Eläinten koulukuvaus

Kirjoitin tästä Eläinten koulukuvauksesta taannoin, melkein vuosi sitten, kun käytiin siellä Tarmon ja Loten kanssa. Kuvat tulivat nyt mieleeni, ja ajattelinkin tässä kohtaa vielä mainostaa kyseistä palvelua hyvin kokemusten takia — suosittelen lämpimästi kaikille! Itse kuvaushan ei siis maksa mitään, kuvat tulevat nettipalveluun katseltaviksi, ja sieltä voi sitten itselleen tilata haluamansa. Lisätietoja voi lukea: http://www.elaintenkoulukuvaus.net/

Tässä valitsemani kuvat meidän tyypeistä, kovin söpöjä osaavat olla ;)

Odotus

Täällä sitä vietellään äitiysvapaata. Kaksi viikkoa takana ja laskettuun aikaan siis tasan kolme viikkoa jäljellä. Jännittävää aikaa :) Ja tarkennettakoon nyt varmuuden vuoksi, kyse on siis ihan ihmislapsesta, ei minkään koiran poikimisesta tällä kertaa ;)

Äitiysvapaani aloitin käymällä agilitytreeneissä, ja tänäänkin taas sinne suuntaamassa. Hyvin ainakin vielä viikko sitten tassu nousi emännällä, vaikka tehtiinkin ns. paluu 90-luvulle, eli hyvin suoraviivaista 1-luokan juoksurataa. Harmi kun ei tullut videoitua... "siellä se vielä viipottaa mahansa kanssa" ;)

Muuten vapaiden vietto on sujunut rauhallisesti lepäillen ja kavereita nähden. Tehtiinpä tuossa taannoin myös päiväretki Kiskoon, missä koirat pääsivät kirmaamaan vapaina. Tässä vähän kännykällä napsittua kuvasatoa.

Söpöläiset

"Jee, me käytiin uuden vuoden kunniaksi kampaajalla ja ollaan nyt ihan syötävän suloisia ;-)"

Pentu täyttää tänään 8v!

Aika se vaan rientää niin kovin hurjaa vauhtia! Ei millään uskoisi että tämä "pentu" täyttää tänään jo 8 vuotta. Onnea koko pentueelle, erityismaininta myös omistajille kärsivällisyydestä vuosien varrella ;) Varsinainen porukkahan tämä onkin ollut, täysin nimiensä veroisia.

Tarmo elelee siskonsa Raisan tyttären Loten kanssa meillä varsin normaalia koiran elämää tällä hetkellä. Herra Koiranen on ollut suhteellisen terveenä viime aikoina. Atooppis-tyyppinen kutina vähän vaivaa Tarmoa talvisin, nytkin huomaa kun ilmat kylmenevät, että kutina lisääntyy. Taannoin vaivanneet eturauhasvaivat eivät ole ainakaan vielä uusiutuneet, mutta toki jotain päätöksiä pitäisi asian suhteen tehdä. Agilitytauko herran kanssa venähti sen verran pitkäksi, että koin etten tuon ikäistä koiraa enää ala rasittamaan uudelleen agilityllä, treeniaikaa ei kuitenkaan ihan älyttömästi olisi ollut jäljellä. Tällä hetkellä agilityyn keskitytään siis Loten kanssa, jossa toki puuhaa riittää yllin kyllin... ;)

Tarmon kanssa on tänä vuonna MeJäilty, vailla tulosta. Mutta varsin mielekästä puuhaahan se on sekä koiralle että ohjaajalle. Kokeissa tosin ei nyt syksyn puolella olla ajanpuutteen ja jaksamisen vuoksi käyty.

