Tiistaina treenattiin taas agilityä kahdella koiralla. Ohjelmassa oli kolmosluokan rata edellisen viikonlopun kisoista.
Ensin radalle asteli Tarmo. Tarmolla oli hauskaa, kuin myös kentän reunalla seisovilla treenikavereilla. Välillä se suoritti kiltisti rataa ohjauksen mukaan, välillä ihan oman tahtonsa mukaisesti. Puomi tuli suoritettua ainakin viiteentoista kertaan, ja ei, se ei kuulunut rataan ihan niin monesti. Paras hetki oli ehkä se, että kun olin sellaisen 10-15 metrin päässä Tarmosta, niin se ihan itsenäisesti ja virheettömästi kävi suorittamassa kepit alusta loppuun. Ja kentän reunalta aplodit päälle :) Eipä tuolle voinut itsekään muuta kun kehua ja nauraa... Tarmolla ainakin oli hauskaa ja ihana nähdä se tosiaan entisellään lihasvaivojen jälkeen. Koomikko mikä koomikko ;) Jos ikinä saadaan tokoa treenattua siihen malliin että päästään kokeisiin asti, on melko varmaa että Tarmo on niitä erityisen paljon yleisöä viihdyttäviä yksilöitä... :D
Sitten hetken hengähdystauko ja Loten kanssa radalle. Sitten mentiin eikä meinattu. Ja tosissaan. Jos käskyt ovat myöhässä, tulee palautetta heti haukkumalla. Tosikko ;) Hauskaahan Lotellakin selvästi on, ja itse myös nautin suunnattomasti erilaisen ja todella nopean koiran kanssa treenaamisesta. Koira osaa, ja minäkin jaksan juosta, mutta haaste tulee oikeanlaisen yhteisen ajoituksen hakemisesta. Noh, ollaan nyt treenattu neljä kertaa yhdessä, että ei tietysti voi vielä odottaakaan täydellisyyttä. Vielä ;) Loten kanssa täytyy erityisesti treenata malttamista. Sille on onneksi opetettu kontakteille pysähtyminen, ja sitä on edelleen vahvistettava, sekä erityisesti sitä että se jää odottamaan ennen kuin saa luvan jatkaa matkaa. Tämä antaa itselleni enemmän aikaa ja mahdollisuuksia ehtiä mukaan. Ykkösluokan radat ovat vielä sen verran suoraviivaisia, että jos tuo tykki jatkaa matkaansa suoraan alasmenokontaktilta, ei todennäköisesti ole toivoakaan ehtiä ohjaamaan oikealle esteelle seuraavaksi... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti