Miesten vaivat

"Kyllä äiti lapsensa tuntee". Niinhän siinä kävi että oma diagnoosini muuttui oikeaksi diagnoosiksi, kun eilen kävimme Tarmon kanssa eläinlääkärissä tutkimuksissa.Tarmolla on laajentunut eturauhanen, ja pissanäytteessä oli verta. Näytettä ei saatu kerättyä tarpeeksi jotta kaikki arvot olisi saatu tutkittua, joten pitää vielä kiikuttaa toinen näyte tutkittavaksi. Mutta hoidoksi nyt kuitenkin hormoonipiikki niskaan sekä kipulääke- ja antibioottikuuri. Ja jatkotoimenpiteenä sitten pallien poisto. (Anteeksi laikille miespuolisille lukijoille ;)) No, Tarmon kohdalla se on muutenkin perusteltua, kun toinen kives on piilokives, ja se on kuitenkin aina kasvainriski. 

Hormoonipiikin pitäisi alkaa vaikuttamaan nopeasti, ja tilanteen normalisoitua. Alustava suunnitelma olisi hoitaa kastraatio myös aika nopeasti, jotta Tarmo pääsee toipumaan pian. Keväällä voidaan sitten kaikessa rauhassa taas kokeilla agilityä uudestaan, josko hyppiminen ja keinu olisi Tarmon mielestä vähän kivempaa. Iän puolesta kuitenkin ainakin ensi vuoden voisi ihan hyvin vielä harrastaa, jos mitään muuta kremppaa ei tule.

Springerspanielit ry:n vuoden 2013 Agilitytulokas: Lotte!

Blogikirjoittelu laahaa taas vähän perässä, mutta parempi myöhään kuin jne... :)

Kolme viikkoa sitten matkasimme sunnuntaina äitini kanssa Turenkiin agilitykisoihin. Ohjelmassa oli kaksi starttia kummankin koiran kanssa, molemmat agilityratoja. Bonuksena A-radalla ratkottiin myös Springerspanielit ry:n rotumestaruudet.

Radat olivat 1-luokan radoiksi mielestäni aika haastavia. Loten kanssa startattiin ensin, ja meno oli melkoista taistelua. Halli varmasti raikui kun itse käskytin aika kovalla otteella Lottea, ja Lotte puolestaan haukkui takas jatkuvasti myöhässä olevasta ohjauksesta ;) Tuloksena kuitenkin meidän ensimmäinen yhteinen TULOS, 10 vp, ja Springerspanielit ry:n vuoden Agilitytulokas 2013 -titteli komean kiertopalkintopokaalin kera!

Toinen rata lähti sitten vähän lapasista Loten kanssa, ei ollut itsellänikään enää niin keskittynyt meno ja Loten kanssa pärjääminen todellakin vaatii sitä: keskittymistä ja terävyyttä.

Tarmon kanssa alku sujui erittäin hyvin. Mm. alun hankala kepeille meno meni aivan täydellisesti, kun se taas koitui monille ongelmaksi (myös Loten kanssa toinen virheistä tuli kepeille menosta). Tarmon ongelmaksi muodostui sen sijaan jälleen keinu. Se on nyt jostain syystä taas alkanut aristella sitä. Ja kun en millään sitä saanut kisassa ilman namia houkuteltua, kaatui koko homma tietysti siihen. Ja tämän tapahtuman jälkeen Tarmo taas alkoikin rauhoittelemaan ja tekemään omia kuvioitaan. Toisella radalla se lähti jo alusta omille teilleen, ei selvästi halunnut lähteä rataa suorittamaan.

Olen kovasti miettinyt Tarmon tilannetta, kun tuo innottomuus hyppäämiseen ja jälleen myös keinuun toistuvat aika usein. Kesällä syynä oli selvästi jumiutuneet lihakset. Mutta mistä voin tietää ettei sekin jumiutuminen johtunut jostain muusta? Ikäähän Tarmolla on nyt 7 vuotta, ja agilityuraa voisi periaatteessa hyvin olla vielä ensi vuosi jäljellä. Mietin että olisikohan syytä viedä "äijä" tässä kohtaa ainakin varmuuden vuoksi eturauhastutkimuksiin, se kun on aika yleinen vaiva tuollaisilla keski-ikäisillä miehillä, ja Tarmon käyttäytyminen voisi myös täsmätä niihin oireisiin. Keinukin aiheuttaa aina aikamoisen tärähdyksen, ja sehän voi tehdä aika kipeää myös "siellä". Aikaisemmin ajattelin että kun sillä oli kesällä lihakset jumissa, on keinun varominen jäänyt sieltä päälle kun tärähdys on tehnyt lihaksissa kipeää. Mutta mennäänpä nyt käymään tutkimuksissa kun tämä kuitenkin itseänikin vaivaa, ihan varmuuden vuoksi.

