Ensimmäiset Viralliset Kisat ja nostalgiaa :)

Nyt se on sitten tehty, nimittäin käyty Tarmon kanssa virallisissa agility-kisoissa! Vähänhän tuota tuli etukäteen jännitettyä... niinkin paljon etten uskaltautunut ilmoittautumaan kuin agility-radalle, siellä kun olisi ollut myös hyppyrata. Jälkeenpäin ajateltuna olis ihan hyvin voinut ilmoittaa molemmille, ja itseasiassa vielä niin että jos nyt vain yhdelle niin mieluummin sinne hyppyradalle. Noh, pääasia että tuli mentyä ylipäätään, tästä on hyvä jatkaa :)

Niinkuin etukäteen arvata saattoi, niin hyllyhän sieltä tulokseksi tuli. Keinu ja kepit eivät vielä suju, ja kun Tarmo on niistä epävarma niin se alkaa rauhoittelemaan minua, haahuilemaan, tekemään ylimääräisiä lenkkejä jne. Niinpä sitten kolme kieltoa ja hylkäys. En itseasiassa ole varma tuliko siinä ensin kiellot täyteen vai tuliko sieltä väärää rataa... mutta ei sillä niin väliä.

Muuten olen taas tosi tyytyväinen Tarmoon ja sen suoritukseen! Se teki kyllä tosi hyvää työtä ja oli nopea, tosi taitava jätkä :) Kyllä tästä voi hyvillä mielin jatkaa eteenpäin, pitää vaan nuo pari estettä hioa kuntoon. Ja lisättäköön niihin ongelmaesteisiin myös muuri, joka ei varsinaisesti ole ongelma, mutta Tarmo ei sitäkään estettä tunnista "nimeltä" kun sitä on treenattu niin vähän. Rengas voitaneen lopullisesti poistaa "ongelmalistalta".

Rata ei ollut mitenkään helpoimmasta päästä 1-luokan radaksi. Ei nyt toisaalta hurjan vaikeakaan. Se oli koiran kannalta tosi looginen kunhan ohjaaja oli tarkkana. Pari houkutusansaa, mutta ne eivät tällä kertaa olleet meille ongelma. Niin, varmaankin se asia mihin voi olla erityisesti tyytyväinen oli se että Tarmo ei muuten lähtenyt lapasista haahuilemaan minnekään, vaikka potentiaalisia haltuunottokohtia oli muutama. Että tällä kertaa haahuilut alkoivat siitä että mokoma pieni sankari alkoi rauhoittelemaan.

Tässä rata:



Päivän huumoriosuus sattui aivan radan lopussa. Jostain syystä Tarmo ei vissiin nähnyt viimeistä estettä, tai sen rimaa! En tiedä osuiko siinä jotenkin joku maaston raja, aita tms samaan kohtaan, mutta rimaa Tarmo ei tosiaankaan nähnyt. Loppusuoralla tultiin aikamoista vauhtia, ja tyyppi taisi tehdä melkoisen pituusloikan. Sitten ihan viime hetkellä se tajusi että ei helkutti, tossahan tulee rima vastaan! Ja sitten se ei ehtinyt tehdä muuta kun äkkiä veti itsensä matalaksi ja sukelti riman alta :D

Mutta olen kyllä tosi ylpeä tosta pisamanaamasta :) (ja ehkä ihan vähän itsestänkin, että ylipäätään uskalsin lähteä kisoihin, ja etten tainnut tehdä kuin ehkä yhden sellaisen pahemman ohjausmokan).

