Kivat treenit :)

...ja ennen kaikkea vaihteeksi onnistuneet! Tällä kertaa Tarmo oli tarkkana ja jaksoi keskittyä koko treenien ajan. Tänään oli vuorossa rata-treenit kun oltiin Hyvinkäällä. Iloksemme saimme myös Tarmon kasvattajan Tiinan lähtemään pentulaatikon luota treenejämme seuraamaan :) Otin itse riskin ja lähdin flunssaisena matkaan oltuani sairaslomalla tiistaista asti. No, luonnollisesti tämä ei sitten parantanut tilannetta ollenkaan...

Ohjelmassa oli taas aika pitkä ja haasteellinen rata. Ajoittain Tarmon meno oli tosi hyvää, sitten aina kun ohjaaja mokasi, rytmi meni sekaisin ja siinä kohtaa Tarmo yleensä oli että joo, tehdään sit jotain muuta kun ei kerran tätä jatkettukaan... tai sitten meni väärälle esteelle eli juuri sinne minne ohjaaja ohjasikin. Eli toisin sanoen Tarmo oli hyvä, ohjaaja ei ehkä niinkään. Sitten kun itsellä on tiedossa että on niitäkin treenejä sattunut että sekä koira että ohjaaja ovat olleet tosi hyviä, niin olisi ollut ihan kiva että sellainen kerta olisi sattunut juuri silloin kun on "yleisöäkin" mukana... ;)

Tässä tämän kertainen rata:



Mutta kokonaisuudessaan tosi kivat treenit, ja ennen kaikkea olin todella onnellinen että Tarmo kuunteli, keskittyi ja otti iloisesti kontaktia koko ajan! Verrattuna siihen kahden viikon takaiseen oli kyllä ero kuin yöllä ja päivällä.

Kiitos vielä Tiinalle seurasta, oli tosi kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia, sekä saada jonkun "ulkopuoleisen" kommentteja treeneihimme :) Tiina otti muutaman kuvankin, saas nähdä josko niistä joku eksyisi hänen blogiinsakin...

-----

Tässä linkki Tiinan blogi-postaukseen meidän treeneistä, ja onpa siellä pari kuvaakin :)
http://jangas-kennel.blogspot.com/2009/03/tarmon-agiliitotreeneissa-ja-vaavit.html

Tällaisen koiran Suomi haluaa!

No nyt on maailman kirjat menneet sekaisin... Ilta-Sanomien Hauvakoneen mukaan walesinspringerspanieli on siis Suomen "halutuin" koirarotu. Artikkelissa epäillään että rodun suosio perustuu pitkälti keskisuureen kokoon sekä lapsiystävällisyyteen. Artikkelissa oli haastateltu Söderholmin Arjaa, joka on Springerspanielit ry:n puheenjohtaja sekä mm. Santun kasvattaja :) Ihan kivaa mainosta rodulle periaatteessa, mutta näissä piilee aina ne varjopuolensakin. No onneksi Arja korostaa artikkelissa myös rodun haasteellisuutta.

Tässä linkki kyseiseen artikkeliin, toivottavasti linkki jää elämään eikä muutu kun lehti menee "vanhaksi":

Tällaisen koiran Suomi haluaa

Pikku pisamanaamoja

Tarmon sisko Raisa pyöräytti eilen maailmaan peräti 9 pientä pisamanaamaa! Onnittelut vielä kasvattajalle sekä Raisulille, joka kuulemma on omaksunut äidin roolin tosi hyvin. Viimeiset 4 pentua tulivat maailmaan keisarinleikkauksella, kun eräs "hidas hämäläinen" oli ollut vähän huonossa asennossa ja tukkinut muunkin porukan ulospääsyn. Tätä pientä tyttöstä kuulemma vielä joudutaan seuraamaan vähän tarkemmin, se kun oli vähän heikompi syntyessään kuin muut.

Pentueen elämää voi seurata Tiinan blogista, johon löytyy linkki oikealta. Tässä vielä suora linkki eiliseen ilouutiseen:
http://jangas-kennel.blogspot.com/2009/03/pennut-syntyivat-eilen.html

Heh, tämähän nyt sitten tarkoittaa myös sitä, että Tarmosta tuli pennuille eno, varsinainen Eno Esimerkki ;)

Pikku Sika!

