"Roolisuorituksia" ja "taitelijavuosijuhla" ;)

Tarmo oli pyydetty viime perjantaina suorittamaan taas bravuuri-numero, eli rooli häiriö-koirana bichoneitten toko-treeneissä, tarkemmin sanottuna Oivan Oppikoulussa :)

Ensin aloitettiin aloittelevien bichoneitten kanssa. Porukassa oli siis nuoria koiria ihan pikku pennusta alkaen. Tarmon kanssa välillä häirittiin, vain kävelemällä koirien ohi. Hyvin jaksoivat nuoret koirat olla temppuilematta sen suurempia vaikka käveltiin välillä ihan läheltäkin. Se oli myös toki hyvää harjoitusta Tarmollekin. Otettiin osaa myös osaan toko-liikkeistäkin.

Toinen ryhmä koostui vähän edistyneemmistä koirista. Siinä kohtaa tosin häiriötä ei varmaan juurikaan ollut, kun puolet porukasta oli tuttuja meidän agility-treeneistä. Tehtiin kuitenkin siellä muiden mukana liikkeitä.

Yllätyksekseni monet liikkeistä sujui Tarmon kanssa paremmin kuin koskaan aikaisemmin, vaikka meillä on nyt tokosta ollut jo useamman viikon tauko. No, ehkä juuri siksi. Tarmo ei ole koskaan kestänyt paikalla makuussa niin hyvin kuin nyt, ja välillä sentään kuului haukkua viereisestä huoneesta. Myös liikkeestä maahan meno sujui loistavasti: autoin kyllä maahanmenossa kädellä, mutta tällä kertaa Tarmo jäi kuin naulattuna paikoilleen odottamaan. Jee! Edistystä siis, kun antaa asioiden välillä vähän aikaa hautua.

Lopputuloksena oli se että Tarmo parka oli aivan poikki. No ei se mikään ihme ole kun se on normaalistikin n. 50min treenien jälkeen väsynyt, niin saati nyt sitten kaksien treenien jälkeen. Oli vähän herne aivoissa koetuksella vissiin ;)

Mutta kivaa oli, ja mennään toki taas uudestaankin jos pyydetään :)

-----

"Taiteilijavuosijuhla" tuli vaan mieleen, kun tajusin että minullahan on ollut aika lailla tarkalleen näinä päivinä walesinspringereitä 20 vuotta! Siis 2/3 koko elämästäni. Ennen Santun tuloa välissä oli ainoastaan yksi kuukausi ettei koiraa ollut ollenkaan. Olen tosi onnellinen että vanhempani jossain vaiheessa suostuivat koiran hankintaan (sen jälkeen kun äiti joutui häpeämään silmät päästänsä kun ulkoilutin muovisia koiria pitkin Lappeenrannan katuja vetämällä niitä narussa perässäni...), on nämä tuoneet elämään kyllä niin paljon sisältöä, vaikka se välillä vähän "taitelua" onkin näiden pisamanaamojen kanssa :)