--------------

Muistin virkistämiseksi kaivoin arkistoistani ekan walesini Donnan (Mawredd Byd Enwog) kilpailukirjan. Minulle tämä ei siis ollut ensimmäinen kisastartti henkilökohtaisesti, mutta aikaa on edellisestä vierähtänyt jokunen tovi :) Ekan kerran ollaan käyty Donnan kanssa kisoissa 19.4.1992, ja viimeinen merkintä on 15.8.1993, siis melkein 16 vuotta sitten. Yhteensä 7 starttia tuohon on merkitty, ja on siellä yksi tuloskin jopa, 49vp, sijoitus 13. :) Löysin samalla myös toko-kilpailukirjankin, ja sieltä löytyi yksi koe 24.5.1992, tuloksena ALO3. Oi niitä aikoja... :)

Kuvalinkki ja treeniä

Tässä linkki muutamaan kuvaan jotka Piiroisen Heidi otti Tarmon ja minun suorituksista edellisistä möllikisoista. Ekasta kuvasta näkee jo hienosti kuinka olen siinä kohtaa jo myöhässä, en tule saamaan koiraa haltuun (pitäis olla jo melkein tossa kohtaa ottamassa vastakädellä haltuun!), ja seuraava kuva tuosta tilanteesta olisikin se että Tarmo meni jo... =) Kiitos Heidille kuvalinkistä!

http://piisonit.galleria.fi/kuvat/13.5+M%F6lliagit+Ojanko/1505+009.jpg

Tänään käytiin taas Ojangossa Tiinan kanssa vähän treenaamassa. Kivasti meni: renkaassa ei ole enää mitään ongelmaa ja kepit (tällä kertaa ihan normaalit suorat ja täyspitkät) sujuu jo paljon paremmin, kunhan muistan olla ohjauksen kanssa tarkkana. Keinussa taas aluksi empimistä, mutta lopuksi sekin sujui vähän paremmin. Välillä otettiin motivoimiseksi muutaman esteen kivaa pätkää, jossa oli putkia, hyppyjä ja A. Ja taas huomattiin se että minun pitää vaan olla ohjauksessa tosi tarkkana ja terävänä, sekä uskaltaa luottaa siihen koiraan että kyllä se juoksee jos minä juoksen.

Lopuksi käveltiin vielä hetken aikaa metsässä, niin että koko koiranelikko pääsi vähän kirmaamaan: Sisarukset Raisa ja Tarmo, Santtu-setä ja Kati-mummo :) Kiva ilta!

Rata

Tässä vielä viime viikon möllikisojen rata, unohdin sen silloin tänne piirrellä.



Ei tämäkään nyt varsinaisesti sieltä helpoimmasta päästä ollut möllikisaradaksi. Meille suurin ongelmakohta oli siis tuo 3. ja 4. hypyn väli. En vielä luota Tarmon kanssa takaaleikkauksiin niin paljoa että sellaisen olisin tossa kohtaa uskaltanut tehdä. Mutta sitten kun tein valssauksen, oma liikkeeni pysähtyi ja koira "meni jo". Tarmo ei yhtään kestä sitä että jään itse paikalleni, joten veikkaisin että siinä ainakin osa syy tuohon koheltamiseen näillä parilla viimeisellä möllikisakerralla. Täytyisi siis vaan luottaa koiraan ja juosta sen minkä omista kintuista pääsee :) Tällainen analyysi siis nyt muutaman päivän miettimisen jälkeen :)

Möllikisat osa 3

No joo. Käytiin taas kokeilemassa möllikisoja Ojangossa eilen illalla. Otin kaksi starttia, nuo mölliradat on kuitenkin niin helppoja että Tarmokin kestää pari toistoa. Sama meininki jatkui kuin viime perjantaina Puolarmetsässä, eli Tarmo ei kestänyt lapasissa ollenkaan. Tuomari ja ratahankilöstö kiinnosti vähän liikaa ja ylimääräisiä kiemuroita tuli vaikka kuinka paljon. Nuuhuamista ja haahuilemista... Toinen yritys meni sentään vähän paremmin kuin eka. Olisi varmaan pitänyt ottaa kolmas startti niin ehkä sitten :)

Jos jotain positiivista, niin taas ne pätkät mitä mentiin, mentiinkin sitten tosi hyvin ja vauhdilla. Se on sentään kiva huomata että kyllä tuosta otuksesta sitä vauhtia löytyy, vaikkei niin aina treeneissä olekaan :) Ja hauskaahan Tarmolla näytti olevan, vaikkaan että osin minun kustannuksella: "hähää, nyt se tuolla huutaa ja huitoo..."

