Uusi koti :)

Täällä sitä nyt ollaan, uudessa kodissa :) Vielä ei ole pihalla aita kunnossa että koirat pääsisivät vapaina kirmaamaan... mutta ehkä sekin kohta onnistuu. Allekirjoittanut tekeekin tämän viikon kotoa käsin töitä, että koiruudet tottuvat täällä olemaan. Meille ihmisille tämä muutto on ihanaa ja mahtavaa, mutta eläimet siitä ikävä kyllä stressaavat aika paljon. Toivottavasti tottuvat nopeasti :)

Huhuu! Täällä ollaan... onko siellä vielä ketään?

Pitänee välillä ihan julkisesti ilmoittaa että täällä ollaan edelleen, ei olla syöty saippuaa ja haljettu taikka muuten vaan vajottu maan alle ;)

Koko alkuvuosi meni allekirjoittaneelta aivan järkyttävän työmäärän alla raataessa, eli valitettavasti lähes kaikki harjoittelu jäi aika vähälle. Keväällä käytiin vielä harvakseltaan treeneissä, ja Tarmon kanssa muutamissa Agility-kisoissakin, mutta niistä ei edelleenkään jäänyt jälkipolville kerrottavaa.

Kesälomat on nyt vietetty ja koiruudet ovat saaneet viettää ihanaa kesä-poikien elämää milloin milläkin kesämökillä majaillen. Pojat ovat olleet jonkun verran myös erillään toisistaan, mikä on aiheuttanut silloin tällöin vähän ylimääräistä ärhentelyä kotonakin aina kun ovat taas mökkeilyn jälkeen tavanneet. Edelleenkään ei kunnon tappelua ole ollut, mutta jäykistely ja ärhentely on kyllä selvästi lisääntynyt. Saas nähdä selvitäänkö tappelulta vai joutuuko vanha-herra Santtu vielä eläkepäivillään sotajalalle!?

Santtu voi edelleen varsin mainiosti ikäisekseen. Noitten heinäkuun hurjien helteiden aikana kyllä huomasi että ei ollut vanhuksella kivaa, ja ihan vähän on alkanut askel painamaan, mutta nyt säiden edes vähän viilennyttyä meno näyttää taas ihan normaalilta. Ja mikään ikähän ei estä Santtua tekemästä jopa tunnin mittaisia uintilenkkejä jos kyse on sorsien, hanhien tms. vesilintujen perässä uimisesta ;)

Suurin uutinen tähän paikkaan lienee se että ollaan vihdoin vaihtamassa asuntoa! Kerrostaloasunto Espoon Kilossa saa jäädä taakse (seitsemän vuotta siinä on vierähtänytkin) ja nyt muutetaan Vantaalle Kivistöön paritaloon. Pojat saavat oman noin 800m2 pihan - kyllä siellä kelpaa nuuhuta ja kirmata. Ja tietysti auttaa emäntää pihatöissä kaivamalla kaikki istutukset ylös... ;) Avaimet ovat jo kädessä, ja pikkuhiljaa ollaan pikku sälää muutettukin. Virallinen muutto on tänä viikonloppuna... ehkäpä tämä bloginkin ylläpitäminen vilkastuu uuden aktiivisemman elämän myötä :)

Jangas - pentuetapaaminen 10.1.2010

Blogi laahaa nyt niin pahasti jäljessä että nyt on syytä ryhdistäytyä!

Vuoden alku on kaiken kaikkiaan ollut allekirjoittaneelle varsin työn täyteinen, senpä vuoksi niin harrastaminen kuin blogin päivityksetkin ovat jääneet vähän vähemmälle.

Tammikuu aloitettiin reippaasti Jangas-pentuetapaamisen merkeissä Hyvinkäällä. Päivi Männistö Suomen maajoukkueesta oli lupautunut vetämään meille agilitytreenejä. Rata oli tosi haastava. Valitettavasti Tarmolla oli se "nuuhupäivä" (kyllä, trimmasin sen edellisenä päivänä ja taas tuli todistettua se että niin ei siis todellakaan kannata tehdä) joten meidän osalta treenit menivät aivan poskelleen. Koiraan ei oikein tuntunut saavan mitään kontaktia vaikka olisi voltteja heitellyt. Harmitti ihan hirveästi, kerrankin kun olisi moisiin treeneihin ollut mahdollisuus!

