Innolla odottelen seuraavaa kertaa josko päästäisiin heti jo eteenpäinkin. Muuten mitään ihmeellistä ei tässä treenissä ollutkaan. Suoralla oli siis hyppy, putki, kepit, a, hyppy, ja sitä tehtiin molempiin suuntiin. Ai niin, todettiin myös että Tarmon kanssa pitää alkaa ottaa aalla myös alkupään kontakteihin nami mukaan, tähän mennessä ei ole vielä ollutkaan tarve. Ekaa kertaa ikinä tyyppi nimittäin loikkasi oikein komeasti alun kontaktin yli... hohhoijaa. Tarttis vissiin opettaa kosketusalustaan...

Eilen sitten taas tokoiltiin. Ohjelmassa oli paikalla makuuta, hyppyä sekä seuraamista ja liikkeestä seisomaan jäämistä. Tarmo kestää mielestäni vähän pitempään jo paikallaan, mutta vilkas kun on niin keskittyminen kyllä meinaa herpaantua tosi helposti. Kova hinku on minun perään, ja viereiset tapahtumat kiinnostavat myös. Aika hyvin sain kuitenkin pidettyä niin että ehdin aina useimmiten viereen palkkaamaan ennen kuin Tarmo ehti lähteä liikkeelle. Suurempi ongelmakohta on kuitenkin itse maahan meno. Tarmo on jäänyt jumiin siihen että olen näyttänyt sille kädellä liikkeen. Tähän saatiin vinkkejä Camillalta miten kannattaa edetä. Naksutin lienee myös korvaamaton apu jälleen, ja itseasiassa lopputreeneistä ja kotona kokeiltaessa Tarmo menikin maahan ilman käsimerkkiä, tosin useamman käskyn jälkeen. Mutta meni kuitenkin, eli edistystä siis.

Hyppy olikin meille ihan uusi juttu, ei olla sitä toistaiseksi harjoiteltu millään kurssilla kertaakaan. Mutta se ei kyllä sen suurempaa ongelmaa tuottanutkaan, ainoastaan se että koiran pitää jäädä seisomaan esteen toiselle puolelle, ja vasta kun ohjaaja on toisella puolella koira tulee käskystä sivulle perusasentoon istumaan. Niin, ehkä ondelma tulee myös siitä että Tarmolla on niin kova hinku hyppäämään, että perusasentoon sivulle tuleminen vaati vähän normaalia enemmän keskittymistä... ;) Mutta hyvä alku tähän liikkeeseen siis.

Liikkeestä seisomaan jääminen sujuu ihan hyvin, niin että käännyn itse aina seiso käskyn yhteydessä koiran eteen. Ehkä tässä kohtaa tarttisi kehittää jotain uutta ja saada vinkkejä millä viedä hommaa eteenpäin. Seuraamiset oli tällä kertaa mitä olivat, Tarmo (ja ohjaajakin?) alkoi selvästi olla jo vähän väsy eikä jaksanut millään keskittyä.

Torstaina ohjelmassa on taas agility ja tänään sain kuulla että syksyn viimeiset MeJä-kokeet järjestetään kuin järjestetäänkin tänä viikonloppuna Oittaalla! Hehheh, treenattu on taas toooosi paljon... mutta menköön nyt sitten taas treenauksen ja ulkoilun piikkiin ;)

Liityin muuten jäseneksi Ketterät-nimiseen seuraan www.ketterat.fi. Camilla on sitä puuhastellut pystyyn jo jonkun aikaa ja vihdoin asiat ovat menneet eteenpäin niin että jäseneksi voi liittyä. Vielä pari steppiä niin sitten voidaan edustaa tätä seuraa kisoissakin. Siis sitten joskus... ;)

Kiirusta ja treenailua

Viime viikon torstaina oli vika kerta ToKo-kurssilla. Kertailtiin paljon eri juttuja mitä oltiin noitten 10 viikon aikana tehty. Eipä oikeastaan mitään uusia huomioita - Tarmo on selvästi kehittynyt monessa asiassa paljonkin, mutta toisaalta taas jotkut ihan perus-perus-jutut ovat vielä aika alkutekijöissään. Hehheh, ja ohjaajan oma koordinaatio oli taas vähän hakusessa kun ei oltu pitkään aikaan otettu mm. seuraamisessa täyskäännöstä ;)

ToKosta taas siirto agilityyn. Tehtiin tasoltaan 2-luokan rataa, mikä oli kaikenlisäksi aivan sairaan pitkä. Allerkirjoittaneen kunto on ehkä hivenen huomaamatta kasvanut, eikä pitkä rata tuottanut ongelmia. Ehkä jotenkin muuten oltiin Tarmon kanssa molemmat vähän väsähtäneitä tai pihalla, jotenkin vähän sellaista haahuilua meno oli. Tarmo teki omia juttujaan, ja minä en muistanut ohjata... noh, miksiköhän se koira teki niitä omia juttujaan ;) Positiivista oli ainaskin se että Tarmo alkaa kestää enemmän ja enemmän takaa leikkauksia, sekä sitten se että pujottelussa oli taas vähän uutta potkua edellisen kerran teho-treenien jälkeen.

Niinkuin näistäkin lyhyistä ja harvoista kommenteista voi ehkä päätellä, on tässä vähän kiirusta pitänyt viime aikoina ja pitää edelleen. Välillä oikeen meinaa epätoivo iskeä kun miettii miten näistä kaikista hommista oikein selviää... mutta kyllä se siitä! Onneksi koiran kanssa treenaamisesta tulee aina hyvä mieli :)

Tarmon toko-kurssi siis tosiaan loppui, ja Camilla lupasi katsastaa josko ihan jostain hänen valmennusryhmästään löytyisi meille tilaa. Ja sieltähän löytyi. Aloitettiin heti maanantaina yhdessä valmennusryhmässä. Se onkin vähän parempi päivä kun ei tartte sekä tokoilla että agiliitää peränjälkeen, ja lisäksi alkamisaika on sopivan myöhäinen ettei tarvitse joka kerta mennä juoksujalkaa treeneihin ;)

Maanantaina otettiin ensin paikallamakuuta. Oli kiva huomata että osa tämän ryhmän pareista oli ihan samalla tasolla meidän kanssa, tosin osa oli edistyneempiäkin. Treenit vaikuttivat ainakin paikalla makuun osalta astetta haastavimmilta, mutta niinhän sen tietysti pitää ollakin. Ja jokainen tietysti silti tekee omalla tasollaan. Hivenen edistystä havaittavissa paikalla makuussa, esim. se että nyt otettiin monta toistoa putkeen ilman koiran vapauttamista välillä. Sitä ei oltu aiemmin tehty, mutta Tarmo kesti sen ihan hyvin.

Seuraavaksi otettiin noutoa. Siinä ei nyt edellisestä kerrasta sen suurempaa edistystä, ihan hyvällä mallilla ollaan. Seuraavaksi pitää vahvistaa sitä että sivulla ollessaan Tarmo pitää kapulaa suussaan pidempään ja ottaa katsekontaktin.

Sitten ohjelmassa oli ruutu. Ruutuun lähettäminen sujuu vauhdilla, tästä liikkeestä Tarmo selvästi tykkää! Nyt keskitytään enemmän siihen että ruudussa ollessaan koira jää seisomaan käskystä.

Huomenna olisi sitten taas agility-treenit, mutta ikävä kyllä joudun jättämään ne työjuttujen takia taas väliin, harmi homma mutta ei voi minkään. Vähän katkonaista on tämä treenaaminen, pitäisi pystyä keskittymään siihen enemänkin jos meinaisi oikeasti kehittyä. No, ehkä nämä kiireet vielä helpottavat.

ToKoilua ja synttäreitä :)

Viime torstaina ToKoiltiin jälleen. Agility oli jätettävä väliin, koska allekirjoittaneen oli oltava illalla vielä toisessa paikassa, luvannut kun oli.

Ensin otettiin noutoa. Siinä Tarmo on edistynyt huimasti! Se tarttuu kapulaan kivasti maasta, ja tuo sitä muutaman metrin kun itse lähtee peruuttamaan. Nouto on varmaan se liike missä on eniten tapahtunut edistymistä tämän kurssin aikana. Tarmon kanssa on sitä paitsi kiva treenata sitä kun se selkeästi aina innostuu kun näkeekin noutokapulan ja tarttuu siihen hanakasti. Tästä on hyvä jatkaa :)

Sitten oli muistaakseni vuorossa kaukokäskyt. Sekin sujuu kivasti silloin kun olen vielä suht lähellä Tarmoa ja maan tasolla. Viimeeksi kokeilin myös sitä että aloin pikkuhiljaa kohottautumaan ylemmäskin. Istumaan meno sujuu kyllä, mutta maahanmenossa pitää näköjään mennä ihan pienillä askelilla eteenpäin, siis lisätä välimatkaa ja nousta pikkuhiljaa normaalille korkeudelle seisomaan. Muutenkin maahanmeno on aika iso ongelma vielä tällä hetkellä. Noh, tähän, niinkuin moneen muuhunkin asiaan, autta naksutin! Pitää alkaa ottamaan päivittäin naksuttimen kanssa maahanmenoharjoituksia.

Sitten otettiin vielä paikallamakuuta sekä liikkeestä seisomaan jäämistä. Näissäkin on pientä edistystä havaittavissa, mutta ei mitään suuren suurta. Harjoitukset jatkuvat ;)

Viime aikoina on elämä ollut taas jotenkin niin kiireistä, ettei kotona treenaamiselle ole juurikaan aikaa jäänyt, saati sille että jaksaisin käydä koirien kanssa erikseen ulkona niin että voisi ulkoilulenkin aikana ottaa jotain harjoituksia. No, valoa näkyy tunnelin päässä, marraskuussa pitäisi olla vähän helpompaa :)

Ensi torstain toko-treenit ovatkin viimeiset tätä kurssia. Pitää taas kysellä Camillalta mihin ryhmään seuraavaksi.

-----------------

Perheessämme on viime aikoina myös hieman juhlittu. Santtu, Santeri Suuri, täytti lokakuun 2. päivä huimat 9 vuotta! Eikä kyllä uskoisi kun tuota meininkiä katselee... Santtu ei edes ole kovin pahasti vielä harmaantunut, puhumattakaan siitä miten se käyttäytyy. Melkeen voisin vannoa että jos Tarmoa ei olisi meille tullut, olisi Santtu paljon vanhemman oloinen kuin mitä se nyt on. Vierivä kivi ei sammaloidu, eikös se niin mennyt ;) Kaikkein konkreettisin asia mikä tähän liittyy on se, että ennen Tarmon tuloa Santun niska meni säännöllisin väliajoin (pari kolme kertaa vuodessa) tosi pahasti jumiin, se kulki eteenpäin kuin Harri Kirvesniemi pää kallellaan hiihtäen aikoinaan. Mutta sen jälkeen kun Tarmo tuli, niska ei ole mennyt jumiin kertaakaan.

Termo Termiitti puolestaan täytti 17. lokakuuta kokonaiset 2 vuotta! Ei uskoisi kyllä sitäkään miten nopeasti aika on mennyt. Ihan kakarahan tuo koira vielä on, ei mitään tietoa aikuistumisesta ;) Kokonaisuudessaan koko pentue on ollut aivan uskomaton, kiitokset siitä kasvattajalle Tiinalle - sieltä pentulaatikostahan ne hyvät pohjat tähän on saatu :) Lisää Tiinan mietteitä ja koko pentueen tapahtumia voi käydä lukemassa D-pentueen blogista, johon löytyy linkki oikealta. Itse olen käynyt vieraana lisäksi 3x 30-v. synttäreillä lokakuun aikana, ja vielä olisi ne yhdet eli omat edessä... Huh!

Treeniä treeniä...

Torstaina taas ToKoiltiin ja agiliidettiin urakalla! ToKossa otettiin vähän intensiivisempää seuraamisharjoittelua sekä kontaktin ottamista tällä kertaa. Sekä myöskin paikalla makuuta. Kontaktitreenit sujuivat Tarmolta loistavasti, ei ollut mitään ongelmia pitää kontaktia perusasennossa istuessa, vaikka häiriökoirat kiertelivät ympärillä. Ja toisaalta taas kontakti säilyi seuratessa vaikka kierreltiin muitten koirien ympärillä :)

Tällä kertaa kiinnitettiin myös huomiota ohjaajan omaan toimintaan seuraamisessa. Minä, ja suurin osa muistakin ryhmämme ohjaajista, ikään kuin "palvomme" koiraa, kun sitä pitää koko ajan vinosti tuijottaa alaspäin. Minkäs sille voi kun minusta on edelleenkin niin ihmeellistä ja ihanaa kun oma koira pitää tuolla lailla kontaktia ;) No joo, mutta harjoiteltiin tällä kertaa niin että käveltiin peiliä kohti, niin että piti oikeasti katsoa sinne peiliin. Sitä kautta näki kivasti että kyllähän se Tarmo piti kontaktia vaikka en sitä suoraan alaspäin tuijottanutkaan. Seuraava kehityskohta on se että Tarmon pitäisi seuratessa sijoittua vähän eteenpäin. Tätä on tarkoitus treenata tekemällä mm. paljon oikealle käännöksiä, sekä myöskin seuraamista laajassa kaaressa oikealle kääntyen. Koira joutuu silloin vähän "kiiruhtamaan". Myös eteenpäin palkkaamista voisi kokeilla.

Paikallamakuuta pitäisi treenata myös urakalla. Jostain syystä tämä perusasia on jäänyt tosi vähälle huomiolle ja treenille. En oikeastaan luota Tarmoon siinä vielä yhtään. No, ei muuta kun lisää harjoittelua vaan.

Sitten siirto agilityyn. Treenit oli tällä kertaa jaettu kahtia. Yksi koira kerrallaan treenasi pelkkiä keppejä Camillan ohjauksessa, kukin omalla tasollaan. Sillä välin muu porukka ahkeroi ympyrän muotoisella vauhtiradalla, ajatuksena se että koiran pitäisi pikku hiljaa irrota myös sivu suunnassa. Unelmatilanne olisi se että itse vain pyörisi pikku ympyrää keskellä, kun koira suorittaisi esteitä isommalla ympyrällä.

Kepeissä tuli ihan kivasti edistystä, Tarmon kanssa otettiin niitä taas naksuttimen avulla. Kyllä siinä taas pienne spanielin aivot savusivat kuun joutui niin paljon ajattelemaan. Ihan selvää edistystä kuitenkin, kyllä siitä vielä hyvä tulee. Nyt en mm. käyttänyt kättäni enää juuri lainkaan. Naksuttimen käytöstä on kyllä niin paljon hyötyä, täytyy taas kiitellä että tuli Tarmo siihen ehdollistettua.

Mitä tulee siihen vauhtirataan ja irtoamiseen, niin tietyille esteille Tarmo irtoaa ihan kivasti, mutta toisille ei juuri ollenkaan. Tosin, Tarmo alkoi olla tosi väsynyt tässä vaiheessa, silloin homma menee helposti siihen minun lähellä pyörimiseen. Ihan treenien lopuksi otin vielä vähän rengasta ja muuria naksuttimen kanssa, ja kyllä taas huomasi että sitä kannattaisi tehdä enemmänkin :)

Treenirupeaman lopputuloksena oli väsynyt ja onnellisen näköisenä nukkuva spanieli, sekä väsynyt ja onnellinen ohjaaja - kivaa siis taas kerran :)

MeJä-kokeet Oittaalla

Tänä viikonloppuna kävimme vaihteeksi Tarmon kanssa MeJä-kokeissa Oittaalla. Uskomatonta, mutta meille sattui jälleen se sama jälki millä ollaan käyty kaksi kertaa aikaisemminkin. Tuloskin oli edellisten kaltainen, kaksi hukkaa, lopputulos avo3 27p.

Eka hukka tuomittiin aika alussa ensimmäisellä pätkällä, tuuli painoi parkkipaikalta tuoksut ja Tarmo koukkasi jäljen keskeltä melkein alkuun asti. Toinen hukka tuli vikalta pätkältä, hajut veivät mennessään. Opas tiesi kertoa että siinä kohtaa olivat edellisenä päivänä jälkeä tehdessään nähneet koiran ja ulkoiluttajan... ja Tarmo siis paineli juuri sinne suuntaan minne koira oli mennyt.

Kaiken kaikkiaan Tarmon työskentely oli tänään aika hosuvaa. Se teki aika moista pyörimistä jäljen molemmin puolin. Sitten taas ne hetket kun mentiin suoraan tarkasti jäljen päällä, oli vauhti sellaista että piti vähän jarrutella. Mutta mikä oli kiva huomata, oli se että työskentely parani loppua kohti, muuttui paljon suoraviivaisemmaksi kuin kahdella ekalla pätkällä.

Olipahan taas kerran kiva ja rankka viikonloppu. Tuntee taas jäsenissään tehneensä jotain. Tuota touhua kun tekisi joka viikonloppu olisi varmasti aika kovassa kunnossa. Niin, ja bonuksena mukaan tarttui lauantaina jälkiä tehdessä ja tänään purkaessa mukava määrä suppilovahveroita :)

Tokoa & uusia ohjauskuvioita agilityssä

Eilen illalla pitkän tauon jälkeen oli taas aika lähteä innolla toko & agility -treeneihin. Tokossa oltiin toki viime viikollakin, mutta agilityssä oli siis kolmen viikon tauko.

Tokoon meno oli tällä kertaa hivenen haasteellista. Minulla ei ollut autoa käytössä, joten oli sumplittava julkisilla. Ja meiltähän ei sinne sitten pääsekään kuin joko kahdella vaihdolla (3 eri bussilla tai bussi-juna-bussi-yhdistelmällä) tai sitten kävelemällä ainakin joku pätkistä. Tietysti tässä kohtaa oli myös töissä kiirettä, ja totesin lopulta ettei ole mitään mahdollisuuksia ehtiä enää julkisilla. Mitäpä sitä ei sitten innokas koiraihminen tekisi harrastuksensa vuoksi... Päätin tilata taksin! Silläkin tavalla taisin myöhästyä sellaiset 10min, mutta päästiin kuitenkin paikalle. Koiran kyytiin ottavan taksin saaminen kesti tosin yllättävän kauan, ja opinpa tässä hötäkässä senkin että taksin tilaus vanhenee 20 minuutissa ruhka-aikana. No joo, treeneihin päästiin siis.

Tokossa harjoiteltiin ruutua. Ruutuun lähettäminen sujuu Tarmolta tosi hyvin, se sinkoaa sinne tosi vauhdikkaasti. Nyt pitää seuraavaksi yrittää viilata sitä ruutuun seisomaan jäämistä... Tällä kertaa ei muita juttuja treenattukaan.

Toissa iltana harjoiteltiin kotona noutokapulan kanssa, ja siinä kyllä ollaan edistytty vähän eteenpäin. Tarmo tarttuu kapulaan tosi hanakasti, ja pitää sitä suussaan jo pitempään. Ihan viimeiseksi kokeilin myös laittaa kapulan maahan, ja sieltähän se tarttui Termiitin suuhun ja päätyi käteeni - hienoa, siihen oli hyvä lopettaa! Nyt pitää myös pikkuhiljaa alkaa harjoittelemaan niin että koira istuu perusasennossa sivulla, koska meinaan lopulta suorittaa liikkeen niin että Tarmo luovuttaa kapulan suoraan sivulla (sehän voisi siis myös luovuttaa kapulan edestä, ja siitä sitten sivulle erikseen).

Agilityssä ohjelmassa olikin aivan upo-uusi ohjauskuvio. Sitä kutsutaan saksalaiseksi käännökseksi, ja tämä kyseinen uutuus oli nähty viikonloppuna mm-kisoissa. Yritetäänpä selittää... ensin kuva:



Yllä oleva kuva kertoo aika hyvin sen mistä kyse. Ekan putken jälkeen, kun on menty seuraavan hypyn yli, aletaan siirtymään sivulle (koira tietysti tässä-käskyllä haltuun). Sivulle kohti toista hyppyä siirryttäessä pyritään säilyttämään rintamasuunta eteenpäin, putkeen päin, hypystä pois päin. Kun koira on "vipattu" esteen yli, se voidaan ottaa haltuun ohjaajan kummalle puolelle tahansa, sen mukaan pitää itse toki sijoittua oikein. Siitä sitten vaan eteenpäin putkelle.

Aluksi koko kuvio tuntui vähän oudolta, kyllähän tuon tilanteen voi selvittää vanhoilla taidoillakin. Mutta kun päästiin Tarmon kanssa kokeilemaan tuota, oli pakko todeta että tuohan toimii. Ensinnäkin Tarmo hiffasi jutun heti. Se seuraa ohjaamistani ja liikkeitäni niin tarkasti, että pelkkä käden liike tosiaan riittää ja tämäkin meni siis jakeluun heti. Ja voisin melkein väittää etten millään tavalla mitenkään päin valssaamalla olisi saanut käännöstä noin nopeasti tehtyä. Kannattaa kokeilla!

Lopuksi tehtiin helppo mutta todella pitkä vauhtirata, päästä päähän kenttää juoksemista ja suoraa rataa. Tässä kohtaa Tarmon ote (ja ehkä myös oma?) selvästi herpaantui, taisi reppana olla jo väsynyt tokon ja uuden käännösharjoittelun jälkeen. Agilityssä se käy kyllä aluksi aina niin kuumana, että suorittaa kaiken tosi kovalla intensiteetillä. Se on aivan täpinöissään suorastaan. Mutta siitä seuraa se että se myös väsähtää aika helposti ja alkaa rauhoittelemaan nuuhuamalla. Toki nyt myös nuo toko-treenit varmasti vaikuttavat asiaan...

Pitää vaan jälleen kerran todeta miten kiva Tarmon kanssa on treenata kun se on niin iloinen ja innoissaan. Se saa myös yleensä esityksillään kaikki muut hymyilemään, ellei jopa nauramaan. Vaikka eilenkin tuli niin kiireellä lähdettyä, niin olipahan taas hyvä olo illan päätteeksi :)

Muutto kotiin & agilityn mm-kisat

Viime viikonloppuna pääsin seuraamaan agilityn mm-kisoja Helsingin jäähalliin. Oli kyllä aivan mielettömän hyvä tunnelma, meininki oli kuin todella kiihkeästä jääkiekko-ottelusta. Hyvä tunnelma ja reilu meininki huokui koko tapahtumasta. Jännitystäkin riitti niin että ihan pahaa teki. Totesinkin Tiinalle että enhän minä voi itse koskaan lähteä Tarmon kanssa kisaamaan kun muittenkin puolest jännittää noin paljon... ;) Seli seli...

Suurin osa maxi-koirista oli yllättäen bordercollieita. Etelä-Afrikan joukkue yllätti Bretonillaan, joten päätin ottaa pätkän radasta myös videolle. Kävi sitten niin että tämä samainen pätkä kelpaa esimerkiksi siitä että ei se aina mene ihan niin putkeen tuollakaan tasolla... ;)



Sunnuntaina seurasin myös kisojen virallisia päättäjäisiä. Oli hauska huomata että monet maajoukkueet olivat panostaneet myös koko joukkueen ulkoasuun koiria myöten. Osalla joukkueista oli ohjaajilla ihan maajoukkuetyyliin verryttelyasu tms, ja tosiaan koirilla myös joko pienet viitat tai ihan koko puvut. Hauska ilmiö :)


Ranskan tyylinäyte


Näin Belgiassa...


Canada!

Niin, tulihan sieltä Suomeen sitten jännittävien vaiheiden jälkeen yksi mitalikin: Jouni Orenius voitti bordercollie Yokon kanssa Maxien henkilökohtaista mm-pronssia!


Viime sunnuntaina päästiin illalla vihdoin muuttamaan kotiin. Koirat olivat aivan innoissaan kotiin pääsystä, kun ensin pakkauksen aikana stressasivat Töölön päässä. Nyt tuntuu elämä taas jotenkin niin rauhalliselta. Koiratkin vaan ottavat rennosti ja makailevat.


Pojat odottavat jo kotiinpääsyä...

Hauskat toko-treenit

Eilen torstaina päästiin Tarmon kanssa vihdoin toko-treeneihin. Sairastelun takia meiltä jäi kahden viikon treenit väliin sekä agilitysta että tokosta. Agilitysta tuli taukoa vielä tämäkin viikko, sillä agilityn MM-kisat Helsingissä ovat vieneet meidän treenihallista alustan. Itsekin olen menossa kisoja katsomaan la-su - jännä nähdä tosi huippujen suorituksia!

Mutta niihin eilisiin toko-treeneihin. Ohjelmassa oli noudon harjoittelua ja viemistä eteenpäin. Sen jälkeen otettiin liikeestä seisomaan jäämistä. Tässä kohtaa sainkin vähän uusia työkaluja treenaukseen mukaan, nimittäin taakse palkkaamisen.

Ensin harjoiteltiin niin että jätettiin makupala koiran taakse niin että se näkee että siellä tosiaan on makupala. Sitten lähdettiin seuraamaan makupalasta poispäin. Vähän matkan päässä seiso-käsky (ainakin aluksi käsimerkillä vahvistettuna), kääntyminen naama koiraan päin. Ja heti kun koira seisoo ja ottaa katsekontaktin, vapaa-käsky jotta koira voi rynnätä takaa hakemaan makupalansa. Tarmo oli tässä kohtaa vähän pihalla: sille piti vielä oikein käden kanssa näyttää että tuolla takana se makupala on... putkiaivo vai pitkät piuhat!? ;)

Toinen vaihtoehto oli sitten se että makupalat jätettiin kokonaan pois, ja palkkaaminen tapahtuikin lelun heittämisellä taakse päin. Tämä toimi Tarmon kanssa hyvin, se on kuitenkin sen verran leikkisä ja lähtee innolla lelun perään. Muuten kuvio oli siis sama kuin edellä. Vähitellen pystyin myös lisäämään välimatkaa seiso käsken jälkeen, eli pystyin peruuttamaan vähän kauemmaksi koirasta.

Lelun kanssa kokeiltiin myös niin, että Camilla jäi pitämään koiraa paikoillaan, mentiin itse kauaksi ja houkuteltiin koiraa luokse. Tänne-käskystä Camilla päästi koiran irti, ja sitten noin puolessa välissä seiso-käsky sekä yhtä aikaa sen kanssa lelun heittäminen koiraa kohti. (Käden heittoliike toimi siis myös käsimerkkinä. Kokeissa pitää tosin sitten valita tässä liikkeessä joko käsky tai käsiliike.)Tämäkin toimi Tarmon kanssa hyvin, se veti totaalisesti hihnat kiinni saman tien. Välillä toki tehtiin myös niin että annettiin koiran tulla kokonaan luokse ettei se ala ennakoimaan. Ja vasta luokse tulon jälkeen kehut + lelupalkka.

Tosi kivat treenit, Tarmo ainaskin oli aivan innoissaan ja super-iloinen sekä super-hyvällä kontaktilla koko treenien ajan!

Viikonloppuna päästään muuten muuttamaan takaisin kotiin. Kylppäriremppa meinaa valmistua ajallaan, joten city-elämä jää ainakin tällä erää taakse. Ikävä tulee ainakin läheistä koirapuistoa, jossa vilinää ja vilskettä riitti joka kerta kun siellä käytiin. Tähän verrattuna meidän oma Kilon koirapuisto on kyllä aivan kuollut paikka... Valehtelematta tuolla Taivallahden koirapuistossa on ollut joka kerta sellaiset 6-10 koiraa Santun & Tarmon lisäksi. Molemmat ovat selvästi nauttineet. Puhumattakaan niistä city-pupuista. Nyt vasta tajuan tilanteen laajuuden, tähän asti siitä on kuullut vain tiedotusvälineistä. Niitä söpöjä pikku pupuja on aivan älyttömästi. Heti kun ilta hämärtyy, ei näiden kahden hullun kanssa ole mitään asiaa puistoihin, koska aina sieltä jostain noudee pikku-pupun pää...

Lentsu iski!

Kaamea syys-lentsu iski alkuviikosta ja tuntuu ettei ole muuttunut vielä paremmaksi ollenkaan, päin vastoin. Kovasti tätä tuntuu olevan liikkeellä. Tämän takia tämän illan tokot ja agilityt jäävät nyt kyllä väliin :( Kaiken lisäksi olin suunnitellut meneväni huomenna perjantaina kokeilemaan Tarmon kanssa Espooseen AST:n möllikisoihin, mutta senkin kokeilu jää nyt edelleen odottamaan. Onneksi päästään viikonloppuna sentään mökille la-su, että saavat koirat edes vähän purkaa energiaansa siellä.

ToKoa, agilitya, city-elämää ja mökkeilyä

City-elämän vietto sujuu jo paljon paremmin! Tarmo sai lainaksi kaveriltani sitruunapannan, ja se on ilmeisesti hivenen hillinnyt haukkumista, tai sitten tilanteeseen on vaan jo totuttu paremmin. Ulkoilu on joka kerta jännittävää, täällä tapaa aina paljon uusia tuttavuuksia! Uskomatonta on se että täällä tosiaan näkee koiranulkoilutuslenkeillä enemmän koiria kuin Espoossa Kilossa... Nämä helsinkiläiskoirat kyllä käyttävät paljon enemmän sadeasuja kuin espoolaiset ;)

Viime torstaina oli eka torstai kun meillä oli Tarmon kanssa kahdet treenit peränjälkeen: ensin ToKo Konalassa ja sen jälkeen agility Hyvinkäällä. Pelkoni siitä miten Tarmo jaksaa oli kyllä todellakin aivan turha ;) No, tämänkin olisi voinut ehkä arvata.

Sen sijaan yksi ongelma tuosta noitten kaksien treenien peränjälkeisyydestä kyllä ilmeni. ToKossa treenattiin nimittäin ruudun alkeita. Ruutuun käytiin laittamassa keskelle palkka koira mukana, sitten ensin lyhyen matkan päästä ensin koiran huomion kiinnittäminen namiin (ruutuun), siitä naksu ja palkka. Sen jälkeen käsimerkki ja ruutuun-käsky, ja juuri kun koira on nappaamassa namin, naksu. Siinä välissä itse vielä kiiruhtaen koiran luokse ja naksu ja palkka siitä kun koira jää seisomaan. Tämä oli kaikkien koirien mielestä ilmeisen hauska harjoitus ja kaikki oppivat nuo kuviot helposti niin että lopputreeneistä ruutuun lähdettiin jo pitkän matkan takaa.

Agilityssä otettiin eteen-lähetyksiä erilaisilla este-kombinaatiolla. Tässä kohtaa tuli sitten se ongelma eteen, että Tarmo oli edelleen ilmeisesti treenaamassa ruutua, ja kiiruhti pika-pikaa esteitten sivusta sinne namikipolle mitä Camilla piteli esteruoran päässä ;) Joten tällä kertaa otettiin sitten Tarmon kanssa estesuoraa este kerrallaan.