Tultiin reissusta viime viikon keskiviikkona ja uskaltauduin heti torstaina Tarmon kanssa normaalisti agility-treeneihin. Vaan ei olis ehkä pitänyt... ;) Palataan ensin kuitenkin vielä tuohon meidän lomaan.

Koirien hoitaja kertoi että Tarmo oli sitten tosiaan päättänyt sikailla koko loman ajan. Se ei ollut mukamas osannut yhtään käskyä, oli vetänyt hulluna hihnassa, sekä sitten täällä kotona aina varastanut ja kannellut kaiken maailman tavaroita. Ei sentään ollut tuhonnut mitään. Hoitaja oli vielä testannut Santulla kaikki käskyt ja todennut ettei se nyt siitäkään kiinni ole, kun Santtu kuuliaisena vanhana herrasmiehenä oli kyllä totellut. Vaan Tarmo oli siis tosiaan päättänyt myös itse lomailla ja kivaa sillä varmasti oli ollutkin. Koirat olivat kyllä olleet tosi hyvällä hoidolla, olivat saaneet joka päivä 1-1,5 tunnin lenkkejä, ja aina välillä myös koirapuistoilua ja jäällä juoksemista.

Sitten niihin torstain treeneihin. Tyyppi sitten päätti pistää pystyyn pienen loma-protestin, eikä kuunnellut saati totellut yhtään treeneissä. Meillä oli ohjelmassa vielä tosi pitkä ja vaativa rata, jota olisi ollut tosi kiva päästä kokeilemaan ihan oikeasti. Mutta Tarmo oli tällä kertaa vähän eri mieltä. Se saattoi suorittaa aina 1-2 estettä ja lähti sen jälkeen haahuilemaan ja nuuhuamaan, eikä mikään auttanut. Ei vaikka olisin päälläni seissyt tai heittänyt voltteja.

Välillä otin pienen pätkän tottista, ja ne kohdat Tarmo piti oikein kuuliaisesti ja iloisesti kontaktia. Mutta heti kun vaihdettiin agilityyn, keskittyminen loppui siihen. Sitten kävi vielä niin että kun kävin välillä Tarmon kanssa ulkona, olin onnellisesti astunut koiran **skaan, ja sekös Tarmoa sitten myös keljutti. Ei voinut tulla lähellekään minua. Muutenkin tuntui että tekonurmessa oli aivan älytön määrä kaikkia tuoksuja, kun joitain kohtia piti nuuskuttaa tosi intensiivisesti, kun taas joitain kohtia piti vältellä niin ettei niistä voinut kävellä edes.

Sitten kun pari kertaa otin Tarmoa niskavilloista kiinni, ihan vain estääkseni haahuilun, tyyppi oikein kunnolla kiljaisi tyyliin "toi aina hakkaa vaan"! Ja enkä tosiaan tehnyt muuta kun vaan otin niskanahasta kiinni. Onhan Tarmo ollut aina aika kipuherkkä, mutta jotenkin laittaisin tuonkin käytöksen tuon koko show'n piikkiin. Mutta harmittaahan toi silti :(

Kyllä vähän ketutti treenien jälkeen. Nyt kun on homma sujunut tosi pitkään hirmu hyvin, niin tällainen takapakki ottaa hieman päähän. Toivottavasti on nopeasti ohimenevää.

Tässä kuitenkin rata kokonaisuudessaan, minkälainen se olisi ollut jos sen olisi voinut kokonaan suorittaa. Aika haastava rata, mutta toisaalta koiran kannalta todella loogineen kunhan vain ohjaaja kestää perässä ja muistaa ohjata oikein. Ohjaajalta kyllä tosin saattaa kunto loppua aika nopeasti kesken ;)



Kevättä jatketaan nyt eteenpäin niin että meillä on joka toinen viikko Konalassa enemmän este- ja tekniikkatreeniä tiistaisin, ja joka toinen viikko torstaisin jatketaan ratojen parissa Hyvinkäällä.

"Roolisuorituksia" ja "taitelijavuosijuhla" ;)

Tarmo oli pyydetty viime perjantaina suorittamaan taas bravuuri-numero, eli rooli häiriö-koirana bichoneitten toko-treeneissä, tarkemmin sanottuna Oivan Oppikoulussa :)

Ensin aloitettiin aloittelevien bichoneitten kanssa. Porukassa oli siis nuoria koiria ihan pikku pennusta alkaen. Tarmon kanssa välillä häirittiin, vain kävelemällä koirien ohi. Hyvin jaksoivat nuoret koirat olla temppuilematta sen suurempia vaikka käveltiin välillä ihan läheltäkin. Se oli myös toki hyvää harjoitusta Tarmollekin. Otettiin osaa myös osaan toko-liikkeistäkin.

