Lepää rauhassa, Rakas Ystävä

Elämä muuttaa suuntaa kuitenkin aina niin yllättäen.
Lepää rauhassa, Rakas Ystävä.

Santtu, Fin MVA McTwister's Wet Blanket
2.10.1999-4.10.2013

Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin
Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin.

-Markus Backman,Petri Laaksonen-

14-vuotias Santeri Suuri :)

Tänään, Valion päivänä, tasan 14 vuotta sitten syntyi maailmaan 9 kappaletta McTwister's Wet -pentuja. Ja niiden joukossa myös Santeri Suuri, eli Santtu :) Santtu viettelee rauhallista papparaisen elämää kahden nuoremman riiviön seurana. Ja mikäs siinä on eläessä, päivä kerrallaan... isosta pihasta ja ruuasta nauttien :)

Sanonta "vanha koira ei opi uusia temppuja" ei kyllä todellakaan pidä paikkaansa. Meillä on viime päivät harjoiteltu nuorempien kanssa sitä, että kun he tulevat aikaisemmin sisään, se EI tarkoita sitä että Santulle voisi alkaa murisemaan ja rähjäämään siinä kohtaa kun Santtu tulee sisälle myöhemmin... tätä on alettu taklaamaan niin että Tarmo ja Lotte istuvat keittiössä paikoillaan ja saavat siitä sitten palkkaa, samalla kun Santtu pääsee sisälle ja liittyy seuraan. Näin Santun sisälle tuleminen yhdistyy paikkaan keittiössä ja herkkuihin. Noh, noilla kahdella riiviöllä on siinä vielä oppimista... automaattisesti tämä ei vielä tapahtu, käskyn alla kylläkin täysin moitteettomasti. Santtu sen sijaan kyllä vanhana viekkaana makupalarohmuna tajusi homman jujun heti, ja on kärppänä paikalla saman tien kun tulee pihalta sisälle ;)

Niin on älykäs että!

Ruoka-asiaa

Loten mukana saapui myös muille koirille uudet tuulet ruokailun suhteen :) Kasvattaja-Tiina on jo aika pitkään syöttänyt koirilleen ositten barf-ruokaa ja osittain "kotiruoaa". Eli yhdistelmässä annetaan noin 1/3 lihaa/kalaa/kananmunaa raakana ja 2/3 kaurapuuroa & vihannessosetta. Päälle vähän vitamiineja sekä pakurikääpää (olisi hyvää ihmisillekin, parantaa immuniteettia sekä mahdollisesti pysäyttää kasvainten etenemisen). Tiinan koirista kyllä huomasi päältä päin ketkä ovat olleet tällä ruokavalilla ja ketkä nappuloilla: ero esim. turkin kunnossa on huomattava.

Päätin siis kertaheitolla vaihtaa myös Santun ja Tarmon ruokailun samoille linjoille. Ja melkein voisin väittää että turkit ovat jo nyt alkaneet kiiltää ja siloittua, ja Santtu on selvästi saanut vähän lihaa vanhojen luittensa ympärille :) Eli tällä kyllä taidetaan jatkaa, vaikka kolmen koiran ruokkiminen näin onkin hivenen haastavaa. Pakkauskoot kun ovat järestään 500 g tai 1 kg.

Törmäsin tänään myös internetin ihmeellisessä maailmassa MUSHin mainoskampanjaan. He ovat siis BARF-ruokavalmistaja: MUSH

Tällä hetkellä heiltä saa tilattua kupongin ilmaista näytettä varten. Itse ainakin ajattelin testata, joten tässä mainos muillekin :)

Super-tripla :)

Hienosti sujuu meillä lenkkeily yksinkin kolmen koiran kanssa :) Tänään törmättiin alkumatkasta oravaan, mutta siitäkin selvittiin hetken rauhoittumisen jälkeen. Vanha herra Santtukin jaksaa vielä hienosti tassutella tunnin lenkit :)

Lähekkäin

Tarmo ja Lotte ovat aika hauska parivaljakko. Sisko ja sen isoveli, superkoirat :) Eilen olivat kuulemma jo leikkineet vähän keskenään. Toistensa läheisyyttäkin sietävät hyvin.

Nenät vastakkain, melkein... Ja Tarmo kujeilee... ;)

Aamulla nukuttaa hyvin kaverin vieressä :)

Kisaharjoitus

Tänä aamuna käytiin harjoittelemassa agilityä Purina-areenan kisoissa. Minulla on käyttämättömiä liikuntaseteleitä ja hau:n kisoissa niillä voi maksaa, joten ajattelin että mikä ettei. Kisaamaan lähti Tarmo agiradalle ja Lotte agi- ja hyppyradalle. Loten kanssa on treenattu yhdessä neljä kertaa, eli ei välttämättä kaikkein järkevin veto, mutta toisaalta hyvä testi siihen missä mennään ja mitä pitää treenata. Ja pitäähän sitä kisaamistakin harjoitella, eikö niin? ;) Ja toki minulle vielä erikseen kahdella koiralla kisaamista.

