Koomikko ja tosikko

Tiistaina treenattiin taas agilityä kahdella koiralla. Ohjelmassa oli kolmosluokan rata edellisen viikonlopun kisoista.

Ensin radalle asteli Tarmo. Tarmolla oli hauskaa, kuin myös kentän reunalla seisovilla treenikavereilla. Välillä se suoritti kiltisti rataa ohjauksen mukaan, välillä ihan oman tahtonsa mukaisesti. Puomi tuli suoritettua ainakin viiteentoista kertaan, ja ei, se ei kuulunut rataan ihan niin monesti. Paras hetki oli ehkä se, että kun olin sellaisen 10-15 metrin päässä Tarmosta, niin se ihan itsenäisesti ja virheettömästi kävi suorittamassa kepit alusta loppuun. Ja kentän reunalta aplodit päälle :) Eipä tuolle voinut itsekään muuta kun kehua ja nauraa... Tarmolla ainakin oli hauskaa ja ihana nähdä se tosiaan entisellään lihasvaivojen jälkeen. Koomikko mikä koomikko ;) Jos ikinä saadaan tokoa treenattua siihen malliin että päästään kokeisiin asti, on melko varmaa että Tarmo on niitä erityisen paljon yleisöä viihdyttäviä yksilöitä... :D

Sitten hetken hengähdystauko ja Loten kanssa radalle. Sitten mentiin eikä meinattu. Ja tosissaan. Jos käskyt ovat myöhässä, tulee palautetta heti haukkumalla. Tosikko ;) Hauskaahan Lotellakin selvästi on, ja itse myös nautin suunnattomasti erilaisen ja todella nopean koiran kanssa treenaamisesta. Koira osaa, ja minäkin jaksan juosta, mutta haaste tulee oikeanlaisen yhteisen ajoituksen hakemisesta. Noh, ollaan nyt treenattu neljä kertaa yhdessä, että ei tietysti voi vielä odottaakaan täydellisyyttä. Vielä ;) Loten kanssa täytyy erityisesti treenata malttamista. Sille on onneksi opetettu kontakteille pysähtyminen, ja sitä on edelleen vahvistettava, sekä erityisesti sitä että se jää odottamaan ennen kuin saa luvan jatkaa matkaa. Tämä antaa itselleni enemmän aikaa ja mahdollisuuksia ehtiä mukaan. Ykkösluokan radat ovat vielä sen verran suoraviivaisia, että jos tuo tykki jatkaa matkaansa suoraan alasmenokontaktilta, ei todennäköisesti ole toivoakaan ehtiä ohjaamaan oikealle esteelle seuraavaksi... :)

Tutustumista ja testailua

Lotte tuli meille taas toissa viikon perjantaina harjoitteluun. Testailtiin taas vähän miten kolmen koiran yhteiselämä sujuu erilaisissa tilantessa. Ja hyvinhän se sujui pääasiassa :) Lottehan on varsin herttainen tyttö, joka hurmaa kaikki tapaamansa ihmiset heti. Niin käytöksellään kuin ulkonäölläänkin.

Muutamat ongelmakohdat ovat myös hyvin tiedossa, joten niihinkin voi varautua. Ongelmia aiheuttaa erityisesti illalla ulkoillessa voimakas riistavietti. Silloin on vähän haastavampaa pitää tiukasti kiinni säännöstä että hihnassa ei vedetä yhtään. Toinen ei-toivottu ominaisuus on herkkä haukkuminen. Nyt tietysti kun Lotte on kuitenkin itselleen vielä toistaiseksi vieraassa paikassa, ja ehkä vähän hukassa monista kodinvaihdoista, on haukkuminen ymmärrettävästikin herkemmässä. Tämä tulee esiin erityisesti kun meille tulee vieraita, mutta mielessä on jo monta konstia millä asiaan aletaan puuttua. Vaatii tietysti sitä että kutsutaan paljon vieraita kylään, ja myös heille kerrotaan etukäteen miten kannattaa toimia koirien kanssa.

