Santtu 12v!

Tänään juhlittiin Santun 12-vuotis synttäreitä :) Koira-papparainen on edelleen mainiossa vedossa, ja sankari nauttikin täysin siemauksin juhlapäivästään. Kiitos vielä vieraille!

Ihmisvieraillekin tarjoiltiin herkkuja... koirat saivat perinteiset maksalaatikko-nakki-kakut, tällä kertaa ei tosin tullut otettua valokuvaa, mutta katso kuva vuosi sitten vastaavasta kirjoituksesta ;)

"Ja sit mä sain lahjaks tällasen tsirbun..." :)

"No sit toi Tarmo aina omii kaiken..." ;)

"...mut ei se mitään, mä näytän sille kieltä ja hihittelen!" ;-)

Pentuja katsomassa :)

Kävimme ystäväni Haleen kanssa viime viikonloppuna katsomassa Tarmon kasvattajan Tiinan luona pentuja. Pennut olivat ihanassa vajaan 5-viikon iässä - siis syötävän suloisia =) Tässä hieman kuvasatoa. Pentujen elämästä voi lukea lisää Tiinan blogista.

Heräämisen jälkeen maistui ruoka koko porukalle... jopa niin hyvin että tassutkin piti uittaa kupissa.

Ruuan sulattelua

Vielä vähän nukuttaa...

Äitin korvaan on kiva kuiskutella...

"Äiti, kasvaako minullekin isona yhtä iso nenä?!

Leijonalle kyytiä!

Nallekin sai oman osuutensa...

Kyllä minä vielä sinulle näytän!

Äitiä vähän väsyttää...

Kehityskeskustelu: Minun polvea ei saa purra!

Nyt alkaa jo nukuttaa...

Unilelu :)

Ja taas on koko porukka unten mailla... vähän aikaa ;)

Comedic performance by Tarmo

Eilen päästiin taas agiliitämään parin kerran tauon jälkeen. Tällä kertaa ohjelmassa oli keppien tehotreenausta. Ensin harjoiteltiin simppelillä radan pätkällä, mutta jossa kepeille lähestymiskulma oli vähän haasteellisempi.

Kepit mentiin molempiin suuntiin koira vasemmalla puolella, joten putkiin joutui myös "työntämään" koiran.

Tämä harjoitus sujui meiltä hyvin. Olen kyllä vahvasti sitä mieltä että siitä lyhyeksi jääneestää keppikurssista oli Tarmolle tosi paljon hyötyä, koska kepit tuntuvat nyt menevän paljon sujuvammin.

Treenien lopuksi hinkattiin vielä vähän haasteellisempaa juttua. Koirille pidettiin keppien päässä namilautasta, jonka ne saivat vasta kun kepit oli suoritettu loppuun asti. Muutama toisto taisi tulla... ;-)

Tarmo hauskuutti treenien aluksi taas koko porukkaa olemalla... noh, Tarmo :) Häntä heilui, kieli roikkui poskella ja koko naama hymyili. Unohtamatta ohjaajan tapittamista mielettömällä kontaktilla. Ja ihan ekalla kerralla radalla tuli taas suoritettua muutama omavalintainen este. Ja ei, nyt ei ollut kyse ohjaajan ohjausvirheestä, vaan ihan vaan siitä ihanasta A:n, puomin ja keinun kutsusta! Tyyppi oli siis kepeiltä tullessa menossa ihan suoraan sinne minne pitikin ja minne ohjasin, eli putkeen. Mutta yhtäkkiä Tarmo päätti tehdä u-käännöksen ja menikin A:lle! Sama kävi ekalla kerralla kesken keppien... hyvässä vauhdissa oltiin mutta yhtäkkiä uukkarit ja keinulle! Heh, olipahan kaikila paikalla olijoillakin hauskaa - comedic performance by Tarmo ;)

Keskiviikkoillan ilot

Tänään oltiin toistamiseen Tarmon kanssa agiliito-treeneissä pitkän tauon jälkeen. Edelleen sama meininki jatkui, eli Tarmo oli ihan loistava. Tällä kertaa siinä oli jo vähän enemmän virtaa. Toisin kuin ekalla kerralla, jolloin se raasu väsähti aika nopeasti. Mutta edelleenkin käytös oli paljon rauhallisempaa ja keskittyneempää kuin ennen taukoa.