Toinen ryhmä koostui vähän edistyneemmistä koirista. Siinä kohtaa tosin häiriötä ei varmaan juurikaan ollut, kun puolet porukasta oli tuttuja meidän agility-treeneistä. Tehtiin kuitenkin siellä muiden mukana liikkeitä.

Yllätyksekseni monet liikkeistä sujui Tarmon kanssa paremmin kuin koskaan aikaisemmin, vaikka meillä on nyt tokosta ollut jo useamman viikon tauko. No, ehkä juuri siksi. Tarmo ei ole koskaan kestänyt paikalla makuussa niin hyvin kuin nyt, ja välillä sentään kuului haukkua viereisestä huoneesta. Myös liikkeestä maahan meno sujui loistavasti: autoin kyllä maahanmenossa kädellä, mutta tällä kertaa Tarmo jäi kuin naulattuna paikoilleen odottamaan. Jee! Edistystä siis, kun antaa asioiden välillä vähän aikaa hautua.

Lopputuloksena oli se että Tarmo parka oli aivan poikki. No ei se mikään ihme ole kun se on normaalistikin n. 50min treenien jälkeen väsynyt, niin saati nyt sitten kaksien treenien jälkeen. Oli vähän herne aivoissa koetuksella vissiin ;)

Mutta kivaa oli, ja mennään toki taas uudestaankin jos pyydetään :)

-----

"Taiteilijavuosijuhla" tuli vaan mieleen, kun tajusin että minullahan on ollut aika lailla tarkalleen näinä päivinä walesinspringereitä 20 vuotta! Siis 2/3 koko elämästäni. Ennen Santun tuloa välissä oli ainoastaan yksi kuukausi ettei koiraa ollut ollenkaan. Olen tosi onnellinen että vanhempani jossain vaiheessa suostuivat koiran hankintaan (sen jälkeen kun äiti joutui häpeämään silmät päästänsä kun ulkoilutin muovisia koiria pitkin Lappeenrannan katuja vetämällä niitä narussa perässäni...), on nämä tuoneet elämään kyllä niin paljon sisältöä, vaikka se välillä vähän "taitelua" onkin näiden pisamanaamojen kanssa :)

Agility-treeneissä

Tämän viikon agility-treeneissä harjoiteltiin irtoamista. Eli rata oli yksinkertainen ympyrän muotoinen, ja ajatus oli ettei itse tarvisi sisäpuolella juosta ihan niin isoa ympyrää. Olipa mukaan mahdutettu yksi kinkkisempi hyppy-kombinaatiokin.

Tässä rata:



Oli kiva huomata että Tarmo alkaa jo irtoamaan vähän enemmin. Se tuntuu lukevan rataa ihan kivasti, mutta erityisesti hyppyjen kohdalla se aina välillä tuntuu suorittavan vain yhtä estettä eikä rataa. Siis hyppy ja sen jälkeen laa-laa-laa-haahuilua. Alastulokontaktit otin namien kera varmuuden vuoksi. Kiva harjoitus, ja saihan tuossa itsekin juosta ihan hiki hatussa :) Ja huomasinpa taas omankin kömpelyyteni tuon hyppy-kombinaation kanssa, en millään meinannut kestää perässä.

Santtukin oli taas mukana ja pääsi "treenaamaan" lopuksi. Sama meininki jatkui kuin aikaisemmillakin kerroilla, eli se ei meinannut kestää nahoissaan.

Treeniryhmämme jäsenellä Heidillä oli kamera mukana, ja hän onnistui napsimaan muutaman onnistuneen kuvan treeneistä. Tässä tunnelmia, kiitos kuvista Piirosen Heidille :) Kuvat ovat enimmäkseen Santusta, kun se nyt vaan on niin liikkis kun toinen on niin innoissaan. Eivät ole muuten koirat nähneet trimmaussaksia vähän aikaan näemmä... ;)


Santtu suuri agility-sankari lähestyy hyppyä ja a:ta...