Ja mitä tulee käyttäytymiseen, niin siitä kaikkein vähiten uskoisi koiruuden olevan jo veteraani-iässä. Itsepäisyys tuntuu kasvavan päivä päivältä, ja kaiken koko ajan kommentoiminen ääneen lisääntyy aina vaan. Jälkimmäinen piirre osaa välillä olla hivenen rasittavaa, mutta toisaalta varsin persoonallista ;) Ja sitten se ahneus... mitään ruokaan viittaavaa (pitää sisällään edelleen lääkkeet ja kurkkupastillit) ei voi meillä kyllä jättää mihinkään ilman vartiointia, kaikki pitää muistaa nostaa niin ylös että Tarmo pääse niihin käsiksi. Viikko sitten meni pellillinen tuoreita sämpylöitä... Ja ruuan suhteen Tarmo on niin omistavainen ja tiukkis, että olen aivan 100% varma ettei Lotte ole noista saanut muruakaan. Hyvä puoli tässä ahneudessa on se, että Tarmo käyttäytyy nykyisin lenkillä kuin lenkillä kuin mikäkin tottelevaisuusvalio. Tarvittaessa, hyvin motivoituna, kulkee sivulla katsekontaktissa vaikka koko lenkin. "Katso katso, minäkin osaan, minäkin osaan!"

Ihan parasta nykyään on se että nämä kaksi maailman parasta koiraa tulevat keskenään juttuun mainiosti! Leikkiä piisaa, eikä riitojakaan juuri tule, kunhan pitää huolen lelu-, luu- ja kotiintulotilanteista. Ruuan suhteen ei siis epäselvää kumpi määrä, Lotte kääntää kiltisti päänsä pois kun Tarmolla vähän ylähuuli värähtää.

On ne vaan niin <3

Vihdoin: LUVA-0 ja luokkavoitto!

Viime viikonloppuna oli nollat jo tosi lähellä... pienestä se jäi kiinni. Tänään sitten vihdoin kaikki meni nappiin Anne Saviojan agility-radalla Purina Areenalla. Tuloksena LUVA-0, -13,32 s alle ihanneajan, ja sillä tuloksella luokkavoitto!!!

Tulokset kruunasi Innasen Veera 2. sijallaan Jane walesinsa kanssa. Veera & Jane saivat nollan myös hyppyradalta, ja sijoittuivat kolmanneksi, ei tosin vielä SERTiä kun heillä oli jo entuudestaan nolla hyppyradalta.

Meille muilta radoilta HYLlyt, eka agirata kaahatessa ja kontaktit unohtaen, hyppyradalla hölmösti ohjattu kohta itseltäni.

Mutta nyt sitten viimeisen nollan metsästykseen! :)

Agilitykisoissa

Lauantaina käytiin Loten kanssa vaihteeksi kokeilemassa kisaamista Ojangossa HSKH:n kisoissa. Tuloksenna kaksi HYLlyä ja yksi tulos parilla virheellä ja niitten korjaamiseen menneellä yliajalla. Kovasti ne LUVA-nollat olisi hakusessa, mutta hiljaa hyvää tulee, vai miten se meni? Toisaalta, vastahan tässä on vuosi treenattu yhdessä... ja kyllähän meillä treeneissä sujuu ;)

Varsin positiivinen fiilis jäi kyllä näistä kisoista. Eka agility-rata nyt meni kaahailuksi, pistetään liian innon piikkiin. Toinen este kepit (joille hienosti sisään 1-luokkaan nähden hankalasta kulmasta), mutta puolesta välistä kepeiltä Lotte bongasi seuraavana suoraan häämöttävän putken pään ja sinne sitten singahti. Ei voinut mitään.

Satu Tuomela oli kuvannut kisoja ja onnistunut nappaamaan meistäkin pujottelusta kuvan, juuri ennen putkeen sinkoamista:

Lähde: http://satutuomela.kuvat.fi

Toinen agility-rata kesti sitten jo paljon paremmin lapasissa. ja mikä parhainta: Lotte pysähtyi hienosti kontakteille!!! Sitä piti jo vähän tuulettaakin maalissa. HYLly tuli tälläkin radalla siitä, kun keppien vika väli jäi suorittamatta kun piti singota suoraan edessä odottavaan putkeen. Note to self: treeneihin kauko-ohjattava namikippo tilaukseen?!?