Päästiin meidän ryhmän viimeisenä sitten vielä kokeilemaan rataa uudestaan, sitten sujui sentään jo vähän paremmin ;)

Berit Niemen vetämiin ToKo-treeneihin ei oltu Tarmon kanssa ilmoittauduttu (tai no myöhemmin huomasin Tiinan blogiin päivittämästä aikataulusta että paikka olisi kuitenkin ollut, mutta en sitä ollut älynnyt blogista lukea...).

Vähän myöhemmin päästiin kuuntelemaan mielenkiintoista luentoa metsästyskoulutuksesta, menivätpä jotkut hurjat ulos pakkaseen myös noutoa harjoittelemaan. Kaisan kanssa vedettiin vielä pienimuotoista näyttelykoulutusta siitä kiinnostuneille.

Allekirjoittaneen osalta päivän koulutuksellinen anti jäi vähän laihaksi, mutta minkäs sille voi että sattui niin huono päivä kohdalle. Mutta muuten oli kyllä erittäin mukava päivä. Oli todella kiva nähdä Tarmon sisaruksia sekä muitakin sukulaisia. On ne kaikki vaan niin taitavia :)

Vuosi vaihtui, touhut jatkuvat :)

Taas onkin vierähtänyt aikaa kun viimeeksi olen blogia päivittänyt! Ja niin paljon on touhuiltu viime aikoina ettei oikein tiedä mistä aloittaisi...

Minulla oli töistä sovittuna koko jouluviikko vapaaksi, kun noita ylityötunteja on hieman kertynyt... mutta kuinkas sitten kävikään, tunnollisena työntekijänä sain tietenkin flunssan. Ehdimme kuitenkin jo ennen sitä lähtemään Lappeenrantaan vanhempieni luokse, jossa koirat olivat hoidossa yhden yön sillä välin kun Samin kanssa käytiin Joensuussa kummityttöä ja hänen perhettään pikaisesti moikkaamassa. Lappeenrannassa vietettiin sen jälkeen muutama päivä, kunnes palattiin Joulun viettoon kotiin. Mainittakoon Joulusta sen verran että koirat saivat luonnollisesti pakettinsa, tuskin malttoivat odottaa että saivat omansa revittäviksi! Ja niin, Tarmo ei oikeastaan malttanutkaan... Lappeenrannassa ollessamme tyyppi oli löytänyt äitini meille varaaman lahjakassin, ja yllätettiin sieltä ihan kesken kaiken pehmeän kaulaliinapaketin avaamisen! Kakara!

Tapaninpäivänä mentiin sitten Kiskoon mökkeilemään, jossa porukkaa ja lapsia riitti. Tarmo taas suorastaan nautti siitä kun se sai lapsien kanssa touhuta ja riekkua pihalla. Paitsi että kaikki muut eivät ehkä pidä Tarmon kleptomaanisista taipumuksista... varsinkaan lapset kun Tarmo kävi heidän jäällä luistellessaan pöllimässä kengät jään laidalta ja riepotti niitä sitten pitkin pihaa... =) Itsellä oli sen verran pahasti flunssan takia puhti pois, etten oikein jaksanut ulkona mitään touhuta. Mutta koirat ne nauttivat sielunsa kyllyydestä lumihangessa peuhaamisesta!

Lääkäri määräsikin minut sitten koko Uuden Vuoden viikoksi saikulle, flunssa kun oli vähän sitkeämpää sorttia. Koko ajan pientä lämpöä, aivan hillitön yskä, ja enpä muista milloin olisin ollut niin väsynyt!

Loppuviikkoa kohden uskaltauduin kuitenkin Tarmon kanssa treenaamaan, kun kyseessä oli toko-treenejä ja vähän hillitympää agilityä ilman mitään suuria juoksusuorituksia. Oltiin nimittäin kasvattaja-Tiinan sekä Tarmon siskon Raisan pentujen omistajien kanssa sovittu muutama "kaveritreenivuoro" Konalan sisähalliin.

Agilityssä harjoiteltiin pentujen ehdoilla perusjuttuja, Tarmon kanssa aina välillä odotellessa otettiin mm. pujottelua. Olipa kiva nähdä Raisan lasten kehittyneen niin huimasti, koko porukka on kyllä varsin lupaavia agility-tähtien alkuja :) Ja ajatella että ne ovat vasta 10 kuukauden ikäisiä!