Illan kohokohta oli kyllä ehdottomasti se, että Santtu-setä pääsi mukaan treeneihin. Vähän epäilin etukäteen miten vanha herra käyttäytyy kun joutuu yksin seinän vieressä hihnassa odottelemaan kun Tarmon kanssa treenataan. Mutta Santtupa yllätti ja käyttäytyi mainiosti. Santtu suorastaan nautti tilanteesta kun pääsi tutustumaan pikku-bichoneihin, sekä sai näiden ohjaajilta paljon hellyyttä :) Treenien lopuksi päätin ottaa Santun kanssakin muutaman esteen, ja jätkähän oli aivan innoissaan. Santtu hyppeli melkeen voltteja paikoillaan ja todella korkealle ilmaan. Kaikki esteet mitä otettiin menivät kuin vanhalta tekijältä. Santtu olisi varmaan seisonut päällänsä jos olisin pyytänyt... Voi tietysti olla että Korpelan jauhemaksapihveillä oli jotain osuutta motivaatioon ;)

Viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa mökille Kiskoon. Koirat saivat juosta ja riehua, ja isäntäväki levätä. Oli tosi kiva kävellä syksyisessä metsässä. Lauantaina kerättiin sieniä ja sunnuntaina puolukoita. Molempia olisi voinut kantaa metsästä ämpäritolkulla, niin paljon niitä siellä on! Lauantaina kerättiin illan ruokaa varten kantarelleja ja herkkutatteja, tällä kertaa jätettiin loput sienet vielä metsään kasvamaan. Sunnuntaina puolukoita kertyi arviolta sellaiset 5 litraa, niitä sitten olen tässä alkuviikosta pussittanut.


Santtu pellossa


Tarmo pellossa

Aikaisemmin on huomattu että Tarmo syö metsässä suoraan puskasta sekä mustikoita että vadelmia. Tänä vuonna listaan on sitten pitänyt lisätä kantarellit. No niitä se ei sentään ole maasta syönyt, mutta yrittänyt kovasti varastaa jo poimittuja kantarelleja ja jos on siinä onnistunut, on pistellyt ne hyvällä omalla tunnolla poskeensa. Kaikista suurin yllätys koettiin nyt sunnuntaina. Tarmolle maistuvat nimittäin myös puolukat. Siinä se juoksun lomassa aina välillä istahti mättähälle ja pisteli puolukoita poskeensa. Sen jälkeen kelpasi taas leikkiä kepeillä ja heitellä sieniä ilmaan :)


Sienisaalis :)


Puolukat maistuvat Tarmollekin...


Älä syö minua!

City-koirat Töölössä

Ensimmäinen yö sijaiskämpässä takana. Aika levotonhan tuo yö oli... päästiin nukkumaan vasta tosi myöhään ja nuo koirat valvottivat pariin otteeseen. Ikävä kyllä äänieristys ulko-ovesta rappukäytävään ei ole kovin kummoinen, joten Tarmo ilmoittaa kyllä hyvin äänekkäästi kuulleensa milloin minkäkin äänen. Santtu ei ihan niin innokkaasti mutta yhtyy kyllä välillä kuoroon. Kämpästä saa kyllä väliovia kiinni, mutta ei sekään yöllä poista ongelmaa kun muuten on niin hiljaista. Koska tuo tilanne ei voi kovin kauan jatkua, ja pakko kuitenkin pystyä välillä koiria jättämään tänne yksinkin, niin ajattelin kylmästi kokeilla sitruunapantaa. Sen tiedän että Santtuun se tehoaa jo heti kun se vaan näkeekin pannan, Tarmosta en vielä tiedä kun ei ole koskaan kokeiltu. Yksi toimimaton panta löytyy kotoa, se käy Santulle, ja toinen saadaan kaverilta lainaan. Toivottavasti tepsii :)

Lähin koirapuisto löytyy tuosta ihan melko läheltä Taivallahdesta. Tänään aamulla käytiin siellä ja varsin mukavaa menoa siellä näytti olevan. Ensinnäkin kävelyreitti sinne meren rantaan on tosi kiva, lähestulkoon pelkkää puistoa ja viheraluetta. Tänään tavattiin leonberginkoira Valtteri sekä x-rotuinen 4kk pentu jonka nimi meni kyllä ihan ohi. Varsin mainioita leikkikavereita olivat, eikä edes Valtterin kokoero haitannut. Rajasaaren koirien ulkoilutusalue on myös tosi lähellä, eli sinne pitää kyllä suunnata joku päivä.

Ihan luottavainen olen kyllä sen suhteen että miten koirat tänne sopeutuvat. Tietysti se on aikamoinen stressiannos niille näin alkuunsa, mutta eiköhän se siitä. Tarmo ei haukkumista lukuunottamatta ole ollut moksiskaan, mutta Santusta huomaa pienen hermostumisen.

Kuten niin monissa töölöläis-asunnoissa, niin täälläkin on nukkumaparvi. Sinne menevät onneksi ihan tukevat portaat, eli koirat pääsevät sinne melko helposti. Agility-koira Tarmolta kiipeäminen käy jo aika sujuvasti molempiin suuntiin, Santtu vähän arastelee alaspäin tulemista, ovat ne kuitenkin aika jyrkät portaat :)

Tarmo-termiitti

Olikos se niin että tuolla koiralla ei ollut palautusoikeutta!? Ihan vaan pikkuisen on tässä viime aikoina silmäkulma nykinyt kaverin tempausten takia... Noh, Tarmohan siis tunnetusti on ollut pikku termiitti, välillä suorastaan hirviö, koko pentu-ajan. Sanotaanko että viime keväästä aina viime viikoille asti on ollut sellainen hyvä kausi, että oikeastaan mitään sen suurempia kolttosia ei Tarmo ole touhuillut. Kunnes nyt sitten...

Viime viikon torstain ja perjantain välisenä yönä tyyppi oli pistellyt sellaisen pienen 4 gigan muistitikun palasiksi, siis oikein antaumuksella silpunnut sen todella pieniksi atomeiksi. Huvittavaa tässä kohtaa oli vielä se, että vieressä oli myös pureskeltu teippirulla - ilmeisesti paniikki oli iskenyt ja Tarmo oli ajatellut että satikutia tulee, pakko yrittää jotenkin teipata tämä. Hammasnäppäryys ei vaan aivan ollut riittänyt, joten myös teippirulla päätyi roskikseen. Muistitikulla ei onneksi ollut mitään tärkeää menetettävää mitä ei olisi ollut jossain muualla tallessa.

Kun perjantaina tultiin töistä kotiin, löytyi Samin toiset aurinkolasit pureskeltuina koiran pediltä. Pieni vinkki Tarmon suunnalta oli varmaan myös se, että kun lauantaina tultiin illalla kotiin kyläilemästä, löytyivät myös toiset saman-tyyliset aurinkolasit samasta paikasta yhtä silputtuina. Ostaisit nyt joskus edes jotkut vähän erilaiset...

Sunnuntain iloinen yllätys oli pureskeltu kännykkä (vaihteeksi - eihän Tarmo niitä ole elämänsä aikana aikaisemmin tuhonnut kuin 3kpl!). Onneksi kyseessä oli oma kännykkä, ei firman omistuksessa oleva. Eikä onneksi myöskään mikään kallis malli. Mutta silti. Ärräpäitä lenteli ihan vaan muutama...

Että sellainen viikonloppu meillä. Nyt kun suurimmat höyryt ja valitukset on päästetty pihalle, voikin katsoa itseään peiliin. Kun miettiin esim. koko mennyttä kesää, meillä oli joka viikko agility-treenit ja lähes tulkoon joka viikko oltiin jossain mökillä tai reissussa. Nyt on agilitystä ollut parin viikon tauko, eikä myöskään pariin viikkoon ole käyty esim. mökillä. Tässä sitten seuraus. Onneksi agility jatkuu tällä viikolla ja viikonlopuksi ollaan lähdössä mökille.

Koirien (ja omistajienkin) elämästä tulee muutenkin aika jännittävää joksikin aikaa, muutamme nimittäin väliaikaisesti Helsinkiin Töölöön asumaan, kun kotonamme alkaa kylppäriremppa huomenna! Minkähänlaisia city-koiria noista vielä kuoriutuukaan ;)

Torstain ToKot

Tänään oltiin taas ToKo-treeneissä. Tai no kävi onni että päästiin sinne ylipäätään, kiitos Camillan joka ystävällisesti koukkasi meidät kyytiinsä matkalla Konalaan :) Muuten olisivat treenit jääneet meiltä Tarmon kanssa väliin kun autoa ei ollut ja julkisilla ei enää oltaisi ehditty.

Viikon mittaan ollaan pariin otteeseen treenattu Tarmon kanssa niitä noudon alkeita sekä perusasentoa. Tarmo ottaa jo tosi mielellään noutokapulan suuhunsa, mutta ei vielä osaa pitää sitä pitkää aikaa. Pitää seuraavaksi vähän viivyttää naksun ja palkan antamista niin eiköhän se siitä lähde pitenemään. Muita juttuja ei juurikaan ehditty viikon aikana treenaamaan.

Tänään treeneissä otettiin ensin juuri noutoa. Camilla kävi jokaisen koiran yksitellen läpi, ja jokainen sai vinkit joilla jatkaa eteenpäin. Sen jälkeen aloitettiinkin kauko-ohjauksen alkeet :) Tämä liike tulee eteen avoimessa luokassa, ei siis vielä aloittelevissa. Olen pennusta asti opettanut Tarmolle kauko-ohjauksen istumis- ja maahanmenokäsiliikettä, joten ainakin nämä alkeet sujuivat meiltä hyvin. Treenattiin siis pelkästään istumista ja maahanmenoa niin että oltiin aivan koiran vieressä, jotta pääsee kontrolloimaan sitä että koiran takapuoli ei liiku (tai etuosa, riippuen siitä kumminpäin koira liikkeen tekee).

Viimeisenä juttuna otettiin paikallaoloa. Jotenkin tuntuu että siinä liikkeessä on Tarmon kanssa tosi paljon tekemistä, kun se on kuitenkin niin perso namiensa perään. En uskalla kovin kauas edes yrittää mennä kun riski siitä että Tarmo pomppaa ylös on tosi iso. Noh, pikkuhiljaa... =)

Näitä asioita pitäisi sitten taas viikon aikana treenailla. Saas nähdä kuinka jatkossa käy, meillä nääs alkaa kylppäriremppa ensi viikon keskiviikkona. Voi olla aika paljon säätämistä koirien hoidon, kulkemisten ja ylipäätään asumisen kanssa. Toivotaan ettei vanhasta kylppäristä löydy kosteutta, koska sitten projekti venyy paljon pitemmäksi kuin suunniteltiin...

Raisa, Remu ja Tarmo vauhdissa

Tässä kuvia MeJä-mestaruudesta sekä Raisan ja Tarmon illanvietosta Tiinan äidin luona :)


Moi mä oon Raisa :)


Ja mä oon sen veli Tarmo :)


Sisko ja sen veli ottavat kontaktia :)


Huuli rullalla, pöllö ilme ;)


Välillä pitää ottaa rennosti...


Elämä on...


...ihanaa :)


Tarmo "metsänpoika" ja Remu "suloisin risukasa" poseeraavat palkintojensa kanssa :)


Et kyllä prkl vie mun lelua... ;)

Tarmo ToKoilee taas

Eilen oli vihdoin meidän seuraavan ToKo-kurssin ekat treenit! Tämän kurssin tarkoituksena on syventää perusosaamista, sekä tuoda koko ajan pikku hiljaa myös uusia vaativampia liikkeitä mukaan. Useissa tapauksissa nämä uudet vaativammat liikkeet vahvistavat sitä perusosaamista, vaikka uusina juttuina ovatkin tosi vaikeita ja koe-mielessä vielä kaukana tulevaisuudessa.

Treenien aluksi käytiin läpi vaihe vaiheelta noudon teoriaa, Camillalla oli taas työkaverinsa Vunjo mukana näyttämässä mallia. Hyvin havainnollistava tapa. Kaikki koirat saivat myös omat noutokapulansa, jos sellaista ei vielä ollut. Noudon opettelu aloitettiin tosi perus-perus-perusteista, todella fiksulta vaikuttavalla tavalla. Vaihe vaiheelta sitten pikku hiljaa edetään eteenpäin, niin ettei koira missään vaiheessa pääse oppimaan vääriä asioita. Niin kävisi helposti jos kapulaa ihan ensimmäiseksi vaan heitettäisiin ja toivottaisiin että toispa se sen nyt tänne...

Aloitimme siis siitä että koira totutetaan siihen että sen kuonosta pidetään kiinni käsin sekä ylhäältä että alhaalta. Sehän on luonnostaan monille koirille melko vastenmielistä ja outoa. Seuraavassa vaiheessa siirrytään siihen että koira saa palkan siitä että se pitää kapulaa suussaan myös niin että sitä käsin pidetään kiinni, tai ensin siis myös siitä että se edes katsoo kapulaan päin. No, Tarmon kohdalla katseesta kyllä siirryttiin suoraan siihen että kapula oli suussa... =) Näitä molempia juttuja tehtiin nyt ekalla kerralla. Käytin itse naksutinta tässä hyväkseni, se kun tuntuu Tarmon kohdalla toimivan. Tosin vähän motoriikkaongelmia kun piti yhtäaikaa sekä pitää kuonosta kiinni, naksauttaa ja antaa makupalaa. Tästä sitten pikkuhiljaa tosiaan edetään eteenpäin. Seuraavina vaiheina sitten tulee mm. että koira opetetaan tarttumaan kapulaan maasta, kiertämään oikein kapulan ympäri ennen tarttumista jne. Ja vasta sitten hamassa tulevaisuudessa päästään siihen että kapulaa oikeasti heitetään. Käskynä ajattelin käyttää "tuo", jonka siis tulee tarkoittaa koiralla sitä että se päätyy sivulle perusasentoon istumaan niin että kapula pysyy suussa. Siinähän sitä on tavoitetta kerrakseen :)

Se vielä vähän mietityttää että pitäisiköhän käyttää treeneissä metallikapulaa. Vähän pahoin pelkään että Tarmo on aika kovasuinen. No, metallikapulaanhan nämä vintiöt tottuivat jo pentuaitauksessa ;)

Noudon perusteiden jälkeen kertailtiin perusasentoja, seuraamista, käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Myös molemmille sivuille ja taaksepäin seuraamista kokeiltiin, vaikka ne ovatkin vasta voittajaluokan liikkeitä. Nämä juuri ovat niitä asioita mitkä vahvistavat perusosaamista, vaikka muuten ovatkin tulevaisuuden juttuja.

Oli taas jännä huomata miten toko-treenit rasittavat pienen koiran päänuppia ihan eri tavalla kuin agility. Tarmo oli selvästi puolen tunnin jälkeen jo aivan puhki, kun pikku aivoilla joutui ihan ajattelemaan... ;) Saas nähdä miten poika jaksaa kun parin viikon päästä myös agility-treenit alkavat torstaisin. Tokon ja agilityn väliin jää reilu tunti lepoaikaa. Uskoisin kyllä että se riittää, sitäpaitsi ne ovat luonteeltaan kuitenkin niin erilaiset treenit - ensin rasitetaan aivoja, sitten muuta kroppaa. Päinvastoin, voi olla vaan hyväksikin. Mutta toki jos alkaa näyttää siltä että se on liian rankkaa, niin pitää sitten yrittää siirtää toko johonkin toiseen päivään.

Agilityä jälleen

Tiistaina oli taas agility-treenien aika. Viime viikon treenit jäivätkin väliin oman Bulgarian työmatkan takia. Viime viikonloppunakin oltiin vaan kotosalla, jotenka tällä kertaa ei ainaskaan Tarmon jaksamisesta treenien sujuminen olisi kiinni, kun ei vähään aikaan oltu tehty mitään. Jotenka jännitystä riitti kun mielessä pyöri se että oliko edellisten treenien ongelma tosiaan vaan se että Tarmo oli fyysisesti yli väsynyt...

Treenien tarkoitus oli pitää leikkimieliset kisat, kun tämä oli taas tämän treeni rupeaman vika kerta. Aikaa kyllä otettiin ja joitain virheitäkin merkkailtiin, mutta ei mitenkään kovin vakavasti. Eikä tietenkään mitään sijoituksia jaettu... :) Ratojakin oli muutamia erilaisia vähän eri tasojen mukaan. Tarmon kanssa päästiin vaikeimmalle radalle, joka oli tällainen:



Tarmo oli radalla aivan loistava! Varmaan parasta menoa ikinä... harmi vaan että itse mokasin puhjottelussa ohjaukseni kanssa, muuten suoritus olisi ollut aika täydellinen ja vieläpä sairaan nopea :) Pujottelu oli tuolla radalla loogisinta ohjata "väärältä" puolelta (juu, teidän ettei väärää puolta olekaan, mutta kun...), ja koiralle se ei olisi ollutkaan mikään ongelma, mutta kun ohjaaja on tällainen puoli-vammainen niin minkäs teet. Oma motoriikkani ei kerta kaikkiaan toiminut tuossa kohtaa. Ja kun en vielä ole vieroittanut Tarmoa kädellä ohjaamisesta niin sekaisinhan se meni. Eli koska oma ohjaamiseni niin että koira on oikealla puolella ei ole vielä varmaa, niin tässä kohtaa olisi kannattanut ohjata pujottelu toiselta puolelta koska oli "kilpailutilanne", vaikka se radan etenemisen kannalta olisikin ollut huonompi valinta.

Noh, kaiken kaikkiaan aivan älyttömän hyvä mieli jäi, ja nyt kun miettii taas tätä 10 kerran treenijaksoa, niin kehitystä on tapahtunut huimasti. Nyt meillä onkin parin viikon tauko, ja syyskuun alussa jatketaan taas :)

Tarmolle ja Remulle kokemusta springereitten MeJä-mestaruudesta

Viikonloppuna rehkittiin Nokian metsissä springereitten MeJä-mestaruudessa. Viikonloppu oli tosi kiva, tosin tulosten puolesta mentiin tällä kertaa kokemusten haun puolelle. Alueella missä koe pidettiin on todella runsas peurakanta. Tällä kertaa se koitui sekä Tarmon että Remun kohtaloksi. Tarmon jäljelle jopa nähtiin menevän emä kahden bambi-lapsensa kanssa... No, ens kerralla sitten taas uudestaan!

Sekä Tarmo että Remu palkittiin kuitenkin hienoilla titteleillä ja leluilla. Tarmosta tuli "Metsänpoika" ja Remu valittiin "Suloisimmaksi Risukasaksi" :D Pojat varmasti tykkäsivät leluistaan enemmän kuin mitä olisivat tykänneet pokaaleista ja ruusukkeista...

Uskon että Tarmolla oli kuitenkin tosi kiva reissu. Varsinkin kun pääsi lauantai-iltana siskonsa Raisan kanssa leikkimään ja nurmikolla kellottelemaan. Laitan kuvia vähän myöhemmin sisarusten touhuista.

Terveisiä muuten Varnasta, Bulgariasta! Rankan viikonlopun jälkeen koitti maanantai aamuna kuuden jälkeen lähtö lentokentälle ja työmatkalle tänne etelän lämpöön. Sanotaanko näin että pirteämpänäkin on reissuun lähdetty ;)

Kuvia AgiRodusta

Tarmo treenaa agilityä edelleen bichon frise -porukassa, ja onkin laskettu leikkiä että Tarmo varmaan luulee kohta itsekin olevansa "biisoni" ;) AgiRodussa bichon frisé -porukasta Marianna oli ottanut kuvia myös Tarmon suorituksesta. Tässä linkki koko kuvasarjaan, Tarmon kuvat löytyvät sieltä keskeltä. Mainittakoon nyt että siellä on pari ihan onnistunutta otosta mm. siitä kun Tarmo sukeltaa riman ali ja nostaa jalkaa putken suulla... heh :)

Tarmo mukaan Springerspanielit Ry:n MeJä-mestaruuskokeisiin!

