Eilen illalla pääsin vihdoin katsomaan Raisan pentuja! Aivan ihania pieniä pisamanaamoja, ja tosi reippaita :) Tyypit pääsivät vähän pentulaatikosta ulkoilemaan, ja matkahan suuntasi saman tien koko huoneesta ulos. No, maitobaarin perässä tietysti mutta kummiskin. Kuviakin yritin kovasti taas ottaa, mutta aika vikkeliä otuksia olivat ;)
Vielä vähän huteraa menoa tilkkutäkillä...
Oliskohan tässä hyvä kakkispaikka, tuumaa "Pallopoika"...
Lälläslää!
Älä kiusaa! (Juu, sieltä niitä pikku naskalihampaita pukkaa...)
Maitobaarissa...
Hetkeä myöhemmin tämä pikku taapero yritti haukata palan polvestani ;)
Mietityttää...
Minne matka?
Tässä oli jo hieman leikin alkua ilmassa :)
tiistai 31. maaliskuuta 2009
maanantai 30. maaliskuuta 2009
Talven viimeiset rippeet...
Päästiin pitkästä aikaa viikonloppuna mökille Kiskoon! Ihanaa vaihtelua, kun saa vaan ottaa rennosti eikä koiriakaan tarvitse erikseen lähteä ulos lenkittämään - sen kuin vain päästää ovesta ulos. Ja toki tulee itsekin sitten vietettyä tavallista enemmän aikaa ulkona.
Pojat olivat aivan riemuissaan! Sen taas suorastaan näki niiden naamasta saman tien kun perjantaina päästiin perille, että ne vaan yksinkertaisesti ovat tosi onnellisia kun mökille pääsevät.
Koko viime viikonhan oli täällä pääkaupunkiseudulla aivan upea ilma. Tietysti nyt sitten viikonloppuna keli vaihtui lumituiskuun ja nollakeliin sekä sen jälkeen ihanaan loskaan. No, niinhän sitä sanotaan että näin keväällä uusi lumi on vanhan surma, eli kohinahan tuolla ulkona nyt käy, ja eiköhän tämä ollut talven viimeinen pyristys. Olisin vaan niin kovasti halunnut ottaa upeita aurinkoisia kevät-talvi-valokuvia uudella kameralla (= siis opetella sen käyttöä), mutta vähiin jäi mahdollisuudet. Sunnuntaina sentään ei enää tuiskuttanut ja pääsin kameran kanssa ulos, mutta muuten olosuhteet kyllä kuvaamisen kannalta oli tosi hankalat (=en vaan osaa käyttää uutta kameraa). Tässä nyt kuitenkin jotain otoksia, vähän hämäriä ovat :)
Tuolla ne oravat on...
Jee!
Jos mä tässä tarpeeksi kauan odotan, niin ehkä sieltä lintulaudalta tippuu tipuja suuhun...
Jee-jee!
Tarmo vauhdissa!
Tarmo tarkkana!
Kivaa!
On niin kivaa että pitää ihan piehtaroida :)
Ulkona riehumisen jälkeen maittaa uni...
Pojat olivat aivan riemuissaan! Sen taas suorastaan näki niiden naamasta saman tien kun perjantaina päästiin perille, että ne vaan yksinkertaisesti ovat tosi onnellisia kun mökille pääsevät.
Koko viime viikonhan oli täällä pääkaupunkiseudulla aivan upea ilma. Tietysti nyt sitten viikonloppuna keli vaihtui lumituiskuun ja nollakeliin sekä sen jälkeen ihanaan loskaan. No, niinhän sitä sanotaan että näin keväällä uusi lumi on vanhan surma, eli kohinahan tuolla ulkona nyt käy, ja eiköhän tämä ollut talven viimeinen pyristys. Olisin vaan niin kovasti halunnut ottaa upeita aurinkoisia kevät-talvi-valokuvia uudella kameralla (= siis opetella sen käyttöä), mutta vähiin jäi mahdollisuudet. Sunnuntaina sentään ei enää tuiskuttanut ja pääsin kameran kanssa ulos, mutta muuten olosuhteet kyllä kuvaamisen kannalta oli tosi hankalat (=en vaan osaa käyttää uutta kameraa). Tässä nyt kuitenkin jotain otoksia, vähän hämäriä ovat :)
Tuolla ne oravat on...
Jee!