Tänään jatkettiin aluksi saksalaisten käännösten treenaamisella. Niitä harjoiteltiin parilla eri radan pätkällä. Sen jälkeen otettiin vielä pätkää yhdestä edellisten MM-kisojen radasta. Huomautettakoon että Tarmo näemmä irtoaa aika kauaskin jos kyseessä on A. Siis vaikkei se olisi osana rataakaan... Jotkin asiat eivät muutu ;)

Tällä kertaa vikalla radan pätkällä oli mukana myös pujottelu. Olin todella yllättynyt miten hyvin sekin sujui, mielestäni itseasiassa paljon paremmin kuin ennen taukoa. Silloin ennen taukoahan olimme Tarmon kanssa sillä pujottelun intensiivikurssilla Oreniusten hallilla, missä harjoiteltiin pelkästään pujottelua kujakeppeinä. Siis niin että koiralla on vain yksi kuja jota pitkin juosta, niin että väkisinkin pujottelu tulee suoritettua oikein. Silloin pystyy keskittymään vaan innostamiseen ja vauhdin lisäämiseen. Kurssia ei ehditty suorittaa loppuun niiden Tarmon selkävaivojen takia, mutta liekö sieltä silti jäänyt jotain päähän...

Jälleen kerran jäi tosi iloinen mieli... tästä on taas kiva jatkaa :)

Jeeeee!!!

Jottei nyt ihan täyttä vuotta tulisi edellisestä päivityksestä niin kirjoitetaanpa tänne lyhyesti kuulumisia :)

Vuoden verran ollaan nyt asusteltu täällä Vantaalla Kivistössä. Alkukesästä saatiin rakennettu pihalle aita kauttaaltaan, joten nyt kelpaa sekä koiruuksien että isäntäväen viettää aikaa pihalla mielin määrin. Koirat olivat kyllä melko riemuissaan kun vapaus koitti...













Pihalla onkin tullut vietettyä aikaa paljon, niin oman perheen kuin kavereidenkin kesken. Jotenkin minusta tuntuu että tämä on myös rauhoittanut poikia tosi paljon, siis kun saavat siellä vapaana haahuilla. Hienosti osaavat ottaa osaa myös grillijuhliin ;)











Kesän aikana ollaan myös mm. käyty Joensuussa sekä vietetty paljon aikaa molemmilla mökeillä. Tässä hieman kuvasatoa Joensuusta... eräänä päivänä rannalla :)
















Koitan laittaa muitakin kuvia kesältä jahka ehdin.

Sitten siihen varsinaiseen Jeeeee-aiheeseen! Tänään nimittäin palattiin Tarmon kanssa pitkästä aikaa agility-treeneihin! Vähän jännitti etukäteen, että mitenköhän meidän käy... mutta ihan turha oli se pelko. Tarmo oli ihan loistava, eikä itsellänikään nyt mitenkään hassummin mennyt. No, aika paljon normaalia enemmän piti keskittyä radan suorittamisjärjestykseen ja siihen ettei mene askelkuviot ihan sekaisin... mutta taukoon nähden voin olla tosi tyytyväinen.

Tarmolle tauko lienee tehnyt hyvää, se nimittäin vaikutti paljon rauhallisemmalta kuin mitä se on aikaisemmin ikinä ollut treeneissä. Odotti mm. kiltisti HILJAA(!?) radan vierellä kun minä harjoittelin rataa.

Saatiinpa vieläpä intensiivi-treenit, kun kukaan muu ryhmästä ei ollut paikalla. Harjoituksina oli pakkovalsseja ja saksalaisia käännöksiä.

Sen verran on tauko kumminkin aiheuttanut että Tarmo tuntui väsähtävän aika pian, reppanalla oli herne vissiin päässä aika kovalla koetuksella ;) Ja ohjaaja hikoili kuin pieni sika... no, tästä on vaan taas suunta ylöspäin, myös ohjaajan kunnon osalta.

Lopuksi vielä onnittelut kasvattaja-tädille Tiinalle, Tarmon siskon tytär Wilma pyöräytti nimittäin viime yönä 6 tuhisevaa pisamanaamaa maailmaan :) Onnea!

Synttäreitä ja selkävaivoja

Lokakuussa on taas juhlittu synttäreitä urakalla... 2.10. Santtu-setä täytti 11v. Vanhus on erittäin hyvässä kunnossa, eikä kukaan ikinä meinaa uskoa kun kuulee Santun iän ja näkee tyypin vauhdissa ;) 17.10. oli puolestaan Tarmon 4v. syntsät. Molempia synttäreitä on juhlistettu maksalaatikkokakulla, johon nyt viimeimmäksi Tarmon synttäreillä tökättiin 4 nakki-kynttilää. Kakku katosi naamariin alta aikayksikön.


Joko saa ottaa!? (Ja kuka vois trimmata meidät?)

Hieman ikäviäkin uutisia on, Tarmo nimittäin kärsii tällä hetkellä selkävaivoista. Synttäripäivänään sunnuntaina Tarmo hyppäsi normaaliin tapaansa sohvalle innoissaan, mutta alkoikin yhtäkkiä huutamaan kivusta suoraa huutoa. Säikähdin ihan hirveästi, pieni koira kun ei pysty kertomaan mihin koskee, mutta siitä kyllä näki että nyt koskee ja kovasti. Huoli oli todella suuri, erityisesti vielä siksi kun Tarmon veljellä Remulla on kuukausi sitten ikävä kyllä todettu nikamakaventuma.

Saatiin samalle päivälle Aistiin (www.aisti.info, erikoistunut selkä- ja neurologiavaivoihin) päivystyaika. Lääkäri tutki Tarmon perinpohjaisesti, ja hänen kommenttinsa helpottivat vähän. Lääkärin mielestä edes kuvaamiseen ei ollut aihetta, vaan hän oli lähestulkoon 100% varma että kyseessä olisi paha lihasjumi/kramppi. Itse olisin ollut kyllä halukas kuvaamaan selän, mutta tyydyin sitten uskomaan asiantuntijaa ;)

Tarmo määrättiin viikoksi lepoon, eli ainoastaan lyhyet hihnassa kävelyt ovat sallittuja. Sai se myös viikon tulehduskipulääkekuurin. Agility on kiellossa kaksi viikkoa, tai jos oireet nyt ovat ekan viikon jälkeen kadonneet täysin, voi toisella viikolla ottaa kevyesti jotain pientä, mutta ei tietenkään hyppyjä missään nimessä.

Mutta kyllä se pieni otus oli surkeana sunnuntaina ja vielä maanantainakin... ei ollenkaan oma itsensä. Paljon piti pienelle antaa haliterapiaa =) Varmaan se itsekin oikein säikähti kipua. Koiruus alkaa nyt olla jo paljon parempi, enää siitä huomaa lähinnä liikkeistä että esim. takajalkojen liikkeet ovat vähän jäykät, sellaiset töpöttävät. Ja omasta mielestäni selkälihakset eivät liikkeessä liiku ihan normaalisti vielä.

Toivotaan nyt että tästä siis selvitään säikähdyksellä ja menee levolla ohi. Tällä hetkellä suurin ongelma on lähinnä se että miten tuo ikiliikkuja pidetään paikoillaan vielä loppuviikko... ;)

Samalla toivotaan että Tarmon Remu-veljen selkävaivat helpottaisivat myös! Lähetetään täältä paljon lämpimiä ajatuksia ja kaukorapsutuksia =)

Treenit käyntiin!

Nyt on sitten vihdoin taas saatu treenit käyntiin. Kolme viikkoa sitten torstaina aloitettiin yksinkertaisella (onneksi!) harjoituksella, jossa oli U:n muotoon laitettu hyppy - puolet pujottelusta - putki U:n "pohjalla" - puolet pujottelusta - hyppy. Tätä sitten harjoiteltiin erilaisilla kuvioilla ja eri puolilta ohjaten.