Ensi viikonloppuna auton nokka suuntaa kohti Nokiaa ja Springereitten MeJä-mestaruutta! Kokeisiin otettiin AVO-luokan koirat mukaan ilmoittautumisjärjestyksessä, tosi kiva että mahduttiin mukaan. Myös Tarmon veli Remu on mukana. Jännä nähdä minkälaisessa "vireessä" Tarmo on, sillä nyt ei tällä viikolla ehditä enää harjoitusjälkeä tehdä, ikävä kyllä. Edellinen harjoitusjälki kyllä sujui mainiosti :)

Agiliitoa

Taas on aika vierähtänyt ja parit agility-treenit takana. Treeneissä on menty aika pitkälle samalla teemalla, eli kinkkisillä ohjauskiemuroilla. Jälkimmäisissä treeneissä tosin vaihteeksi vähän helpommalla radalla kun yleensä... ;)

Tarmosta on huomannut näissä parissa treeneissä että hieman on tainnut olla jalat hapoilla mökki-reissuista. Eli ihan sellaista vauhtia ei ole löytynyt kuin parilla edellisellä treenikerralla, mutta ilme on joka tapauksessa ollut hyvin "sähäkkä" ja keskittynyt.

Sellaisen huomion olen tehnyt että Tarmo alkaa joittenkin esteiden kohdalla kestää myös takaa leikkauksia, mikä on aika hieno juttu kun ajattelee meikäläisen vauhdissa mukana pysymistä silloin kun turbo-vaihde osuu kohdalle...

Viikko sitten tiistaina oli varsin mielenkiintoisia kiemuroita:



Tässä tämän viikon rata joka siis vaihteeksi oli vähän yksinkertaisempi, mutta kyllä siinäkin omat sudenkuoppansa oli, sekä tuli muutamia tosi hyviä ohjausvinkkejä.



Treenien lopuksi treenattiin Tarmon kanssa vielä yksittäistä hyppyä niin että rimaa nostettiin koko ajan pikku hiljaa aivan maksimiin asti, ja niin että Camilla naksautti naksuttimella aina hypyn jälkeen.

MH-luonnekuvaus

Tarmo suoritti 19.7. MH-luonnekuvauksen Hauholla. Pentueen muut vekarat olikin jo kuvattu aiemmin, ja jos merkit yhtään paikkaansa pitivät oli odotettavissa Tarmoltakin varsin reipas suoritus.

Ja niin se sitten olikin. Laitan tarkemmat arviot tähän myöhemmin, mutta summa summarum oli siis se että varsin reipas poika Tarmo tosiaan on. Ääniärsytykset eivät hetkauta sitä oikeastaan ollenkaan, näköärsytykset kyllä, mutta niistäkin toivutaan varsin pian. Tarmo oli joissain osioissa myös leikkisä, mutta ei niin leikkisä kuin muut sisaruksensa.

Kaiken kaikkiaan siis aivan uskomattoman ihanat luonteet koko pentueella - kyllä voi Tiina olla kasvatustyöstään ylpeä :)

Tässä vielä linkki koko pentueen ja vanhempien MH-tuloksiin.

Vauhti kasvaa!

Viikko sitten tiistaina mentiin taas Tarmon kanssa agility treeneihin, vain pari päivää AgiRodun jälkeen. Camilla oli viritellyyt meille taas kimurantin ohjausradan, jossa treenattiin edellisellä kerralla harjoiteltuja twistejä ja pakkovalsseja. Lisäksi Tarmon kanssa otettiin erityistarkkailuun rimojen ali sukeltelu.

Tätä kirjoittaessa en enää ihan 100% varmasti muista radan hyppykoukeroita kun sen jälkeen on tullut jo toinenkin rata, mutta muistaakseni tällainen se oli:



Tarmolle laitettiin osa rimoista medi-korkeuteen, ja osa alimpaan maxi-korkeuteen. Kahdessa kohtaa Tarmo sukelsi, ja niihinkin löytyi lopulta selitys. Eka kerta tapahtui kun jäin odottamaan Tarmoa hypyn toiselle puolelle sillä välin kun Tarmo oli putkessa (hyppy siis seuraavana esteenä). Eli kun Tarmo putkesta ulos tullessaan näki minut, seisoin paikoillani. Tämä korjaantui kun olin liikkeessä koko ajan. Toinen alitus sattui vikalla hypyllä. Siihen ei varsinaisesti löytynyt mitään syytä, mutta ilmeisesti kuitenkin jollain tapaa ohjasin siinäkin kohtaa eri tavalla kun koira alitti riman toistuvasti. Lopulta saatiin Tarmo kuitenkin hyppäämään sekin, kun ohjasin hypyn kohdalla läheltä ja kädellä riman kohdalla selkeästi ylöspäin osoittaen.

Ja että mitenkä ne treenit muuten meni? No aivan loistavasti! Ihan kuin Tarmo olisi AgiRodussa saanut jonkun ahaa-elämyksen, että tämän takiahan täällä ollaan ;) Se oli yllättäen saanut parissa päivässä aimo-annoksen nopeutta lisää. Se sinkoili kuin naton ohjus. Tässä kohti pitää varmaan kiittää kaikkia niitä kieputus-pyöritys-ohjaus-harjoituksia, koska sähäkkyydestään huolimatta Tarmo kuitenkin tottelee ohjausta tosi tarkasti. Innolla jäätiin taas odottamaan seuraavia treenejä ja oikein harmittelin kun ei ennen tiistaita ollut mahdollisuus mennä mihinkään muualle treenaamaan.

------------------------------------

Tänään sitten jännittyneenä uudestaan kokeilemaan oliko Tarmon ohjus-vaihde vaan kertaluonteista sattumaa vaiko todellakin löytynyt seuraava vaihde. Noh, lopputulos on se että vauhti ei ollut viikossa tippunut, päin vastoin taisi olla saanut vielä jonkun turbo-vaihteen lisää!

Treenien teema oli sama mikä viime viikollakin, eli kunnon mittainen rata, jossa treenattiin pakko-valsseja ja twistejä. Riman alituksia ei tainnut kahteen kertaan otettulla radalla tulla enää kuin ihan pari vaan, eli se ongelma poistunee ihan itsestään, luulisin.



Uudet ongelmat kyllä tulevat tuosta löytyneestä turbo-vaihteesta. En siis kerta kaikkiaan kestä tuon otuksen perässä enää! Ja kun Tarmo ei kuitenkaan vielä irtoa kovin hyvin eteenpäin esteille, niin se jää sitten pyörimään paikoilleen ja odottaa kun emäntä hikipäissään läähättäen kipittää perässä. Ainakaan tällä kertaa ei kuitenkaan väärät radat olleet edes lähellä, eli ohjausta ja käskyjä Tarmo kuitenkin tottelee aika tarkasti.

Aivan älyttömän hyvä mieli kyllä jäi treeneistä. Kiva huomata että edistystä tapahtuu. Sekä tänään että viikko sitten muuten pujottelu meni vaihteeksi vauhdilla, ihan jopa loikkimalla osittain. Tänään Tarmo haki ihan ilman kättä oikeaan kohtaan pujottelun alkuakin. Vielä en uskalla kuitenkin kättä kokonaan "vieroittaa" pois, mutta pikkuhiljaa.

Eli treenauslistalle Tarmolle enemmän irtiottoja, ja emäntä kuntokuurille :)

AgiRotu 2008

Viime sunnuntaina oltiin siis Veikan Vaikeiden, eli Raisan, Remun, Ticon ja Tarmon voimin osallistumassa AgiRotuun maxi-koirien aloittelevien luokassa. Tätä päivää olikin innolla (ja kauhulla...) odotettu jo pitkään :)

Ennen kisaa otimme koko porukasta ryhmäkuvia. Ja vanha tuttu juttu walesien kuvaamisesta toteutui taas. Ne eivät siis kertakaikkiaan voi katsoa samaan suuntaan - aina jossain tapahtuu jotain mielenkiintoisempaa. Ja näitä kuvia kun katselee niin sama näyttää pätevän omistajiinkin ;)








Joukkueemme suorituksesta nyt ei kauheesti jälkipolville jää kerrottavaa, mutta hauskaa oli - epäilemättä niin meillä kuin yleisölläkin. Tarmon kanssa kerättiin aikamoinen pistepotti maxi-hyppyjen alta sukeltamisesta. Yhdeksästä hypystä se varmaan 3-4 hyppäsi ekalla yrityksellä, mutta muitten kanssa tarvittiin sitten yrityksiä vähän enemmän. Säännöt olivat sellaiset että kolme kertaa tuomari antoi aina yrittää yhtä estettä ja jos ei onnistunut niin sitten tuli käsky jatkaa matkaa.

Muuten olinkin sitten Tarmon suoritukseen tosi tyytyväinen. Tarmo kesti radalla, pysyi "hanskassa" ja ihan kivasti totteli ohjaustani. Kyllä tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Rata sinällään oli osittain yllättävän vaativakin. Varsinkin radan alku aiheutti paljon ongelmia.



Kaikkien neljän koiran suoritukset otettiin videolle ja kun sitä katselin niin huomasin omassa ohjaamisessani paljon parantamisen varaa. Hypyissä mm. ohjasin koiraa edelleen medi-tasolta, niin ei kait se ihme ole jos koira sukeltaa, jos sormi osoittaa suoraan riman alle ;)

Raisa, Remu ja Tico olivat kaikki loistavia, mutta kaikilla löytyi myös omat ongelmakohtansa joissa riittää parannettavaa. Ja niinhän se on että yleensä se ohjaaja saa katsoa itseään peiliin :)

Päivän päätteeksi menimme vielä Tiinan äidin luokse grillaamaan. Samalla saivat sisarukset vielä riekkua keskenään. Tarmo ja Remu ovat "siinä iässä" että olihan tuo meno vähän jäykistelyä välillä mutta hyvin nuo pojatkin loppujen lopuksi tulivat juttuun.

Eläimellistä menoa osa 2

Eilen illalla katseltiin taas Tarmon kanssa Animal Planetia, ja sama ulvonta-reaktio toistui sen saman tiikeri-pätkän kohdalla! Tällä kertaa olin valmiina kännykän kanssa filmaamaan, ja tässä se nyt sitten on kaikessa huonolaatuisuudessaan. Molemmilla kerroilla vaikutti siltä että Tarmo itsekin hämmästyi reaktiostaan... se vähän vilkuili minua siihen malliin että ihan kuin olisi halunnut sanoa: "En mä voi tälle mitään... mun on vaan pakko ulvoa enkä ymmärrä miksi!"