Jos mä tässä tarpeeksi kauan odotan, niin ehkä sieltä lintulaudalta tippuu tipuja suuhun...
Jee-jee!
Tarmo vauhdissa!
Tarmo tarkkana!
Kivaa!
On niin kivaa että pitää ihan piehtaroida :)
Ulkona riehumisen jälkeen maittaa uni...
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Viilausta
Tänään viilattiin Konalan hallilla takaa leikkauksia, sekä tapoja miten ohjataan koiraa kun hyppy tuleekin vastaan suoraan edessä mutta sivuttain. Ensin harjoiteltiin yhdellä hypyllä heittämällä namia esteen yli. Lopuksi otettiin paria erilaista lyhyttä radan pätkää.
Tarmon kanssa oli taas kiva treenata, vaikka hieman häiriöitä aiheuttikin se kun paikalla oli pikku pentu. Koulutusohjaajamme Camilla kävi sitä silittämässä, ja Tarmohan siitä tuoksusta ihan vallan hullaantui ;) Vähän niinkuin viimeeksi kun Tiina oli treenejä katsomassa ja luonnollisesti tuoksui pennuille, Tarmo nuolla lupsutti Tiinan paidan ihan märäksi. Mutta muuten tyyppi keskittyi taas kivasti, kuunteli ja piti kontaktia.
Saatiin taas hyviä vinkkejä mitä kohtia kannattaa treenata. Tällä kertaa takaa leikkaukset eivät juuri olleet ongelma, vaan koiran "vippaaminen" sivulle esteen yli itsestä poispäin.
Aina treenien jälkeen on hauska seurata Tarmon toimintaa. Kun tullaan kotipihaan ja autosta ulos, se esittää aivan mielettömän esimerkillistä seuraamista ja kontaktia. Ihan kuin kiittääkseen jostain... tai ehkä saadakseen vain lisää nameja :D
Tässä harjoituksemme:
Ensin harjoiteltiin pelkästään estettä nro 1, molemmilta puolilta. Ja niin että ohjaaja oli koiran ja esteen välissä, eli koira tuli esteelle ikään kuin ulkopuolelta, ja kun jatkoi matkaa eteenpäin muodostui siitä takaa leikkaus.
Sitten otettiin rataa esteillä 1-4. Tässä kohtaa koira oli kyllä lähdössä ohjaajan ja esteen välissä, mutta takaa leikkaus tuli sitten putkelle mentäessä.
Viimeiseksi otettiin koko rataa. Mutta niin että putken jälkeen ohjaaja ei saanut mennä seuraavan esteen kanssa samasta linjasta yli ottamaan koiraa putkelta vastaan.
Tarmon kanssa oli taas kiva treenata, vaikka hieman häiriöitä aiheuttikin se kun paikalla oli pikku pentu. Koulutusohjaajamme Camilla kävi sitä silittämässä, ja Tarmohan siitä tuoksusta ihan vallan hullaantui ;) Vähän niinkuin viimeeksi kun Tiina oli treenejä katsomassa ja luonnollisesti tuoksui pennuille, Tarmo nuolla lupsutti Tiinan paidan ihan märäksi. Mutta muuten tyyppi keskittyi taas kivasti, kuunteli ja piti kontaktia.
Saatiin taas hyviä vinkkejä mitä kohtia kannattaa treenata. Tällä kertaa takaa leikkaukset eivät juuri olleet ongelma, vaan koiran "vippaaminen" sivulle esteen yli itsestä poispäin.
Aina treenien jälkeen on hauska seurata Tarmon toimintaa. Kun tullaan kotipihaan ja autosta ulos, se esittää aivan mielettömän esimerkillistä seuraamista ja kontaktia. Ihan kuin kiittääkseen jostain... tai ehkä saadakseen vain lisää nameja :D
Tässä harjoituksemme:
Ensin harjoiteltiin pelkästään estettä nro 1, molemmilta puolilta. Ja niin että ohjaaja oli koiran ja esteen välissä, eli koira tuli esteelle ikään kuin ulkopuolelta, ja kun jatkoi matkaa eteenpäin muodostui siitä takaa leikkaus.
Sitten otettiin rataa esteillä 1-4. Tässä kohtaa koira oli kyllä lähdössä ohjaajan ja esteen välissä, mutta takaa leikkaus tuli sitten putkelle mentäessä.