Ensin pyrähdettiin Loten kanssa hyppyradalle. Rata oli aika vaikea, erityisesti nopeille koirille. Ja kun on liikkeellä ei pelkästään nopean vaan super-nopean koiran kanssa, niin eihän siitä oikein mitään tullut. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, lähti ns. lapasista. Hauskaa kyllä oli. Lotte yritti kovasti komentaa että tee nyt jotain, kerro kerro kerro, anna niitä nuotteja saakeli!?!! Tuollainen rata nopean koiran kanssa vaatisi vähän enemmän kuin neljä treenikertaa. Mitään muuta mahdollisuutta ei olisi selvitä kuin tehdä paljon sujuvia takaaleikkauksia, sylkkäreitä, ja koiraa pitää pystyä ohjaamaan kaukaa. Asioita jotka ei juuri tulleet mieleen rataantutustumisessa... :)

Sitten Lotte autoon ja tutustumaan agirataan. Tarmo jäi vielä autoon (virhe!). Laskin että ehdin sen hakemaan vielä autosta, mutta poisjääntien ja luokkanousujen takia oltiin vuorossa kolmansina. Juoksujalkaa suoraan radalle lähestulkoon myöhässä. Huh! Noh... Positiivisia asioita oli Tarmon vauhti, ajoittain. Isot hypyt eivät olleet ongelma, ja ajoittain mentiin oikein sujuvia pätkiä. Ja pahat kontaktiansatkin vältettiin. Välillä kuitenkin nuuhuilua ja rauhottelua. Tiinan huomio kentän reunalta oli että Tarmon mielenkiinto lopahti heti kun otin tässä-tässä-haltuunottoja. Pelkkä esteen nimi toimi paremmin. Kait sitä jotenkin yrittää niin varmistella ettei tulisi väärää rataa, että enpä ole tuota(kaan) tullut ajatelleeksikaan. Eli jatkossa Tarmolle enemmän esteiden nimiä ja hurjaa tsemppaamista :)

Sitten taas koira vaihtoon ja ajatukset toisenlaiseen koiraan. Ennalta vähän hirvitti, mutta homma sujui paremmin kuin oletin. Hylly tuli melko alussa, hypyltä a:lle kun piti mennä putkeen. Oma moka ajoituksessa, en taas älynnyt että Lotelle pitää antaa käskyt paaaljon aikaisemmin. Se oli jo lukinnut a:n siinä vaiheessa kun minä vielä varmistelen että ei siihen ekaan päähän putkea vaan tokaan... Isoin miinus tälle päivälle oli Loten kontaktit. Keinu meni hienosti (sitä on ehditty eniten hiomaankin), mutta a:n ja puomin alasmenokontaktit karmealla loikalla alas. Ei auttanut nami-käsky tai odota. Tuli varmasti myös käskettyä liian kevyesti, mutta tämä pitää ottaa kyllä tehotreenaukseen suurennuslasin alle.

Ja oliko tämä nyt hyvä idea sitten? Väitän kuitenkin että oli :) Tästä nimittäin opittiin paljon. Alkaen siitä miten kannattaa itse toimia kun on kahden koiran kanssa kisaamassa. Ja molempien koirien osalta tuli esiin asioita joihin kiinnittää treeneissä huomiota.

Koomikko ja tosikko

Tiistaina treenattiin taas agilityä kahdella koiralla. Ohjelmassa oli kolmosluokan rata edellisen viikonlopun kisoista.

Ensin radalle asteli Tarmo. Tarmolla oli hauskaa, kuin myös kentän reunalla seisovilla treenikavereilla. Välillä se suoritti kiltisti rataa ohjauksen mukaan, välillä ihan oman tahtonsa mukaisesti. Puomi tuli suoritettua ainakin viiteentoista kertaan, ja ei, se ei kuulunut rataan ihan niin monesti. Paras hetki oli ehkä se, että kun olin sellaisen 10-15 metrin päässä Tarmosta, niin se ihan itsenäisesti ja virheettömästi kävi suorittamassa kepit alusta loppuun. Ja kentän reunalta aplodit päälle :) Eipä tuolle voinut itsekään muuta kun kehua ja nauraa... Tarmolla ainakin oli hauskaa ja ihana nähdä se tosiaan entisellään lihasvaivojen jälkeen. Koomikko mikä koomikko ;) Jos ikinä saadaan tokoa treenattua siihen malliin että päästään kokeisiin asti, on melko varmaa että Tarmo on niitä erityisen paljon yleisöä viihdyttäviä yksilöitä... :D

Sitten hetken hengähdystauko ja Loten kanssa radalle. Sitten mentiin eikä meinattu. Ja tosissaan. Jos käskyt ovat myöhässä, tulee palautetta heti haukkumalla. Tosikko ;) Hauskaahan Lotellakin selvästi on, ja itse myös nautin suunnattomasti erilaisen ja todella nopean koiran kanssa treenaamisesta. Koira osaa, ja minäkin jaksan juosta, mutta haaste tulee oikeanlaisen yhteisen ajoituksen hakemisesta. Noh, ollaan nyt treenattu neljä kertaa yhdessä, että ei tietysti voi vielä odottaakaan täydellisyyttä. Vielä ;) Loten kanssa täytyy erityisesti treenata malttamista. Sille on onneksi opetettu kontakteille pysähtyminen, ja sitä on edelleen vahvistettava, sekä erityisesti sitä että se jää odottamaan ennen kuin saa luvan jatkaa matkaa. Tämä antaa itselleni enemmän aikaa ja mahdollisuuksia ehtiä mukaan. Ykkösluokan radat ovat vielä sen verran suoraviivaisia, että jos tuo tykki jatkaa matkaansa suoraan alasmenokontaktilta, ei todennäköisesti ole toivoakaan ehtiä ohjaamaan oikealle esteelle seuraavaksi... :)