Mutta sitten se ToKo! Meillähän on Tarmon kanssa ollut tosi pitkä tauko toko-treeneistä, eikä kotonakaan olla mitään kovin ihmeitä harjoiteltu. Jotain perusjuttuja silloin sun tällöin, paikalla makuuta, seuraamisen vahvistamista jne. Vähän jännitin toko-treenejä etukäteen, että mitähän siitä oikein tulee... mutta Tarmo se taas yllätti minut aivan täysin!

Muutama sellainen asia mitkä silloin aikaisemmin tuottivat tosi paljon vaikeuksia oli loksahtanut kohdalleen tauon aikana. Erityisesti paikalla makuu, luoksetulo (ja siinä paikallaan malttaminen) sekä ylipäätään keskittyminen harjoitteluun. Noh, sanottakoon että noina kahtena treenipäivänä meillä oli ensin varattuna agility-kenttä ja tokoilut otettiin vasta sen jälkeen. Eli pahin "Tarmo" oli päästy purkamaan ensin agilityyn sekä Raisan lasten perään haikailuun. No oli miten oli, nyt taisi toko-kärpänen puraista pitkästä aikaa. Pitänee alkaa miettimään sopivaa treeniryhmää...

Uuden Vuoden aatosta oltiinkin koko loppu viikko taas Kiskossa. Tuttuun tapaansa Santtu pelkäsi raketteja, mutta aika kivuttomasti tuolla maalla se muutaman tunnin paukuttelu menee, kun siellä sitä on huomattavasti vähemmän kun kaupungissa. Tarmo oli oma itsensä, kiinnitti kyllä huomiota raketteihin mutta oli lähinnä vaan innoissaan ja kiinnostunut. Santtu meni saunan lauteiden alle piiloon... sillä välin mm. treenattiin Tarmon kanssa toko-liikkeitä.

Viikonloppuna iloksemme saapui myös ystäväpariskuntamme, sekä heidän 14-vuotias whippet-narttu Karkki. Karkista ei edelleenkään uskoisi minkä ikäinen se on... tosi nuorekas tapaus. Mutta yli 20-asteen pakkasta Karkki ei kyllä oikein arvostanut, toppavarustuksesta huolimatta. Karkki oli myös ikävä kyllä onnistunut saamaan "pissa-tulehduksen", ja kun tämä oli vielä juuri juoksujen perään, niin Karkkihan sitten Tarmon ja Santun nenään tuoksui aivan ihanalta! Aluksi mentiin siis tyyliin majakka ja perävaunu, mutta tilanne onneksi rauhoittui aika pian.

Koirat saivat juosta ja hillua neljä päivää lumihangessa, ja kyllä sitä vauhtia sitten riittikin! Aivan käsittämätöntä kyyti siellä mentiin niin että lumi pöllysi. Lunta oli niin paljon, että tyyli ainakin Tarmolla oli lähinnä mittarimato-tyyli, eli sellaista loikkimista hangessa ylös alas. Iltaisin meillä oli aika väsyneitä piskejä :) Minun oma flunssani onneksi vihdoin hellitti viikonlopun aikana, kaksi viikkoa se sitten kestikin.

Tähän väliin muutama kuva Uuden Vuoden mökkireissulta:


Karkki 14v. ei arvosta pakkasta ja lumihankea toppapuvusta ja töppösistä huolimatta...


Yöllä oli jäällä olleeseen koiran tassunjälkeen kasvanut jäähöyheniä


Paaaaaljon lunta!








Samin serkun tytär Mimosa 6v. piirsi kuvan Santusta ja Tarmosta - aivan älyttömän hyvä! Selän väritys ja pisamatkin ihan kohillaan :)


Täällä asuu saunatonttu...


Kuuletko kuinka sudet ulvovat? Täysikuun valossa Uuden Vuoden yönä...