Hyppyradalta muuten homma hanskassa, jopa yllättävän "rauhallsita" menoa ollakseen Lotte. No, hyvässä yhteistyössä siis mentiin. Renkaasta ohi, ehkäpä ohjaukseni tuli myöhässä... ja tälläkin radalla kepeiltä virhe, keskellä keppejä yksi väli jäi väliin. Vähän omituinen virhe, kepit ovat olleet Lotella todella varmat ja nopeat. Nuo aikaisemmat liian aikaisin putkeen sinkoamiset ymmärrän, menee sen innon ja malttamattomuuden piikkiin, mutta tämä viimeinen oli vähän hassu virhe. Otinkin kepit ihan kokonaan uusiksi, ajalla ei tuossa vaiheessa kuitenkaan ollut väliä.

Kiva fiilis oli kuitenkin kisata, ja muutamista onnistuneista asioista (kontaktit kisatilanteessa!!!) jäi hyvä mieli. Tätä lisää :)

Metsähommissa ja muutama muu koiratapahtuma

Eilen vietettiin Jangas-kasvattien metsästyspäivää Espoossa Oittaalla Suur-Helsingin Spanuelikerhon majalla. Kiva päivä :) Tiinan blogissa kerrottu päivästä enemmän.

Kuvat löytyvät täältä.

Muuten tällä viikolla on treenattu agilityä ja tokoa, käyty toko-kokeessa, tehty verijälkiä eiliseen tapahtumaan ja juuri nyt ollaan vielä agility-kisoissakin. Ei tuloksia, mutta onpahan ainakin touhuttu ;)

Tapahtumarikas lauantai

 Tänään lauantaina oli kasvattaja Tiina järjestänyt meille kasvatinomistajille yhteistreenit Ojangossa HSKH:n hallilla. Porukkaa olikin kivasti paikalla, ihan viimeisimmän pentueen muutaman kuukauden ikäisistä pikku-pennuista porukan iso-eno Tarmoon asti.

Loten kanssa treenattiin TOKOa: seuraamista, perusasentoja, liikkeestä seisomaan jäämistä ja ruutua. Koira osaa, emännällä koordinaatiohaasteita ;-) Toki molemmista näkyi viime aikojen kiireet ja treenaamattomuus, mutta parin kerra höpö-höpöilyn jälkeen hommat taas palautuivat mieleen. Ja on se Lotte vaan niin pätevä!

Kahvitauon jälkeen (tarjolla oli myös houkuttelevaa pannaria mutta taistellen tuli herkut vältettyä tällä kertaa...nimim. kesäksi kuntoon :)) treenattiin Loten kanssa vielä agilityn kontakteja.

Sitten koiran vaihto ja Tarmo kehiin. Agilityä taas vähän, T:llä oli selvästi kivaa :) Lemppariesteitä: putki, pujottelu, A... 

Lauantain koiratapahtumat eivät vielä loppuneet siihen. Suuntasimme yhteistreenien jälkeen jälleen kaverini Maijan työpaikalle Trimmauspalvelu Grroomiin. Siellä meitä odotti koirien koulukuvaus :) 

Saattoi olla hyvä ajatus käydä ensin treenaamassa ja sitten vasta kuvauksessa, sen verran rauhallisia ja hienosti käyttäytyviä malleja nuo meinaan olivat. Nyt sitten vaan odotellaan koska kuvia pääsee ihailemaan ja tilaamaan Studio Nevianilta. Odottakaa vaan sukulaiset ja ystävät, tiedän mitä saatte tänä vuonna lahjaksi ;-)

Jee, jännä lauantai! :)

Kuulumisia ja kuvia

Täällä ollaan vielä hengissä, ja kaikki hyvin :) Pikkuisen on kiire vaivannut elämää taas viime aikoina. Agility-treeneissä on on käyty kylläkin lähes joka tiistai. Parina kertana on Tarmokin päässyt mukaan pitämään hauskaa. Loten kanssa on alkuvuodesta käyty muutamissa kisoissa, mutta ilman sen kummempia tuloksia. Ongelmana on ollut aivan kaamea käsistä lähtevä kaahaaminen ja roiskitut kontaktit. Kisatilanne on aina erilainen. Jos se Tarmon kanssa aina heijastui lisääntyneenä nuuhuamisena ja rauhoitteluna (tiedä sitten kuinka paljon eturauhasvaivat haittasivat ja kuinka pitkään?), niin tuntuu että Loten kanssa sitten puolestaan vauhti ja roiskiminen lisääntyy. No, treeneissä tähän toki kiinnitetään jatkuvasti huomiota. Yritän pitää Lottiaisen koko ajan kontaktissa ja seuraamalla kaikki siirtymät, kontaktit otetaan super-tarkasti ja vahvistetaan niitä ihan siinä vain seisomalla ja odottamalla ja siitä rauhallisesti palkaten. Niin, kyllähän se treeneissä sujuu, jne... ;)