Olin tosi jännittynyt etukäteen että mitenköhän meidän käy, kun takana on melkein puolen vuoden tauko. No, jännitys oli ihan turhaa, Tarmo oli ihan loistava :) Keskittymiskykykin oli oikein mallikasta. Tos ihyvä fiilis jäi näistä treeneistä.

Seuraavan viikon torstain treenit jäivät väliin allekirjoittaneen Pietarin matkan takia, mutta sitten viime viikolla taas jatkettiin. Tiina oli tehnyt meille paperilla varsin kinkkiset treeniradat. Tällä kertaa homma ei sitten sujunutkaan ihan niin hyvin. Treenitauko varmasti näkyy jonkinlaisessa terävyydessä. Ja liekö koira sitten taas kerran protestoinut matkaani... kun korvatkaan eivät tuntuneet taas olevan päässä. Jätinkin osan harjoituksista ihan surutta kesken, kun Tarmo kadotti korvansa ja haahuili. Tosin, radatkin olivat tosi vaikeita, koko treeniporukalla oli homma vähän hakusessa ;)

Tämän viikon maanantaina meillä alkoi sitten neljän kerran pujottelukurssi Agilityakatemiassa, Anna Oreniuksen vetämänä. Tällä kertaa ajattelin kokeilla sellaista taktiikkaa Tarmon kanssa, että kävelin treenihallille, jonne on meiltä matkaa n. 5km. Koska tapani mukaan lähdin ehkä vähän liian myöhässä, käveltiin vielä todella reipasta tahtia, matka suttaantui 45 minuutissa. Tulipahan alkulämmittelytkin hoidettua samalla :) Tarmon käyttäytymisen perusteella tuntui että tämä oli hyvä veto, se jaksoi keskittyä vähän paremmin. Toki riskinä on se että kun Tarmo ei normaalistikaan kestä toistoja treeneissä kauhen paljon, niin mietin että väsähtääkö se sitten vielä nopeammin. Mutta hei camoon! Tarmo Termiitti! Eihän se nyt tunnin lenkistä sentään hyydy... :D

Pujottelukurssilla päästään kokeilemaan ihan eri metodia kuin mitä aiemmin on harjoiteltu. Tarmolle on opetettu kepit suorina, eli kädellä ja vartalolla ohjaamalla. Pujottelukurssilla on käytössä kanaverkot! Verkot on viritetty pujotteluun niin että siitä tulee ikään kuin kuja, eli koira tavallaan "pakotetaan" menemään oikeaa reittiä.

Koulutusohjaaja sanoi alkuun että voi mennä vähän aikaa ennen kuin koira tottuu verkkoihin, varsinkin kun se on alunperin opetettu suorilla kepeillä. No, Tarmon kanssa menimme kertaalleen kujan läpi niin että pidin sitä alkumatkan pannasta kiinni ja toisessa kädessä oli nami. Ja se sitten riittikin. Eihän nyt noin viksulla tyypillä sen kauempaa kestä tuollaisen asian hiffaaminen ;) Sen jälkeen sitten päästiinkin kaahaamaan kovaa!

Hyvä puoli tuossa "kanakujassa" on se että heti alusta asti pääsee treenaamaan kaikki kulmia, niitä tosi vaikeita ja hankaliakin. Ja aina voi juosta ja hoputtaa koiraa kaahaamaan niin kovaa kuin se vaan kintuista pääsee. Ja toisaalta kun käytetään namilautasia (sisään mennessä heti toisen kepin kohdalla ensimmäinen ja sitten lopuksi pujottelun jälkeen 1-1,5 metrin päässä toinen), niin koiran voi antaa mennä edelläkin.

Kokeiltiin siis pujottelu molemmilta puolilta ja kaikista mahdollisista eri kulmista. Ja aina Tarmo haki aloituksen tosi näppärästi. Sen siitä huomasi että se tarvitsee kannustusta ja hoputusta varsinkin heti sisäänmenon jälkeen. Ja pitää itse muistaa varsinkin jos tullaan vaikeistä kulmista, ettei käännä omaa rintamasuuntaa ennen kuin koira on varmuudella lähtenyt kujaan sisälle.

Hyvä fiilis - ensi kerralla yhdistetään kanakujaan muita esteitä :)