Sattui hyvä tuuri, kun olin etukäteen sattumalta varannut Tarmolle hierojan ajan sunnuntai-illalle. Eli kun rankalta mökkireissulta kotiuduttiin, tuli Laura sopivasti hieromaan Tarmon. Tarkoitus oli lähinnä tsekata varmuuden vuoksi ettei mitään suuria jumituksia löydy, kun kuitenkin aika paljon ollaan agility-treeneissä käyty. Jonkin asteista jumitusta löytyi selästä, noin 10cm matkalta lapaluista häntään päin. Laura kyllä arveli sen lähinnä johtuvan tuosta "mittarimatoiluista" neljänä päivänä lumihangessa, eli todennäköisesti ei mitään sen kummempaa. Eivätkä nekään olleen ilmeisesti niin pahat jumit, koska Tarmo nautiskeli silmät kiinni lähes koko hieronnan ajan... Olispa itsekin saanut moista palvelua ;)

Tällä viikolla oli sitten taas paluu arkeen ja töihin. Tiistaina meillä oli vielä Tiinan & kumppaneiden kanssa varattuna toko- ja agilitykentät, joista Tarmon kanssa osallistuttiin Tokoon, meillä kun oli omat treenit sitten heti perään samassa paikassa, niin päätin huilailla tunnin siinä välissä ettei olisi liian rankkaa. Ottaen vielä huomioon mökkireissunkin rasitukset.

Toko oli tällä kertaa vähän haasteellisempaa kun se oli ensin. Alkuun Tarmon innostus kohdistui lähinnä Raisan lapsukaisiin... mutta kun kaikki vähän myöhemminkin tulleet saatiin moikattua niin päästiin sitten vauhtiin. Jälleen kerran Tarmo teki todella hyvää työtä, erityisesti luoksetulo oli aivan super-hyvä! Tiinalta saatiin taas hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen.

Tunnin verran tosiaan siinä odottelin ja autoin Tiinaa Raisan ja Katin pitelemisessä sillä välin kun "nuoriso" treenasi. Sitten meillä olikin omat treenit vuorossa. Otettiin helppoa sik-sak rataa. Tarmo oli hyvä, joskin puhti oli selvästi pois ja vauhti oli paljon normaalia hiljaisempaa. Radalla oli myös keinu, joka sujui tosi hyvin. Ekalla kerralla alussa vähän hidastellen, mutta sen jälkeen joka ihan vaihdikkaasti. Ei mitään merkkiä enää mistään keinukammosta - toivottavasti tämä olisi pysyvä ilmiö.

Tällä viikolla jatkuu vielä tiukka treenitahti, perjantaina on springereiden treenit agilityakatemia-hallilla... ja sitten sunnuntaina kauan odotettu Jangas pentuetapaaminen, edelleen treenauksen merkeissä! Sitä odotellessa...

Pieni enkeli :)

Jos viime tiistain jälkeen fiilikset oli vähän allapäin, niin nyt onkin sitten aivan päinvastaiset tunnelmat :) Perjantai-iltana oltiin vuoden viimeisissä Springereiden treeneissä Kivistössä ja ohjelmassa oli epäviralliset pikkujoulu-glögi-kisat.

Tiina oli tehnyt meille kivan hyppyradan. Mitään kovin ihmeellisen vaikeaa siinä ei ollut, tosin yksi pakkovalssi joita ei olla treenattu valovuosiin, eikä ylipäätään kovin paljoa.

Oli tosi kivaa treenata ja Tarmo oli aivan super-keskittynyt. Suurin osa virheistä mitä tuli johtui siitä että tyyppi vaan tapitti iloisesti minua: "ihanaa kun tehdään yhdessä tätä" :)

Tässä taas videon pätkä perjantailta. Harmittavasti pakkovalssi epäonnistuu juuri tällä kertaa, saatiin se kuitenkin sujumaan hienosti ja hyvällä ajoituksella muilla kerroilla. (Pikku porsas muuten ottaa tässä varaslähdön, mutta tällä kertaa otettiin harjoitus kisamaisesti, niin en korjannut!)

http://www.youtube.com/watch?v=Gt6Jcxw9A4E

Aivot sauhuten... osa 2

Tiistaina Konalassa treenattiin jälleen haastavaa rataa. Tai ei siinä muuten mitään mutta jälleen kerran niitä ihania a-ansoja. Ja se on kerta kaikkiaan Tarmon kanssa vaikeaa.