Tarmo ulvoi samaan tyyliin vielä myöhemminkin illalla (tai yötähän se nyt varmaan jo oli ja naapurit tykkäs), tällä kertaa ihan tuossa käytävällä maaten vaan. Taisi jäädä pienellä karvakorvalla luontovideot pyörimään päähän ;)

Eläimellistä menoa

En muista olenko koskaan maininnut sitä että Tarmo on pennusta asti katsonut aktiivisesti telkkaria. Ei nyt ihan mitä tahansa ohjelmaa vaan eläinohjelmia! Meillä näkyy Animal Planet -niminen kanava ja erityisesti sitä on tuijotettu pennusta asti nenä kiinni ruudussa. Santtu ei noteeraa moisia ohjelmia mitenkään, mutta Tarmo sitten senkin edestä.

Joskus, jos telkkarista tulee sellainen ohjelma missä koirat haukkuu, on välillä pitänyt vaihtaa kanavaa tai laittaa äänet pois, koska huuto ja haukkuminen on ollut niin hurjaa (ja siinä vaiheessa mitkään käskyt eivät varmastikaan mene perille).

Animal Planetilla tulee aika paljon "väliaikaohjelmaa" ohjelmien välissä sekä taukojen aikana. Siellä pyörii paljon vakiojuttuja joitten tunnusmusiikinkin Tarmo on oppinut tunnistamaan. Eli aina kun musiikki alkaa kuulua, Tarmo höristää korviaan ja katsoo telkkaria.

Eilen illalla katsoin Animal Planetia melkein pari tuntia, ja koko sen ajan Tarmo joko istui tai makasi jaloissani ja katsoi telkkaria kanssani. Noista vakio väliaikapätkistä yksi suosikki on se kun Thaimaalainen munkki on perustanut tiikereiden pelastuskeskuksen, ja tässä klipissä eräs tiikeri-äiti synnyttää. Jostain syystä tuo on yksi niitä joka on eniten kiinnittänyt myös Tarmon huomion. Eilen illalla koin vaan jotain mitä en vielä tähän asti ollut kokenut. Tarmo katsoi ja kuunteli tätä klippiä, ja alkoi ulvomaan! Joo, siis ihan oikeasti ulvomaan :) Varmaankin tiikeri-äitin synnytysäänet olivat jotenkin niin eläimellisiä että ne laukaisivat Tarmossa tällaisen reaktion. Harmi kun en itse hämmästykseltäni ollut tarpeeksi nopea ja saanut tätä nauhalle. Ehkä ensi kerralla sitten :)

Ohjausharjoituksia

Eilen tiistaina käytiin jälleen agility-treeneissä Hyvinkäällä. Tällä kertaa treenattiin ihan yksittäisiä tai maksimissaan kahta estettä kerrallaan, ja ajatuksena oli erilaiset ohjausharjoitukset. Edellisen viikon kieputus-rata antoi hieman aihetta moisiin harjoituksiin... ;)

Ensin treenattiin koiran haltuunottoa ja sivulle viemistä vastakkaisella kädellä suoraan kohti estettä mentäessä. Eli, lähestyttiin hyppyä suoraan edestä juosten, ja kerta kerralta aina lähemmäs ja lähemmäs estettä mennen. Nami oli vastakkaisessa kädessä ja koira ohjattiinkin nami-käden puolelle sivuun tässä-käskyllä. Harjoitus tehtiin molemmille puolille sekä välillä myös niin että hypättiin esteen yli ja heti esteen perään samalla tavalla haltuunotto sivuun.

Toisena harjoituksena oli (tässä kohtaa allekirjoittaneen termit ehkä hieman hakusessa mutta luulisin että näin ne oli...) twistit ja pakko-valssit. Eli kaksi erilaista tapaa ohjata koira (tilanteesta riippuen) esteen yli silloin kun este joudutaan kiertämään koiran menosuuntaan nähden takakautta. Toinen versio oli niin että kuljetaan koiran mukana, ohjataan koira esteen ohi (kierrä!), jäädään itse esteen tälle puolelle ja pyydetään koira hyppäämään takas päin itseä kohti, jolloin itse joutuu peruuttamaan. Toinen versio on se että koira jätettiin odottamaan esteen toiselle puolelle, mennään itse esteen ohi, käsketään koira esteen sivusta luokse ja ohjataan sitten takaisin päin hyppäämään este.

Kolmas harjoitus oli eteen lähettämistä ensin yhden ja sitten kahden hypyn takaa eteen käskyllä. Ja sitten neljäntenä vielä lopuksi putkeen lähettämistä samaan tyyliin. Molemmissa namit odottivat lopussa palkkana.

Kaikki harjoitukset sujuivat Tarmolta loistavasti! Tarmolla oli oikea toko-vaihde päällä, kontakti oli aivan uskomatonta. Pystyin pitämään otusta vapaana melkein koko treenien ajan ilman ongelmia (siis myös silloin kun ei oltu itse vuorossa ja kun siirryttiin esteiltä toisille...), ja se on jo harvinaista se ;) En tiedä johtuiko tämä nyt siitä että Tarmo oli ollut minusta erossa reilun viikonlopun, vai siitä että se oli saanut purkaa kaiken energiansa mökillä viikonloppuna vanhempieni kanssa, vaiko kenties siitä että sillä oli aivan hirveä nälkä, tai voihan se johtua siitäkin että tällä kertaa olin etuajassa paikalla ja otin vähän toko-juttuja ja leikitin koiraa ennen treenejä... tai ehkä kaikista noista syistä yhteenstä. No, mene ja tiedä, mutta hyvät kenraaliharjoitukset oli kuitenkin ennen sunnuntain agirotua. Miten se menikään... hyvä kenraali tietää huonoa ensi-iltaa. Heh.

Ainiin, Tarmon kanssa hypeltiin myös maxi-esteitä niin että ne olivat alimmassa korkeudessaan eli 55cm. Hyvin ne ainaskin eilen sujuivat, jännä nähdä miten sitten sunnuntaina.

Kesän viettoa mökkeilyn, jäljestyksen ja agilityn merkeissä

Nyt on taas aikaa vierähtänyt ja paljon tapahtunut sen jälkeen kun viimeeksi olen tänne päivitellyt mitään... joten nyt sitten tuumasta toimeen!

Aloitetaan vaikka Juhannuksesta. Juhannuksena junailtiin tällä kertaa Tarmon kanssa kaksistaan Lappeenrantaan. Santtu lähti Samin kanssa toiselle mökille Kiskoon, joten saivatpahan pojatkin lomaa toisistaan. Matka alkoi varsin mukavasti kun Tarmo teki Helsingin rautatieasemalla vaikutuksen lähes jokaiseen joka ohi käveli. Ja siihen aikaan kun pääkaupunkiseudulla on työpaikkaruuhkaliikenne huipussaan, niin niitä ohi kävelijöitä on aika paljon. Tarmo otti ruuhkassa tosi rennosti, heilutteli vaan kaikille häntää. Kiva saada ihmiset hymyilemään :) Junassa olikin sitten hirveä tungos kun täyteen myyty junalastillinen ihmisiä (ja koiria) lähtee Juhannuksen viettoon. Mutta jälleen kerran matka sujui ihan ongelmitta. Kamalasti olisi ollut kivoja kavereita... Juhannus alkoi myös siinä mielessä kivasti että sain tietää saaneeni haluamani työpaikan. Uudet työt alkavat 28.7. eli vielä ehtii vähän lomaillakin ennen sitä.

Juhannus mökkeiltiin Saimaan saaressa ja siitähän Tarmo taas nautti täysin siemauksin, kun sai uida, hyppiä laiturilta ja juosta ja riehua niin paljon kun sielu sietää.








Yhtenä päivänä reippailtiin äidin kanssa Tarmolle harjoitusjälki metsään. Maasto oli suht helppoa ja jäljelle tuli matkaa hieman alle 300m. Seuraavana päivänä jäljestettiin. Äitini toimi ikään kuin oppaana ja isäkin oli mukana valokuvaamassa, vähän niinkuin tuomarina. Tarmo-tarkkanenä oli taas vauhdissa ja jäljestäminen sujui vanhaan malliin reipasta tahtia. Kulmat ohjasin Tarmon aika tarkasti enkä päästänyt oikomaan taikka haahuilemaan kulmalla vääriin suuntiin. Muuten ei jätkää tarvinnutkaan paljon kehoitella, mutta kehuja sai toki runsaasti pitkin matkaa.

Jaa mitäkö metsässä sitten jäljestettiin? Noh, siellähän oli tapahtunut varsin hurja paloittelusurma ;) Kaadolta löytyi kertakäyttölautaselle paloiteltu valkosipuli-sinihomejuusto Wilhelm, joka oli vuotanut verta hurjan määrän raahautuessaan viimeisillä voimilla pitkin pusikkoa... Oli kyllä Tarmon ilmeessä näkemistä kun tällainen aarre löytyi. Eiköhän siinä ollut motivointijälkeä tälle kerralle riittävästi!






Juhannus siis oli ja meni, takas päin junailtiin samoissa merkeissä kun meno matkallakin: siis täpö-täydessä junassa hyvin käyttäytyvän matkaseuran kanssa. Tiistaina oli sitten taas agility-treenien vuoro. Vuorossa oli jälleen kerran vaikeahko rata, jossa keskityttiin monenlaisiin ohjauskiemuroihin.



Huomioitavaa tällä kertaa oli jälleen kerran se että Tarmoa pitää kyllä jonkun verran lämmitellä ennen radalle menoa. Melkoista haahuilua oli taas aluksi, mutta kun lopuksi otettiin vähän tokoilua koko porukalla ja kun sen jälkeen vähän riehutin Tarmoa, niin tuntui että se olisi tehnyt ihan mitä vaan ja ihan mielettömällä kontaktilla. Note to self: mene hyvissä ajoin etukäteen ennen treenien alkamista kentälle ja ota tokoa ja leikkimistä tms. Tästä on puhuttu aiemminkin, mutta kummasti nuo asiat eivät aina pysy mielessä.

Seuraavana viikonloppuna Tarmo pääsi taas Saimaan saareen kesälomalle vanhempieni luokse, tällä kertaa sekä ilman Santtua että omistajia. Meillä oli puolison kanssa ohjelmassa joka-kesäiset Tuska-festarit Helsingissä, ja vaikka ihan kotona asustellaankin koko viikonloppu, niin päivät venyvät niin pitkiksi ettei koiria voi oikein silloin pitää kotona. Niin, Santtu oli siis puolestaan taas Kiskossa. Hyvin oli viikonloppu sujunut, nyt on taas niin väsynyttä poikaa että ihan mietityttää miten tuo otus jaksaa tänään agility-treeneissä vipeltää. Edessä kun on ennen sitä vielä junamatka takas pääkaupunkiseudulle.