Tarmo on ollut ihan mahtava niinä parina kertana kun se on nyt mukana ollut. Kyllä siitä huomaa eron nyt kun kipuja ei ilmeisesti ole. Harmi vaan kun ihan juuri nyt ei ole varaa kastrointiin, se kun Tarmon kohdalla vaatii osittain avoleikkausta kun toinen kives on piilossa. Tällähän vältettäisiin todennäköisimmin nuo eturauhasvaivat jatkossa. Nyt Tarmolla on siis ollut se hormonipiikki voimassa jolla on tilapäisesti sama vaikutus. Ainakaan tuon piikin perusteella tuolla ei ole mitään vaikutusta Tarmon mahtavaan luonteeseen, joten siinä mielessä ei huoleta tuo toivottavasti kuitenkin pian tuleva operaatio. Päin vastoin, Tarmo on ehkä ollut entistä leikkisämpi ja... hmmm... vitsikkäämpi kuin ennen, eli kaiken laisia tempauksia on taas tehty ;) Liekö sitten poistuneitten kipujen takia, sitä ei oikein voi tietää.

Lotte täytti viikonloppuna upeat 5 vuotta! Juhlan kunniaksi päästiin "mallihommiin" ;) Viime sunnuntaina autoin ystävääni Maijaa viemällä koirat trimmausmalleiksi hänen työpaikalleen Grroom-trimmaamoon. Trimmasin siellä mahtavissa ammattilaisolosuhteissa Loten ja vähän Tarmoakin. Ajatus oli siis kertoa heidän henkilökunnalleen walesinspringerin trimmauksesta perusteita, koti- vs näyttelytrimmistä jne. Täytyy sanoa että onhan tuota hommaa hivenen mukavampi tehdä kunnon välineillä ja pöydällä... Kotiin en ole ikinä tullut hankkineeksi pöytää, vaikka se 25 vuotta näitä koiria on tullut kotona saksittuakin. Ja joka kerta huutaa selkä hoosiannaa kun lattialla istuen koiria trimmailen... =)

Tässä vielä kuvasatoa trimmaussessiosta.

Lotte ennen trimmausta 1

Lotte ennen trimmausta 2

Lotte trimmauksen jälkeen 1

Lotte trimmauksen jälkeen 2

Lotte trimmauksen jälkeen 3
Lotella kasvaa super-sympaattinen töyhtö pään päällä, ja olin ensin sitä mieltä että se saa trimmistä huolimatta jäädä. Myöhemmin tulin kuitenkin siihen tulokseen että töyhtö ja takatukka sai kyytiä, mutta kuvat on otettu ennen sitä.

Kaverukset, eli sisko ja sen veli <3

Ja sit me leikittiin! Wheeeee! :)

Hyvää Uutta Vuotta 2014

Eilen ehdittiin vielä aamupäivällä uuden vuoden aaton kunniaksi Tiinan ja koirien kanssa Ojankoon treenaamaan. Sää oli vaihteeksi poutainen, joten ensin treenasimme ulkona TOKOa. 

Lotte on kyllä ihan mahtava TOKO-koira! Se on niin ihanan innoissaan ja helposti motivoitavissa leikillä. Ja todella pätevä! Koirahan on todistetusti täysin koevalmis (Tiinan kanssa kaksi ALO1-tulosta suoritettuna), kysymys on lähinnä siitä että saadaan ohjaaja kartalle ja rutiinia. Siis alkaen siitä että erotan kävellessä oikean ja vasemman ;-) Ja toki myös erityisesti siitä että osaan treenata Loten kanssa oikeita asioita oikeilla tavoilla.

TOKOilun jälkeen siirryttiin sisälle agilitykentälle. Otettiin helppoja pätkiä, keskittyen keppeihin ja kontakteihin. Kyllä taas treenatessa tuli mahtavat hidastukset ja kontaktit, ei mitään ongelmia. Kepeiltä taas sama huomio, että jos edessä siintää houkuttimena putki, meinaa loppupäästä jäädä yksi väli suorittamatta. Siihen tarkkuutta ohjauksessa. Ja toinen huomio se että pitää antaa Lotelle enemmän tilaa hakea kepit omatoimisesti. Kepit onkin ehdottomasti se asia mihin kaivataan vahvistusta ja varmuutta. 

Myös Tarmo pääsi ilottelemaan helppoa rataa matalilla hypyillä. Hauskaa oli, eikä nyt ainakaan näyttänyt siltä että olisi kipuja ollut. Päin vastoin, ihan iloisesti ja vauhdikkaasti (Tarmo-mittakaavalla) mentiin. Hyvä mieli siis.

Lopuksi käytiin vielä kävelyllä koko porukalla. Kiva hoitaa sekin alta pois uuden vuoden aattona hyvissä ajoin ja hyvässä seurassa.

Aaton vietimmekin rauhallisesti omalla porukalla. Meillähän ei ollut varmaa tietoa miten Lotte tulee meillä käyttäytymään ilotulituksen aikana, vaikkei se kuulemma aikaisemmin olekaan pelännyt. Noh, ei todellakaan syytä huoleen, molemmat koirat vetelivät rauhassa sikeitä pahimmankin paukutuksen aikana. Välillä saattoivat nostaa kulmakarvoja jonkun kovimman yksittäisen paukun kohdalla, mutta jatkoivat sitten haukotellen unia. 

Hauska myös todeta Tarmosta se, että sehän ei myöskään ole koskaan pelännyt raketteja, mutta on haukkunut ja rähjännyt niille monesti aika kovaäänisesti. Mutta nyt tajusin että se on aiemmin johtunut Santun pelkäämisestä siinä vieressä. Nimittäin nyt kun seurana oli super-rauhallinen Lotte, ei Tarmokaan viitsinyt edes haukkua. Mahtavat uuden vuoden juhlijat :)

Lomailua

Loppuvuosi 2013 ja alkuvuosi 2014 sujuvat allekirjoittaneelta lomaillen, kokonaista 2,5 viikkoa putkeen. Loma tulee tarpeeseen — töissä on ollut tosi rankka puoli vuotta ja nyt loppuvuodesta sairastelu on vienyt voimia. 

Kun sairastelee, on kiire ja väsyttää, ei energia riitä urheiluun ja kuntoiluun, mikä taas pahentaa tilannetta. Onneksi nyt alkaa jo tuntumaan siltä että lepo auttaa ja voimat palautuvat, vaikkei yskä edelleenkään ole täysin pois. Ja keuhkot tulevat pihalle pienemmästäkin pinnistyksestä. Noh, suuntahan tästä on vain ylöspäin :)

Lomalla olen keskittynyt lepäilyyn ja koirien kanssa ulkoiluun päivän valossa. Ja siitäkös karvakuonolaiset nauttivat! Kunnon kameraa en ole epävakaan sään takia kantanut mukana, mutta tässä tunnelmia kännykkäkameralla räpsittynä.

Hyvää Joulua!

"Onko minulle lahjoja?", tuumi Lotte jouluna.

Miesten vaivat

"Kyllä äiti lapsensa tuntee". Niinhän siinä kävi että oma diagnoosini muuttui oikeaksi diagnoosiksi, kun eilen kävimme Tarmon kanssa eläinlääkärissä tutkimuksissa.Tarmolla on laajentunut eturauhanen, ja pissanäytteessä oli verta. Näytettä ei saatu kerättyä tarpeeksi jotta kaikki arvot olisi saatu tutkittua, joten pitää vielä kiikuttaa toinen näyte tutkittavaksi. Mutta hoidoksi nyt kuitenkin hormoonipiikki niskaan sekä kipulääke- ja antibioottikuuri. Ja jatkotoimenpiteenä sitten pallien poisto. (Anteeksi laikille miespuolisille lukijoille ;)) No, Tarmon kohdalla se on muutenkin perusteltua, kun toinen kives on piilokives, ja se on kuitenkin aina kasvainriski. 

Hormoonipiikin pitäisi alkaa vaikuttamaan nopeasti, ja tilanteen normalisoitua. Alustava suunnitelma olisi hoitaa kastraatio myös aika nopeasti, jotta Tarmo pääsee toipumaan pian. Keväällä voidaan sitten kaikessa rauhassa taas kokeilla agilityä uudestaan, josko hyppiminen ja keinu olisi Tarmon mielestä vähän kivempaa. Iän puolesta kuitenkin ainakin ensi vuoden voisi ihan hyvin vielä harrastaa, jos mitään muuta kremppaa ei tule.

Springerspanielit ry:n vuoden 2013 Agilitytulokas: Lotte!

Blogikirjoittelu laahaa taas vähän perässä, mutta parempi myöhään kuin jne... :)

Kolme viikkoa sitten matkasimme sunnuntaina äitini kanssa Turenkiin agilitykisoihin. Ohjelmassa oli kaksi starttia kummankin koiran kanssa, molemmat agilityratoja. Bonuksena A-radalla ratkottiin myös Springerspanielit ry:n rotumestaruudet.

Radat olivat 1-luokan radoiksi mielestäni aika haastavia. Loten kanssa startattiin ensin, ja meno oli melkoista taistelua. Halli varmasti raikui kun itse käskytin aika kovalla otteella Lottea, ja Lotte puolestaan haukkui takas jatkuvasti myöhässä olevasta ohjauksesta ;) Tuloksena kuitenkin meidän ensimmäinen yhteinen TULOS, 10 vp, ja Springerspanielit ry:n vuoden Agilitytulokas 2013 -titteli komean kiertopalkintopokaalin kera!

Toinen rata lähti sitten vähän lapasista Loten kanssa, ei ollut itsellänikään enää niin keskittynyt meno ja Loten kanssa pärjääminen todellakin vaatii sitä: keskittymistä ja terävyyttä.

Tarmon kanssa alku sujui erittäin hyvin. Mm. alun hankala kepeille meno meni aivan täydellisesti, kun se taas koitui monille ongelmaksi (myös Loten kanssa toinen virheistä tuli kepeille menosta). Tarmon ongelmaksi muodostui sen sijaan jälleen keinu. Se on nyt jostain syystä taas alkanut aristella sitä. Ja kun en millään sitä saanut kisassa ilman namia houkuteltua, kaatui koko homma tietysti siihen. Ja tämän tapahtuman jälkeen Tarmo taas alkoikin rauhoittelemaan ja tekemään omia kuvioitaan. Toisella radalla se lähti jo alusta omille teilleen, ei selvästi halunnut lähteä rataa suorittamaan.

Olen kovasti miettinyt Tarmon tilannetta, kun tuo innottomuus hyppäämiseen ja jälleen myös keinuun toistuvat aika usein. Kesällä syynä oli selvästi jumiutuneet lihakset. Mutta mistä voin tietää ettei sekin jumiutuminen johtunut jostain muusta? Ikäähän Tarmolla on nyt 7 vuotta, ja agilityuraa voisi periaatteessa hyvin olla vielä ensi vuosi jäljellä. Mietin että olisikohan syytä viedä "äijä" tässä kohtaa ainakin varmuuden vuoksi eturauhastutkimuksiin, se kun on aika yleinen vaiva tuollaisilla keski-ikäisillä miehillä, ja Tarmon käyttäytyminen voisi myös täsmätä niihin oireisiin. Keinukin aiheuttaa aina aikamoisen tärähdyksen, ja sehän voi tehdä aika kipeää myös "siellä". Aikaisemmin ajattelin että kun sillä oli kesällä lihakset jumissa, on keinun varominen jäänyt sieltä päälle kun tärähdys on tehnyt lihaksissa kipeää. Mutta mennäänpä nyt käymään tutkimuksissa kun tämä kuitenkin itseänikin vaivaa, ihan varmuuden vuoksi.

Lepää rauhassa, Rakas Ystävä

Elämä muuttaa suuntaa kuitenkin aina niin yllättäen.
Lepää rauhassa, Rakas Ystävä.

Santtu, Fin MVA McTwister's Wet Blanket
2.10.1999-4.10.2013

Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin
Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin.

-Markus Backman,Petri Laaksonen-

14-vuotias Santeri Suuri :)

Tänään, Valion päivänä, tasan 14 vuotta sitten syntyi maailmaan 9 kappaletta McTwister's Wet -pentuja. Ja niiden joukossa myös Santeri Suuri, eli Santtu :) Santtu viettelee rauhallista papparaisen elämää kahden nuoremman riiviön seurana. Ja mikäs siinä on eläessä, päivä kerrallaan... isosta pihasta ja ruuasta nauttien :)

Sanonta "vanha koira ei opi uusia temppuja" ei kyllä todellakaan pidä paikkaansa. Meillä on viime päivät harjoiteltu nuorempien kanssa sitä, että kun he tulevat aikaisemmin sisään, se EI tarkoita sitä että Santulle voisi alkaa murisemaan ja rähjäämään siinä kohtaa kun Santtu tulee sisälle myöhemmin... tätä on alettu taklaamaan niin että Tarmo ja Lotte istuvat keittiössä paikoillaan ja saavat siitä sitten palkkaa, samalla kun Santtu pääsee sisälle ja liittyy seuraan. Näin Santun sisälle tuleminen yhdistyy paikkaan keittiössä ja herkkuihin. Noh, noilla kahdella riiviöllä on siinä vielä oppimista... automaattisesti tämä ei vielä tapahtu, käskyn alla kylläkin täysin moitteettomasti. Santtu sen sijaan kyllä vanhana viekkaana makupalarohmuna tajusi homman jujun heti, ja on kärppänä paikalla saman tien kun tulee pihalta sisälle ;)

Niin on älykäs että!

Ruoka-asiaa

Loten mukana saapui myös muille koirille uudet tuulet ruokailun suhteen :) Kasvattaja-Tiina on jo aika pitkään syöttänyt koirilleen ositten barf-ruokaa ja osittain "kotiruoaa". Eli yhdistelmässä annetaan noin 1/3 lihaa/kalaa/kananmunaa raakana ja 2/3 kaurapuuroa & vihannessosetta. Päälle vähän vitamiineja sekä pakurikääpää (olisi hyvää ihmisillekin, parantaa immuniteettia sekä mahdollisesti pysäyttää kasvainten etenemisen). Tiinan koirista kyllä huomasi päältä päin ketkä ovat olleet tällä ruokavalilla ja ketkä nappuloilla: ero esim. turkin kunnossa on huomattava.

Päätin siis kertaheitolla vaihtaa myös Santun ja Tarmon ruokailun samoille linjoille. Ja melkein voisin väittää että turkit ovat jo nyt alkaneet kiiltää ja siloittua, ja Santtu on selvästi saanut vähän lihaa vanhojen luittensa ympärille :) Eli tällä kyllä taidetaan jatkaa, vaikka kolmen koiran ruokkiminen näin onkin hivenen haastavaa. Pakkauskoot kun ovat järestään 500 g tai 1 kg.

Törmäsin tänään myös internetin ihmeellisessä maailmassa MUSHin mainoskampanjaan. He ovat siis BARF-ruokavalmistaja: MUSH

Tällä hetkellä heiltä saa tilattua kupongin ilmaista näytettä varten. Itse ainakin ajattelin testata, joten tässä mainos muillekin :)

Super-tripla :)

Hienosti sujuu meillä lenkkeily yksinkin kolmen koiran kanssa :) Tänään törmättiin alkumatkasta oravaan, mutta siitäkin selvittiin hetken rauhoittumisen jälkeen. Vanha herra Santtukin jaksaa vielä hienosti tassutella tunnin lenkit :)

Lähekkäin

Tarmo ja Lotte ovat aika hauska parivaljakko. Sisko ja sen isoveli, superkoirat :) Eilen olivat kuulemma jo leikkineet vähän keskenään. Toistensa läheisyyttäkin sietävät hyvin.

Nenät vastakkain, melkein... Ja Tarmo kujeilee... ;)

Aamulla nukuttaa hyvin kaverin vieressä :)

Kisaharjoitus

Tänä aamuna käytiin harjoittelemassa agilityä Purina-areenan kisoissa. Minulla on käyttämättömiä liikuntaseteleitä ja hau:n kisoissa niillä voi maksaa, joten ajattelin että mikä ettei. Kisaamaan lähti Tarmo agiradalle ja Lotte agi- ja hyppyradalle. Loten kanssa on treenattu yhdessä neljä kertaa, eli ei välttämättä kaikkein järkevin veto, mutta toisaalta hyvä testi siihen missä mennään ja mitä pitää treenata. Ja pitäähän sitä kisaamistakin harjoitella, eikö niin? ;) Ja toki minulle vielä erikseen kahdella koiralla kisaamista.

Ensin pyrähdettiin Loten kanssa hyppyradalle. Rata oli aika vaikea, erityisesti nopeille koirille. Ja kun on liikkeellä ei pelkästään nopean vaan super-nopean koiran kanssa, niin eihän siitä oikein mitään tullut. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, lähti ns. lapasista. Hauskaa kyllä oli. Lotte yritti kovasti komentaa että tee nyt jotain, kerro kerro kerro, anna niitä nuotteja saakeli!?!! Tuollainen rata nopean koiran kanssa vaatisi vähän enemmän kuin neljä treenikertaa. Mitään muuta mahdollisuutta ei olisi selvitä kuin tehdä paljon sujuvia takaaleikkauksia, sylkkäreitä, ja koiraa pitää pystyä ohjaamaan kaukaa. Asioita jotka ei juuri tulleet mieleen rataantutustumisessa... :)

Sitten Lotte autoon ja tutustumaan agirataan. Tarmo jäi vielä autoon (virhe!). Laskin että ehdin sen hakemaan vielä autosta, mutta poisjääntien ja luokkanousujen takia oltiin vuorossa kolmansina. Juoksujalkaa suoraan radalle lähestulkoon myöhässä. Huh! Noh... Positiivisia asioita oli Tarmon vauhti, ajoittain. Isot hypyt eivät olleet ongelma, ja ajoittain mentiin oikein sujuvia pätkiä. Ja pahat kontaktiansatkin vältettiin. Välillä kuitenkin nuuhuilua ja rauhottelua. Tiinan huomio kentän reunalta oli että Tarmon mielenkiinto lopahti heti kun otin tässä-tässä-haltuunottoja. Pelkkä esteen nimi toimi paremmin. Kait sitä jotenkin yrittää niin varmistella ettei tulisi väärää rataa, että enpä ole tuota(kaan) tullut ajatelleeksikaan. Eli jatkossa Tarmolle enemmän esteiden nimiä ja hurjaa tsemppaamista :)

Sitten taas koira vaihtoon ja ajatukset toisenlaiseen koiraan. Ennalta vähän hirvitti, mutta homma sujui paremmin kuin oletin. Hylly tuli melko alussa, hypyltä a:lle kun piti mennä putkeen. Oma moka ajoituksessa, en taas älynnyt että Lotelle pitää antaa käskyt paaaljon aikaisemmin. Se oli jo lukinnut a:n siinä vaiheessa kun minä vielä varmistelen että ei siihen ekaan päähän putkea vaan tokaan... Isoin miinus tälle päivälle oli Loten kontaktit. Keinu meni hienosti (sitä on ehditty eniten hiomaankin), mutta a:n ja puomin alasmenokontaktit karmealla loikalla alas. Ei auttanut nami-käsky tai odota. Tuli varmasti myös käskettyä liian kevyesti, mutta tämä pitää ottaa kyllä tehotreenaukseen suurennuslasin alle.

Ja oliko tämä nyt hyvä idea sitten? Väitän kuitenkin että oli :) Tästä nimittäin opittiin paljon. Alkaen siitä miten kannattaa itse toimia kun on kahden koiran kanssa kisaamassa. Ja molempien koirien osalta tuli esiin asioita joihin kiinnittää treeneissä huomiota.