Ei se nyt ole niin justiinsa että mistä kohdasta hyppyä hyppää, miettii Santtu ;)


Santtu ottaa kontaktia heti hypyn jälkeen - vai onkohan mielessä namit?


Santtu täpinöissään lähtövalmiina: mennään jo! Ei taida edes takapuoli koskettaa maata...


Tarmo vauhdissa hypyllä


Jee! Tää on kivaa :)


Santtu A:lla


Tarmon vauhdikas tyylinäyte hypyllä


Taisi Tarmoa vähän kismittää kun Santtu-setä pääsi treenaamaan ja joutui itse huilille ;)


Mitä sitten tehdään!? Hienoa kontaktia Santulta :)

Torstain agility-treenit

Eilen oltiin taas tuttuun tapaan agility-treeneissä Tarmon kanssa, ja pääsipä Santtukin taas mukaan. Tällä kertaa vuorossa oli ohjaamisen kannalta erittäin helppo rata, pitkiä suoria vaan päästä päähän. Taas ihan mukavaa vaihtelua haastavien ohjaustreenien jälkeen. Ongelmakohdat oli kuta kuinkin samat kuin edellisellä kerralla, eli lähdössä malttaminen sekä sitten "väärältä" puolelta pujottelu. Muuten meni oikein mallikkaasti, hyvällä mallilla on treenaus, siis ainakin silloin kun tuo tyyppi malttaa keskittyä ;)

Tässä rata:



Tosiaan, alussa otettiin jonkun aikaa istumaan odottamaan jäämis harjoitusta. Jätin Tarmon odottamaan, menin pois, ja tulin takas palkkaamaan. Pikku hiljaa vähän pidempiä matkoja, ekan esteen kiertämistä jne... Ja sehän toimi! Lopulta Tarmo malttoi odottaa kiltisti lähdössä, jotta sain itselleni vähän etumatkaa (kuten radan kuvasta näkyy, sitä tarvittiin ;)

Yllätyksekseni rengas, pituus ja pöytä sujuivat ilman suurempia ongelmia, vaikkei niitä olla kovin paljon treenattukaan. Yksi uusi juttukin radalla oli, alun hyppysuoralla oli kolmen esteen "sarja", joka siis tulkitaan yhdeksi esteeksi niin että jos koira jostain syystä jättää vaikka keskimmäisen hypyn väliin, on koko este sarja suoritettava uudelleen.

Sitä pujottelua pitikin sitten hinkata vähän enemmän. "Oikealta" puolelta sujuu hyvin, mutta "väärältä" vähän vähemmän hyvin. Otettiin treenien lopuksi Tarmon kanssa niitä vielä pari kertaa, ja kyllä ne ehkä vähän paremmin alkoivat jo sujumaan.

Lopuksi Santtu pääsi taas kentälle, ja sama meno jatkui kuin viime kerrallakin! Se oli aivan into-piukeana, tehtiin tällä kertaa ihan lyhyttä radan pätkääkin, ja Santtu oli tosi reipas ja n-o-p-e-a! Harmittaa oikein että silloin kun Santun kanssa käytiin agilityssä, sitä oli tosi vaikea motivoida mitenkään. Nykyään se näköjään tekee mitä vaan saadakseen nami-palkkaa ;) Ei olis taas eilen uskonut että se on jo 9v ja 4kk.

-----

Tokoilut jäävät meidän osalta nyt vähäksi aikaa jäihin. Nyt ei tällä hetkellä kerta kaikkiaan aika ja energia riitä, eli seuraava 5 kerran treeni-satsi jääköön väliin. Katsotaan sitten sen jälkeen taas uudestaan. Ja mikäänhän ei estä kuitenkaan kotona treenausta, kun vaan aikaa, intoa ja jaksamista löytyy.

-----

Ensi viikolla vielä agiliidetään normaalisti, mutta sitten lähdemmekin reissuun. Onneksi koiranhoito järjestyi, ja saimme kivan hoitsun joka on ollut meillä aikaisemminkin. Tietää ainakin että hommat toimii. Vähän tuo meidän reissusta paluu vaan mietityttää, kun Finnairin lentäjät uhkaavat lakolla, mokomat. Ensimmäinen lakko-päivä olisi sopivasti tuo meidän paluupäivä, eli jännä nähdä miten käy. No, pientä jännitystä elämään ;) Sain onneksi sovittua koirille pelastajan jos näyttää siltä että paluumme viivästyy...