Homman suurin vaikeus oli oikeastaan ihan radan alussa. Lähtö oli hyppy-hyppy-putki, mutta jossa a oli hyppyjen kanssa suorassa linjassa. Tarmo kun saa tuosta hypyiltä jo sellaiset vauhdit itselleen, että on kahdella loikalla toisen hypyn jälkeen jo a:lla. Tätä sitten hinkattiinkin vähän aikaa... Sillä seurauksella että koira väsyy ja turhautuu ja vetää porot nokkaan. Niinkuin on aikaisemminkin tullut todettua, Tarmo ei kestä kauhean paljon toistoa, siis jos jäädään hinkkaamaan jotain vaikeaa kohtaa.

No, saatiin jotenkin hinkattua rata toisella kertaa läpi, muutenhan homma tosiaan sujui hyvin tuota alkua lukuunnottamatta. Paitsi että...

Olen aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota tuohon pienen spanieliherran käytökseen tiettyjen tilenteden jälkeen. Jos ollaan oltu reissussa ja koirat ovat olleet hoidossa/joku niitä meillä hoitamassa, ja mennään aika pian reissun jälkeen treeneihin, on seuraus SIKAILUA. Siis sellaista tyyliin "ähäkutti en kuuntele, ai mikä este?, täällä on hyviä hajuja, nuuskin mieluummin täällä muualla... ". Vastaavan käytöksen sain ilmeisesti aikaan kun kauttaaltaan trimmasin koiran edellisenä päivänä kun seuraavana päivänä oli kisat. Silloin tosin sitten vaan juostiin aivot narikassa ilman mitään kontaktia.

Tarmo ei siis todellakaan tykkää trimmaamisesta, ja vielä vähemmän kynsien leikkaamisesta (itseäni voin vaan syyttää kun en ole ollut asian suhteen tarpeeksi aktiivinen...) ja homma menee yleensä loppuvaiheessa varsinaiseksi taisteluksi. Ilmeisesti tämä spanieli-herra on sen verran herkkä tapaus, että se tosiaankin vetää tollaisesta porot nokkaan. Nyt nimittäin leikkasin kynnet (kera taistelun) ennen treenejä, ja melko korvatonta nuuhuamista oli meininki. Tyyppi jopa nosti jalkaa putken suulla mitä se ei tee ikinä. Sitten kun tuohon yhdistetään vähän liian vaikea harjoitus, viilaamisesta väsyvä koira, turhautuva ohjaaja... niin eipä tuo nyt kaikkein loistokkaimpia treenejä ollut.

Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa (tosin se lumi puuttuu)! Perjantaina taas seuraavat treenit... tarkoitus on ilmeisesti viettää pienimuotoisia glögi-kisoja lähestyvän Joulun kunniaksi :) Lauantaina puolestaan Santtu pääsee mökille ja Tarmo työkaverini luokse hoitoon kun emäntä ja isäntä lähtevät käymään Tampereella nääs.

Aivot sauhuten...

Eilen treenattiin Konalassa Reetan ohjauksessa Camillan suunnittelemaa kinkkistä rataa. Rataan sisältyi esteen takaa kierrätyksiä, välistä vetoja ja ennen kaikke a-houkutuksia. Rata oli todella vaikea, ei muuten mutta a vetää Tarmoa puoleensa todella vahvasti, niin jouduttiin tekemään aivan älytön määrä toistoja. Siinä taas pieni spanieli väsyi aika nopeasti, siitä oikein näkyi kun reppanalla aivot sauhusi ja kieli roikku polvissa =) Mutta saatiin kuin saatiinkin rata pariin otteeseen loppuun asti!



Meille tuo pelkkä a-houkutin oli tosi paha, mutta lisää haastetta siihen toi vielä se että joka toisella kerralla aalle ei menty ja joka toisella kerralla mentiin.

Toinen katala ansapaikka oli kun hypyltä (4.) mentiinkin kauimpaiseen päähän putkea eikä siihen mikä oli suoraan edessä. Tämä sujui meiltä huomattavasti paremmin kuin se a-houkutus.

Lisäksi radalla treenattiin keppejä kolmeen kertaan, ne oli kylläkin 2/3 pituudeltaan. Sujuivat ihan hyvin, mutta vauhti kyllä hidastui sitä mukaa kun koira väsyi.

Koko homman nimi oli vartalo-ohjaus. Minun on todella korostetusti ohjattava vartalollani varsinkin noissa houkutus-kohdissa. Muuten... meni jo! :)