Lauantaina ystävämme Halee saapui Ameriikasta meitä ilahduttamaan koko viikoksi. Kutsuimme lauantaina myös muita yhteisiä ystäviä meille Haleeta moikkaamaan, ja samalla pääsimme vähän tarkkailemaan Loten käyttäytymistä. Kaikki koirat meillä reagoivat vieraiden tuleen melko voimakkaasti, mutta kyllä Loten haukkumisessa hivenen erilainen sävy on. Se on selvästi enemmän hädissään kuin innoissaan (toisin kuin Santtu ja Tarmo). Tämä menee onneksi ohi hetkessä, ja sen jälkeen ollaankin ylimpiä ystäviä.

Alunperin oli tarkoitus että Lotte olisi ollut meillä tiistaihin asti, mutta päädyimme kuitenkin siihen että se oli meillä reilun viikon. Ei enää edes haluttaisi päästää sitä pois :) Loppuviikosta lähdimmekin sitten tyttöporukalla meidän mökille Saimaalle, siis Halee, Lotte ja minä. Sami jäi tällä kertaa poikien kanssa kotimiehiksi. Vähän jännitin etukäteen miten neiti käyttäytyy, varsinkin kun pääsee yksin ilman muita koiria temmeltämään. Jännitys oli ihan turhaa, Lotte nimittäin osoittautui aivan mahtavaksi mökkikoiraksi! Ihan suoraan sanottuna se oli kyllä parhaiten käyttäytyvä ja rauhallisin koira mikä meillä on ikinä ollut :) Se kulki kiltisti mukana, riistan hajut toki kiinnostivat mutta ei se kuitenkaan liian kauaksi irronnut. Uimassa se kävi kerran ja pari kertaa kahlaamssa. Sisällä se käyttäytyi erinomaisesti, pysähtyi aina ovelle eikä yrittänyt kertaakaan "livistää" ulos. Veneessä se matkusti kuin konkari, ja oli itse rauhallisuus. Käytiin illalla mato-ongellakin, ja Lotte nukkui ja istui rauhallisesti Haleen vieressä koko ajan. Varsinkin Tarmoon verrattuna melko rauhallista... se olisi todennäköisesti koko ajan tutkinut paikkoja, hihkunut ja hinkunut veteen ja yrittänyt noutaa ongen kohoja ;)

Ajeltiin myös päiväseltään Lappeenrantaan ja haettiin äitini töistä. Ehdittiin käymään turisteina Linnoituksessa kahvilla (Kahvila Majurska, kannattaa käydä jos noilla kulmilla liikkuu!). Lotte oli hienosti paikallaan koko ajan kun nautittiin kahvia ja piirakkaa. Mitä nyt venäläiset turistit pysäyttelivät välillä ja halusivat ottaa kuvia Todella Kauniista Koirasta... :)

Lauantaina Lotte meni vielä viikoksi Tiinan hoiviin. Ihan outoa jo nyt olla ilman sitä... Sunnuntaina oli edessä näytelmät ja tämän viikon lauantaina toko-kokeet. Toki itsellänikin on aikomus tokoa harrastaa myös Loten kanssa, mutta ehkä ihan näin lyhyellä varoitusajalla en kokeisiin itse uskaltaudu ohjaamaan ;) Edellisestä virallisesta toko-kokeesta kun on hivenen aikaa... Piti oikein tarkistaa KoiraNetistä ensimmäisen koirani Donnan virallisia tuloksia: Mawredd Byd Enwog KoiraNetissä. Toko-kokeeseen on osallistuttu toukokuussa vuonna 1992, mutta sieltä on sentään saatu tulos ;)

Agilitykisoihin sen sijaan ollaan menossa jo heti ensi viikonloppuna. HAU:n kisoissa voi maksaa virike-seteleillä, joten ajattelin että sinnehän on hyvä mennä harjoittelemaan kisaamista. Sunnuntaina siis edessä Tarmon kanssa yksi startti ja Loten kanssa kaksi. Jännää :)

Tässä vielä kuvia viikonlopulta:

Halee ja Lotte kalassa

Tässä on hyvä olla

Lotte & lautasen kokoiset silmät

Linnoituksessa poseeraamassa

Tältä näyttää Lappeenranta

Sienireissulla

Wheeeeeee!!!