Viimeiseksi otettiin koko rataa. Mutta niin että putken jälkeen ohjaaja ei saanut mennä seuraavan esteen kanssa samasta linjasta yli ottamaan koiraa putkelta vastaan.
maanantai 16. maaliskuuta 2009
Mieluisia vieraita ja hyvin käyttäytyvät luppakorvat
Meillä olikin mukava viikonloppu kun saimme mieluisia vieraita kyläilemään sunnuntaina! Kummipoikamme Otto 1v. tuli meille kyläilemään vanhempiensa kanssa. Hieman aina mietityttää tuo koirien käyttäytyminen kun kylään tulee pikkulapsia, niillä kun on tapana hieman riehaantua ensialkuun... Tällä kertaa meillä oli varsin hyvin käyttäytyviä koiruuksia. Alkusähläys kesti poikkeuksellisen lyhyen ajan, ja hienosti osasivat olla rauhallisesti Oton kanssa. Oton liikkuminen on kuitenkin vielä hieman huteraa, katala mattokin kamppaa pienen ihmisen kovin helposti, saati sitten häsläävä keskikokoinen koira ;)
No, rauhallisissa merkeissä siis mentiin. Ja kyllä taas huomasi miten nuo otukset tykkäävät lapsista ihan yli kaiken. Santtu nyt ehkä mieluummin vetäytyy vähän syrjempään, mutta Tarmo suorastaan palvoo tuollaista pikku-poikaa. Muutaman kuvan sain räpsittyä. Kuvien laatu ei ole kummoinen, koska allekirjoittanut alkoi vasta opettelemaan uuden kameransa käyttöä...
Tarmon kanssa oli kiva möyrytä lattialla, ja kurkkia kummitätiä pöydän alta kukkuu-leikin merkeissä :)
Tarmo aina välillä hellästi suukotteli ja kuiskutteli jotain pikkupoikien juttuja korvaan...
Otosta oli hauska leikkiä kynttilöiden kanssa, ja vielä hauskempaa oli Tarmolla kun se välillä sai kynttilän Otolta... puhumattakaan siitä kun sai nuolla pikku-sormia keksin syömisen jälkeen ;)
Moi Santtu :)
No, rauhallisissa merkeissä siis mentiin. Ja kyllä taas huomasi miten nuo otukset tykkäävät lapsista ihan yli kaiken. Santtu nyt ehkä mieluummin vetäytyy vähän syrjempään, mutta Tarmo suorastaan palvoo tuollaista pikku-poikaa. Muutaman kuvan sain räpsittyä. Kuvien laatu ei ole kummoinen, koska allekirjoittanut alkoi vasta opettelemaan uuden kameransa käyttöä...
Tarmon kanssa oli kiva möyrytä lattialla, ja kurkkia kummitätiä pöydän alta kukkuu-leikin merkeissä :)
Tarmo aina välillä hellästi suukotteli ja kuiskutteli jotain pikkupoikien juttuja korvaan...
Otosta oli hauska leikkiä kynttilöiden kanssa, ja vielä hauskempaa oli Tarmolla kun se välillä sai kynttilän Otolta... puhumattakaan siitä kun sai nuolla pikku-sormia keksin syömisen jälkeen ;)
Moi Santtu :)
torstai 12. maaliskuuta 2009
Kivat treenit :)
...ja ennen kaikkea vaihteeksi onnistuneet! Tällä kertaa Tarmo oli tarkkana ja jaksoi keskittyä koko treenien ajan. Tänään oli vuorossa rata-treenit kun oltiin Hyvinkäällä. Iloksemme saimme myös Tarmon kasvattajan Tiinan lähtemään pentulaatikon luota treenejämme seuraamaan :) Otin itse riskin ja lähdin flunssaisena matkaan oltuani sairaslomalla tiistaista asti. No, luonnollisesti tämä ei sitten parantanut tilannetta ollenkaan...