Lepää rauhassa, Rakas Ystävä

Elämä muuttaa suuntaa kuitenkin aina niin yllättäen.
Lepää rauhassa, Rakas Ystävä.

Santtu, Fin MVA McTwister's Wet Blanket
2.10.1999-4.10.2013

Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin
Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin.

-Markus Backman,Petri Laaksonen-

14-vuotias Santeri Suuri :)

Tänään, Valion päivänä, tasan 14 vuotta sitten syntyi maailmaan 9 kappaletta McTwister's Wet -pentuja. Ja niiden joukossa myös Santeri Suuri, eli Santtu :) Santtu viettelee rauhallista papparaisen elämää kahden nuoremman riiviön seurana. Ja mikäs siinä on eläessä, päivä kerrallaan... isosta pihasta ja ruuasta nauttien :)

Sanonta "vanha koira ei opi uusia temppuja" ei kyllä todellakaan pidä paikkaansa. Meillä on viime päivät harjoiteltu nuorempien kanssa sitä, että kun he tulevat aikaisemmin sisään, se EI tarkoita sitä että Santulle voisi alkaa murisemaan ja rähjäämään siinä kohtaa kun Santtu tulee sisälle myöhemmin... tätä on alettu taklaamaan niin että Tarmo ja Lotte istuvat keittiössä paikoillaan ja saavat siitä sitten palkkaa, samalla kun Santtu pääsee sisälle ja liittyy seuraan. Näin Santun sisälle tuleminen yhdistyy paikkaan keittiössä ja herkkuihin. Noh, noilla kahdella riiviöllä on siinä vielä oppimista... automaattisesti tämä ei vielä tapahtu, käskyn alla kylläkin täysin moitteettomasti. Santtu sen sijaan kyllä vanhana viekkaana makupalarohmuna tajusi homman jujun heti, ja on kärppänä paikalla saman tien kun tulee pihalta sisälle ;)

Niin on älykäs että!

Ruoka-asiaa

Loten mukana saapui myös muille koirille uudet tuulet ruokailun suhteen :) Kasvattaja-Tiina on jo aika pitkään syöttänyt koirilleen ositten barf-ruokaa ja osittain "kotiruoaa". Eli yhdistelmässä annetaan noin 1/3 lihaa/kalaa/kananmunaa raakana ja 2/3 kaurapuuroa & vihannessosetta. Päälle vähän vitamiineja sekä pakurikääpää (olisi hyvää ihmisillekin, parantaa immuniteettia sekä mahdollisesti pysäyttää kasvainten etenemisen). Tiinan koirista kyllä huomasi päältä päin ketkä ovat olleet tällä ruokavalilla ja ketkä nappuloilla: ero esim. turkin kunnossa on huomattava.

Päätin siis kertaheitolla vaihtaa myös Santun ja Tarmon ruokailun samoille linjoille. Ja melkein voisin väittää että turkit ovat jo nyt alkaneet kiiltää ja siloittua, ja Santtu on selvästi saanut vähän lihaa vanhojen luittensa ympärille :) Eli tällä kyllä taidetaan jatkaa, vaikka kolmen koiran ruokkiminen näin onkin hivenen haastavaa. Pakkauskoot kun ovat järestään 500 g tai 1 kg.

Törmäsin tänään myös internetin ihmeellisessä maailmassa MUSHin mainoskampanjaan. He ovat siis BARF-ruokavalmistaja: MUSH

Tällä hetkellä heiltä saa tilattua kupongin ilmaista näytettä varten. Itse ainakin ajattelin testata, joten tässä mainos muillekin :)

Super-tripla :)

Hienosti sujuu meillä lenkkeily yksinkin kolmen koiran kanssa :) Tänään törmättiin alkumatkasta oravaan, mutta siitäkin selvittiin hetken rauhoittumisen jälkeen. Vanha herra Santtukin jaksaa vielä hienosti tassutella tunnin lenkit :)

Lähekkäin

Tarmo ja Lotte ovat aika hauska parivaljakko. Sisko ja sen isoveli, superkoirat :) Eilen olivat kuulemma jo leikkineet vähän keskenään. Toistensa läheisyyttäkin sietävät hyvin.

Nenät vastakkain, melkein... Ja Tarmo kujeilee... ;)

Aamulla nukuttaa hyvin kaverin vieressä :)