Loppuviikosta täytyy käydä Ojangossa agilitykentällä vielä jonain muunakin päivänä, kun sunnuntaina on edessä sitten AgiRotu-tapahtuma. Sinne osallistutaan joukkueella Veikan Vaikeet, eli koko joukkue on koottu tästä samasta pentueesta. Saas nähdä miten "vaikeiksi" Remu, Tico, Raisa ja Tarmo osoittautuvat ;)

Tarmo nuuhki AVO2-tuloksen MeJä:stä!

Tässä vielä viimeisillä voimillani ajattelin naputella Tarmon tämän päivän MeJä-kokeen tuloksen tänne blogiin, kun meni taas niin hienosti!

Tässä Tarmon virallinen koesuorituksen arvostelu:

Jäljestämishalukkuus 4/6
Jäljestämisvarmuus 7/12
Työskentelyn etenevyys 6/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen / kaadolla haukkuminen 11/14
Käyttäytyminen kaadolla 3/3
Yleisvaikutelma 4/5

Pisteet 35
Palkinto AVO2

Koeselostus:
"Nuuhkittuaan alkumakauksen Tarmo etenee jäljellä lievästi jarrutettuna sopivaa vauhtia. Sekä maa- että ilmavainu on käytössä. Tehdään muutamia kaarroksia jäljen sivuille riistan hajuja tutkien. 1. kulma tarkasti, makaus merkataan hyvin. 2. kulma oikaistaan reilusti, makaus ohittuu. 3. osuuden puolivälissä kaarretaan suolle riistan hajuja haistellen. Kehotuksella palataan jäljelle, mutta käännytään väärään suuntaan ja ajaudutaan lopulta paluujäljelle. Hukka. Ennen kaatoa kaarretaan sivuun, tullaan jalanjäljille, joita pitkin takaisin kaadolle, jota Tarmo jää nuolemaan."

Tuomarina toimi Ilkka Niemi.

Arvostelua lukiessaan tuomari vielä suullisesti kommantoi että ihan selvä 1-tuloksen koira, paremmalla tuurilla Tarmo olisi voinut lopussa lähteä jälkeä oikeaankin suuntaan. Siinä kohtaa kaadolle ei olisi ollut matkaa enää kuin n. 40m. Noh, jos ja jos... ;-)

Agilitya ja jäljestämistä

Tiistaina päästiin kokeilemaan ensimmäistä kertaa Hyvinkään Koiraurheilukeskuksen uutta sisähallia. Nyt on sitten tilaa yllin kyllin koko porukalle, vaikka ryhmän koko kasvoikin hieman. Samalla myös treeniaika piteni tosin. Hallin pohjana on tekonurmi, ja kyllähän siinä kelpasi kipittää.

Juosta saatiinkin sitten ihan urakalla! Camilla piti meille ohjaajille suunnatun alkulämmittelyn, mikä oli ainakin omasta mielestäni hyvä asia. Itse harjoituksena oli tosi vaikea ja jo aika paljon pitempi rata kun mihin ollaan pienissä sisätiloissa totuttu. Harjoituksen teemana oli valssit, sylivalssit ja haltuunotot sekä lisäksi pari houkuttelevaa A- ja putkiansaa. Ja kyllähän siellä sitten pyörittiinkin.



Tarmon kanssa alku treenit meni kyllä ihan haistelemiseksi. Sen verran mielenkiintoiselta tuoksui tuo uusi tekonurmialusta, että välillä ihan kuulokin unohtui kun sitä piti niin kovin haistella - eihän sitä nyt kahta asiaa pysty yhtä aikaa tekemään ;) Tai sitten Tarmolta meni hetkeksi lajit sekaisin: nyt oltiin siis agilityssa, ei jäljestämässä. Jotenkuten saatiin kuitenkin rata käytyä läpi. Niin, ja hypyt nostettiin nyt medi-korkeuteen. Pari ekaa hyppyä Tarmo yritti ensin sukeltaa alta, mutta ymmärsi jutun juonen varsin nopeasti.

Paljon on kuitenkin vielä tehtävää ennen kuin Tarmo on valmis mihinkään kisoihin, oli sitten kyse mölleistä tai virallisista. Sisällä pienessä liukkaassa tilassa treenaaminen ei välttämättä ole tehnyt kovin hyvää, koska nyt vasta päästään kunnolla opettelemaan korkeampia esteitä, esteille irtoamista, vauhtia jne... Vähän alkaa jo jännittämään heinäkuun alun agirotu-tapahtuma, se kun tulee eteen aika nopeasti.

Eilen päästiin sitten taas pitkästä aikaa jäljestämään. Tiina oli reippaillut Tarmolle lyhyen motivointi- ja harjoitusjäljen, joka käytiin eilen illalla kivassa kesäsateessa jäljestämässä. Tarmo suoriutui tehtävästä taas mainiosti! Jälki oli aika haastavassa maastossa, oli pari ojan ylitystä, kosteikkoa, tiheikköä, kalliota jne. Kiva oli huomata että alusta asti kun koira tökkäsi nenän maahan, siitä heti näki että se tietää mitä pitää tehdä. Erityisen kiva on katsella jatkuvasti heiluvaa häntää kun tuo otus selvästi nauttii tekemisestään :)

Jäljen alkupuolella oli havaittavissa vähän haahuilua. Välillä piti emäntää vähän juoksuttaa tarkistuslenkeillä, välillä piti pysähtyä syömään ihanan mehevää tuoretta märkää ruohoa. Ensimmäisen kulman Tarmo oikaisi, toinen merkattiin pienellä avustuksella.

Tarmon työskentely vielä selvästi parani jäljen loppua kohti. Loppuosalla jouduin jo jarruttelemaankin koiraa, osittain sen takia etten itse olisi pysynyt perässä ja osittain siksi ettei koira kokeessakaan saa mennä niin kovaa että ihmisväki joutuu juoksemaan perässä. Loppuosa jäljestä kulki lähes polkua pitkin, mutta se ei paljon häirinnyt. Kaato oli sijoitettu ovelasti pari metriä polusta sivuun, mutta senkin ansan Tarmo selvitti mainiosti. Ja voi sitä riemua kun kaadolta löytyi i-ha-na kanin nahka ja vieläpä teeren(?) siipi, puhumattakaan niistä suuhun ilmestyneistä lohipyöryköistä... :)

Jälkitreenin jälkeen Tarmo pääsi vielä Tiinan luokse moikkaamaan Raisa-siskoa ja Kati-mummoa. Kylläpä oli kiva päivä! Kiitos taas Tiinalle avusta! Nyt sitten vaan odotellaan sunnuntain koetta ja katsotaan miten käy.

Agilitya, junailua ja mökkeilyä

Onpa taas aika vierähtänyt... sitä se teettää kun on näin pitemmällä "lomalla". Katoaa kaikki ajantaju ja menee päivistäkin ihan sekaisin... Luulisi että nyt olisi enemmänkin aikaa kirjoitella tänne mutta vähiin on jäänyt. Nyt kuitenkin vähän päivitystä Tarmon touhuihin.

Viime tiistaina oli viimeiset agility-treenit Konalan liukkaassa sisähallissa. Camilla teki meille helpon U:n muotoisen vauhtiradan ja otettiin ihan jopa aikaakin - leikkimielellä tietysti.

Harjoituksesta jäi mieleen taas muutama muistettava asia. Jos joskus mennään Tarmon kanssa kisaamaan, kannattaa sitä lämmitellä aluksi harjoituskentällä jonkun verran. Nyt nimittäin pari ekaa vetoa radalla meni ihan haahuiluksi. Sitten pari kierrosta lämmiteltyä pari seuraavaa kierrosta meni loistavasti ja vieläpä tosi nopeasti. Toinen huomio koskeekin sitten sitä, että Tarmo ei näemmä kestä aivan älyttömän montaa toistoa. Eli noinkin lyhyellä radalla kaksi onnistunutta kertaa peränjälkeen on aivan maksimi. Sen jälkeen keskittyminen taas vähän herpaantui ja haahuiluksi meni.

Keskiviikkona päätin sitten lähteä molempien koirien kanssa vanhempieni luoksi Lappeenrantaan. Autoa en saanut käyttööni, eli junalla oli matkustettava. Santtuhan on vanha konkari junailussa, mutta Tarmolle tämä oli aivan eka kerta. Tai on Tarmo toki näissä pääkaupunkiseudun lähijunissa ollut mutta ei "oikeassa" junassa noin pitkää matkaa.

Matka meni oikein hienosti. Onhan se junaan siirtyminen ja siellä liikkuminen toki yhtä aikaa kahden noinkin ison koiran kanssa vähän haasteellista, mutta siitäkin selvittiin hikoilulla. Junassa olisi myös ollut paljon kivoja kavereita joihin olisi ollut kamalan kiva mennä tutustumaan.


Kaksi ei niin väsynyttä matkustajaa


Junasta löyty kiva kaveri, joka oli itseasiassa englanninspringerspanielin ja welsh corgin sekoitus!


Välillä piti ehtiä emäntääkin hellimään :)

Viikonlopuksi mentiinkin sitten mökille Saimaan saareen. Siellä saivat pojat taas juosta ja uida sydämiensä kyllyydestä :) Nyt onkin taas aika hiljaista porukkaa sohvalla makaamassa. Taitaa poikia tosiaan väsyttää, kun ottaa huomioon vielä sen että edellisenäkin viikonloppuna oltiin Kiskossa toisella mökillä, ja siellä oli vielä vieraiden koira Whippet-tyttö Karkki poikia erikseen juoksuttamassa ;)


Santtu tarkkana


Vauhtia metsässä


Santtua selvästi naurattaa :)


Tarmo halailee puuta... tai sitten etsii oravaa ;)


Santtu ja Sami nauttivat veneilystä


Tarmo tuulettaa korvia

Huomenna mennään Tarmon kanssa Hyvinkäälle agility-treeneihin, ja keskiviikkona Tiinan ja Raisan kanssa treenaaman jälkeä. Viikonloppuna onkin sitten edessä taas seuraavat MeJä-kokeet. Saas nähdä onko koira yhtä loistava kuin viimeeksi... ja lähinnä että onko emännän suoritus parantunut yhtään :)