Ohjelmassa oli taas aika pitkä ja haasteellinen rata. Ajoittain Tarmon meno oli tosi hyvää, sitten aina kun ohjaaja mokasi, rytmi meni sekaisin ja siinä kohtaa Tarmo yleensä oli että joo, tehdään sit jotain muuta kun ei kerran tätä jatkettukaan... tai sitten meni väärälle esteelle eli juuri sinne minne ohjaaja ohjasikin. Eli toisin sanoen Tarmo oli hyvä, ohjaaja ei ehkä niinkään. Sitten kun itsellä on tiedossa että on niitäkin treenejä sattunut että sekä koira että ohjaaja ovat olleet tosi hyviä, niin olisi ollut ihan kiva että sellainen kerta olisi sattunut juuri silloin kun on "yleisöäkin" mukana... ;)
Tässä tämän kertainen rata:
Mutta kokonaisuudessaan tosi kivat treenit, ja ennen kaikkea olin todella onnellinen että Tarmo kuunteli, keskittyi ja otti iloisesti kontaktia koko ajan! Verrattuna siihen kahden viikon takaiseen oli kyllä ero kuin yöllä ja päivällä.
Kiitos vielä Tiinalle seurasta, oli tosi kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia, sekä saada jonkun "ulkopuoleisen" kommentteja treeneihimme :) Tiina otti muutaman kuvankin, saas nähdä josko niistä joku eksyisi hänen blogiinsakin...
-----
Tässä linkki Tiinan blogi-postaukseen meidän treeneistä, ja onpa siellä pari kuvaakin :)
http://jangas-kennel.blogspot.com/2009/03/tarmon-agiliitotreeneissa-ja-vaavit.html
Ohjelmassa oli taas aika pitkä ja haasteellinen rata. Ajoittain Tarmon meno oli tosi hyvää, sitten aina kun ohjaaja mokasi, rytmi meni sekaisin ja siinä kohtaa Tarmo yleensä oli että joo, tehdään sit jotain muuta kun ei kerran tätä jatkettukaan... tai sitten meni väärälle esteelle eli juuri sinne minne ohjaaja ohjasikin. Eli toisin sanoen Tarmo oli hyvä, ohjaaja ei ehkä niinkään. Sitten kun itsellä on tiedossa että on niitäkin treenejä sattunut että sekä koira että ohjaaja ovat olleet tosi hyviä, niin olisi ollut ihan kiva että sellainen kerta olisi sattunut juuri silloin kun on "yleisöäkin" mukana... ;)
Tässä tämän kertainen rata:
Mutta kokonaisuudessaan tosi kivat treenit, ja ennen kaikkea olin todella onnellinen että Tarmo kuunteli, keskittyi ja otti iloisesti kontaktia koko ajan! Verrattuna siihen kahden viikon takaiseen oli kyllä ero kuin yöllä ja päivällä.
Kiitos vielä Tiinalle seurasta, oli tosi kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia, sekä saada jonkun "ulkopuoleisen" kommentteja treeneihimme :) Tiina otti muutaman kuvankin, saas nähdä josko niistä joku eksyisi hänen blogiinsakin...
-----
Tässä linkki Tiinan blogi-postaukseen meidän treeneistä, ja onpa siellä pari kuvaakin :)
http://jangas-kennel.blogspot.com/2009/03/tarmon-agiliitotreeneissa-ja-vaavit.html
keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
Tällaisen koiran Suomi haluaa!
No nyt on maailman kirjat menneet sekaisin... Ilta-Sanomien Hauvakoneen mukaan walesinspringerspanieli on siis Suomen "halutuin" koirarotu. Artikkelissa epäillään että rodun suosio perustuu pitkälti keskisuureen kokoon sekä lapsiystävällisyyteen. Artikkelissa oli haastateltu Söderholmin Arjaa, joka on Springerspanielit ry:n puheenjohtaja sekä mm. Santun kasvattaja :) Ihan kivaa mainosta rodulle periaatteessa, mutta näissä piilee aina ne varjopuolensakin. No onneksi Arja korostaa artikkelissa myös rodun haasteellisuutta.
Tässä linkki kyseiseen artikkeliin, toivottavasti linkki jää elämään eikä muutu kun lehti menee "vanhaksi":
Tällaisen koiran Suomi haluaa
Tässä linkki kyseiseen artikkeliin, toivottavasti linkki jää elämään eikä muutu kun lehti menee "vanhaksi":
Tällaisen koiran Suomi haluaa
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Pikku pisamanaamoja
Tarmon sisko Raisa pyöräytti eilen maailmaan peräti 9 pientä pisamanaamaa! Onnittelut vielä kasvattajalle sekä Raisulille, joka kuulemma on omaksunut äidin roolin tosi hyvin. Viimeiset 4 pentua tulivat maailmaan keisarinleikkauksella, kun eräs "hidas hämäläinen" oli ollut vähän huonossa asennossa ja tukkinut muunkin porukan ulospääsyn. Tätä pientä tyttöstä kuulemma vielä joudutaan seuraamaan vähän tarkemmin, se kun oli vähän heikompi syntyessään kuin muut.
Pentueen elämää voi seurata Tiinan blogista, johon löytyy linkki oikealta. Tässä vielä suora linkki eiliseen ilouutiseen:
http://jangas-kennel.blogspot.com/2009/03/pennut-syntyivat-eilen.html
Heh, tämähän nyt sitten tarkoittaa myös sitä, että Tarmosta tuli pennuille eno, varsinainen Eno Esimerkki ;)
Pentueen elämää voi seurata Tiinan blogista, johon löytyy linkki oikealta. Tässä vielä suora linkki eiliseen ilouutiseen:
http://jangas-kennel.blogspot.com/2009/03/pennut-syntyivat-eilen.html
Heh, tämähän nyt sitten tarkoittaa myös sitä, että Tarmosta tuli pennuille eno, varsinainen Eno Esimerkki ;)
tiistai 3. maaliskuuta 2009
Pikku Sika!
Tultiin reissusta viime viikon keskiviikkona ja uskaltauduin heti torstaina Tarmon kanssa normaalisti agility-treeneihin. Vaan ei olis ehkä pitänyt... ;) Palataan ensin kuitenkin vielä tuohon meidän lomaan.
Koirien hoitaja kertoi että Tarmo oli sitten tosiaan päättänyt sikailla koko loman ajan. Se ei ollut mukamas osannut yhtään käskyä, oli vetänyt hulluna hihnassa, sekä sitten täällä kotona aina varastanut ja kannellut kaiken maailman tavaroita. Ei sentään ollut tuhonnut mitään. Hoitaja oli vielä testannut Santulla kaikki käskyt ja todennut ettei se nyt siitäkään kiinni ole, kun Santtu kuuliaisena vanhana herrasmiehenä oli kyllä totellut. Vaan Tarmo oli siis tosiaan päättänyt myös itse lomailla ja kivaa sillä varmasti oli ollutkin. Koirat olivat kyllä olleet tosi hyvällä hoidolla, olivat saaneet joka päivä 1-1,5 tunnin lenkkejä, ja aina välillä myös koirapuistoilua ja jäällä juoksemista.
Sitten niihin torstain treeneihin. Tyyppi sitten päätti pistää pystyyn pienen loma-protestin, eikä kuunnellut saati totellut yhtään treeneissä. Meillä oli ohjelmassa vielä tosi pitkä ja vaativa rata, jota olisi ollut tosi kiva päästä kokeilemaan ihan oikeasti. Mutta Tarmo oli tällä kertaa vähän eri mieltä. Se saattoi suorittaa aina 1-2 estettä ja lähti sen jälkeen haahuilemaan ja nuuhuamaan, eikä mikään auttanut. Ei vaikka olisin päälläni seissyt tai heittänyt voltteja.
Välillä otin pienen pätkän tottista, ja ne kohdat Tarmo piti oikein kuuliaisesti ja iloisesti kontaktia. Mutta heti kun vaihdettiin agilityyn, keskittyminen loppui siihen. Sitten kävi vielä niin että kun kävin välillä Tarmon kanssa ulkona, olin onnellisesti astunut koiran **skaan, ja sekös Tarmoa sitten myös keljutti. Ei voinut tulla lähellekään minua. Muutenkin tuntui että tekonurmessa oli aivan älytön määrä kaikkia tuoksuja, kun joitain kohtia piti nuuskuttaa tosi intensiivisesti, kun taas joitain kohtia piti vältellä niin ettei niistä voinut kävellä edes.
Sitten kun pari kertaa otin Tarmoa niskavilloista kiinni, ihan vain estääkseni haahuilun, tyyppi oikein kunnolla kiljaisi tyyliin "toi aina hakkaa vaan"! Ja enkä tosiaan tehnyt muuta kun vaan otin niskanahasta kiinni. Onhan Tarmo ollut aina aika kipuherkkä, mutta jotenkin laittaisin tuonkin käytöksen tuon koko show'n piikkiin. Mutta harmittaahan toi silti :(
Kyllä vähän ketutti treenien jälkeen. Nyt kun on homma sujunut tosi pitkään hirmu hyvin, niin tällainen takapakki ottaa hieman päähän. Toivottavasti on nopeasti ohimenevää.