Agiliitoa kahden koiran kanssa

Eilen taas agiliideltiin Ojangossa kahden koiran voimin. Olen tässä siis jo muutaman viikon ajan treenannut myös Loten kanssa, vaikkei se vielä virallisesti meille olekaan muuuttanut. Täytyy sanoa että ihan mahtava fiilis :D Ensinnäkin siitä syystä että Tarmo ei tosiaankaan näytä olevan rikki, vaan hidastelu ja hyppäämättömyys alkaa olla taakse jäänyttä elämää. Eilen myös treenattiin pitkästä aikaa viileässä ja "vähän" sateisessa säässä, että sekin toki vaikuttaa. Mutta Tarmo siis liiteli iloisesti, hypyt eivät olleet ongelma ja vauhtiakin jopa löytyi.

Toinen syy loisto-fiilikseen on treenaaminen Loten kanssa. Lotte RA-KAS-TAA agilityä! Se tekee kaiken täysillä. Niin että ohjaajakin saa painella sen minkä reisistä lähtee. Olenkin saanut juoksuspurttilihakset ihan kipeiksi näistä muutamista treeneistä, sen verran erilainen on tahti ;) Kahden koiran kanssa treenaaminen on myös mielenkiintoista siinä mielessä että Tarmoa ja Lottea pitää ohjata ihan eri tavalla. Helposti meinaa jäädä päälle toisen kanssa käytettävä tahti, jolloin heti pitää todeta ettei sama toimikaan toisen kanssa. Jännää ja opettavaa :)

Lauma

Niinhän se taitaa olla että kolme koiraa tekee lauman, vai mitä? Ja meneehän se kolmas siinä missä toinenkin...?

Kuten tarkkasilmäisimmät ovat jo huomanneet, on meidän koiralauma siis lisääntymässä. Lotte (Jangas Elin Kelin Klot) etsi kesällä uutta kotia. Lotelle etsittiin edellisen kerran uutta kotia jo vuosi sitten, ja olisin jo silloin halunnut adoptoida todella lupaavan ja vauhdikkaan harrastuskoiran meille. Vuosi sitten Santtu oli kuitenkin vielä niin aktiivisessa ja viriilissä kunnossa, että ajatus kolmesta walesista saman katon alla ei tuntunut mahdolliselta. Nyt Santulla jo vähän jalka painaa, eikä voimia oikein takajaloissa enää riitä. Santtu elää päivä kerrallaan eteenpäin, toivottavasti näemme vielä sen 14. syntymäpäivän 2. päivä lokakuuta.

Kirjoittelen lisää ajatuksia Lotesta ja sen meille tulosta myöhemmin. Kasvattaja Tiina oli kirjoittanut hetki sitten aivan ihanan kirjoituksen, joka hyvin kuvaa sitä minkälaiseen soppaan olemme itsemme laittamassa... ja toisaalta myös miksi en tosiaankaan halua jättää tätä tilaisuutta käyttämättä saada kerrassaan mainio koira meille lauman jatkoksi ja harrastuskaveriksi :)

Tiinan kirjoituksen voi lukea täältä

Tarmon lihakset

Ilouutisia! Tarmo ei olekaan rikki! Eli näyttää nyt hyvin vahvasti siltä että kyseessä tosiaan oli lihasvaivat, jotka aiheuttivat laahustelun ja hyppäämättömyyden. Vielä viime viikon tiistaina agility-treeneissä Tarmo ei suostunut hyppäämään, ja huoli oli suuri. Tarmo tosin oli hierottu toiseen kertaan edellisenä päivänä. Periaatteessa "varoaika" tuli kyllä täyteen, mutta ilmeisesti tyyppi kuitenkin oli hieronnan jäljiltä vielä jumissa. Hieroja nimittäin kylläkin totesi että lihakset eivät olleet läheskään niin paljon jumissa kun neljä viikkoa aikaisemmin hierottaessa.

Eilen treeneissä meininki alkoi normalisoitumaan, onneksi :) Toki mentiin matalilla hypyillä, eikä vauhti päätä huimannut, mutta kuitenkin mentiin iloisesti eteenpäin ja hypytkin hypittiin. Jee! Mahtavaa :)

Joskus kannattaa siis vain lepäillä ja lomailla ja ottaa rennosti ;)