Tässä kuitenkin rata kokonaisuudessaan, minkälainen se olisi ollut jos sen olisi voinut kokonaan suorittaa. Aika haastava rata, mutta toisaalta koiran kannalta todella loogineen kunhan vain ohjaaja kestää perässä ja muistaa ohjata oikein. Ohjaajalta kyllä tosin saattaa kunto loppua aika nopeasti kesken ;)
Kevättä jatketaan nyt eteenpäin niin että meillä on joka toinen viikko Konalassa enemmän este- ja tekniikkatreeniä tiistaisin, ja joka toinen viikko torstaisin jatketaan ratojen parissa Hyvinkäällä.
Koirien hoitaja kertoi että Tarmo oli sitten tosiaan päättänyt sikailla koko loman ajan. Se ei ollut mukamas osannut yhtään käskyä, oli vetänyt hulluna hihnassa, sekä sitten täällä kotona aina varastanut ja kannellut kaiken maailman tavaroita. Ei sentään ollut tuhonnut mitään. Hoitaja oli vielä testannut Santulla kaikki käskyt ja todennut ettei se nyt siitäkään kiinni ole, kun Santtu kuuliaisena vanhana herrasmiehenä oli kyllä totellut. Vaan Tarmo oli siis tosiaan päättänyt myös itse lomailla ja kivaa sillä varmasti oli ollutkin. Koirat olivat kyllä olleet tosi hyvällä hoidolla, olivat saaneet joka päivä 1-1,5 tunnin lenkkejä, ja aina välillä myös koirapuistoilua ja jäällä juoksemista.
Sitten niihin torstain treeneihin. Tyyppi sitten päätti pistää pystyyn pienen loma-protestin, eikä kuunnellut saati totellut yhtään treeneissä. Meillä oli ohjelmassa vielä tosi pitkä ja vaativa rata, jota olisi ollut tosi kiva päästä kokeilemaan ihan oikeasti. Mutta Tarmo oli tällä kertaa vähän eri mieltä. Se saattoi suorittaa aina 1-2 estettä ja lähti sen jälkeen haahuilemaan ja nuuhuamaan, eikä mikään auttanut. Ei vaikka olisin päälläni seissyt tai heittänyt voltteja.
Välillä otin pienen pätkän tottista, ja ne kohdat Tarmo piti oikein kuuliaisesti ja iloisesti kontaktia. Mutta heti kun vaihdettiin agilityyn, keskittyminen loppui siihen. Sitten kävi vielä niin että kun kävin välillä Tarmon kanssa ulkona, olin onnellisesti astunut koiran **skaan, ja sekös Tarmoa sitten myös keljutti. Ei voinut tulla lähellekään minua. Muutenkin tuntui että tekonurmessa oli aivan älytön määrä kaikkia tuoksuja, kun joitain kohtia piti nuuskuttaa tosi intensiivisesti, kun taas joitain kohtia piti vältellä niin ettei niistä voinut kävellä edes.
Sitten kun pari kertaa otin Tarmoa niskavilloista kiinni, ihan vain estääkseni haahuilun, tyyppi oikein kunnolla kiljaisi tyyliin "toi aina hakkaa vaan"! Ja enkä tosiaan tehnyt muuta kun vaan otin niskanahasta kiinni. Onhan Tarmo ollut aina aika kipuherkkä, mutta jotenkin laittaisin tuonkin käytöksen tuon koko show'n piikkiin. Mutta harmittaahan toi silti :(
Kyllä vähän ketutti treenien jälkeen. Nyt kun on homma sujunut tosi pitkään hirmu hyvin, niin tällainen takapakki ottaa hieman päähän. Toivottavasti on nopeasti ohimenevää.
Tässä kuitenkin rata kokonaisuudessaan, minkälainen se olisi ollut jos sen olisi voinut kokonaan suorittaa. Aika haastava rata, mutta toisaalta koiran kannalta todella loogineen kunhan vain ohjaaja kestää perässä ja muistaa ohjata oikein. Ohjaajalta kyllä tosin saattaa kunto loppua aika nopeasti kesken ;)
Kevättä jatketaan nyt eteenpäin niin että meillä on joka toinen viikko Konalassa enemmän este- ja tekniikkatreeniä tiistaisin, ja joka toinen viikko torstaisin jatketaan ratojen parissa Hyvinkäällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)