Tässä viime aikaisten tosi hyvin menneiden treenien sekä niitten ekojen möllikisojen jälkeen on ollut tosi hyvä fiilis, mutta nyt alkaa taas tuntua siltä että taitaa ne viralliset kisat tulla kuitenkin liian aikaisin. No, kait se "vire" loppupeleissä on aina päivästä kiinni, mutta jostain täytyisi löytää se Tarmolle sopiva motivointikeino noihin kisatilanteisiin. Miten saan tehtyä itsestäni niin kiinnostavan, että se haahuilu jää toiseksi? Ideoita?

Yksi asia mikä on ainakin vielä kokeilematta on se harjoitteluradalla käynti ennen varsinaista suoritusta. Tähän mennessä en sitä ole kokeillut. Jotenkin on tuntunut siltä että Tarmo on kaikkein terävimmillään kun pääsee suoraan radalle kerättyään vähän kierroksia itseensä. Mutta, tätäkin sietää siis miettiä...

No, takaisin eiliseen. Oltiin taas isommalla porukalla liikkeellä, treeniporukastamme oli mukana myös bichonit Lassi, Leevi, Nelli ja "pikku" Leevi. Muilla menikin nämä kisat ns. putkeen, eli kaikki saivat vähintään kertaalleen nollaradan! Onnea heille, hienosti meni :) Lassi ja Leevi jopa sijoittuivat toiseksi ja kolmanneksi!

Heidi lupasi lähettää Tarmosta kuvan radalta, minä puolestani jäin räpsimään kuvia oman suorituksemme jälkeen. Tällä kertaa maxit olivat siis ensimmäisinä ja minit viimeisinä.


Tarmo poseeraa


Slurps!


Hyvää kontaktia (niin, kyllä sitä radan ulkopuolella joo...)


Lassi ja Leevi, iloiset ilmeet...


...Lassi ja Leevi, vähän nyrpeet ilmeet ;)


Lassi


Leevi


Porukalla odottelua ja spekulointia ilta-auringossa


Laura ja Leevi


Leevi lentää!


Minien loistavat tulokset :) "Meidän porukka" merkattu punaisilla täplillä.


Lassi&Paula ja Leevi&Suvi palkintopallilla :)

Lassin palkinnoksi saama lelu päätyi sitten lopulta Tarmolle "lohdutuspalkinnoksi", Lassi ja Leevi kun eivät kuulemma moisilla leiki. Tarmo ihastuikin leluun niin suurella sydämellä kun vain leikkisä pikku spanieli voi... joten kiitos Lassille lelusta :)


Jee!

Edistystä tiistai-illan iloksi :)

Tänään oli normaalit tiistain treenit Konalassa. Ratana meillä oli lyhyehkö pätkä, jossa päästiin testaamaan nyt parina edellisenä iltana harjoiteltuja pujottelua ja rengasta. Ja pakko kyllä sanoa, että harjoittelun huomasi! Rengas ei tällä kertaa aiheuttanut mitään ongelmaa, vaan meni kerta heitosta ihan niinkuin pitikin, vaikka se oli radalla viimeisenä esteenä ja siis ihan vauhdilla siihen kohtaan tultiin. Aikaisemmin on pari ekaa yritystä useimmiten mennyt jostain väärästä välistä.

Pujottelussa oli tänään todella haastava lähestymiskulma ja takaa leikkaus, joka tuotti kaikille hankaluuksia, niin siis myös Tarmolle. Mutta muuten se sujui nyt suorilla ja täyspitkillä kepeillä jo paljon paremmin. Jee! Edistystä siis selvästi :)

Tässä rata:



Lopuksi otettiin keinua vielä yksittäisenä esteenä. Siinä jatkui sama meno kuin nyt parina edellisenäkin iltana, eli ihan suuren suurella riemulla Tarmo ei sinne vieläkään ole menossa. Mutta ei toisaalta kokonaan kieltäydykään.

"Rankka" treeniputki saa vielä huomenna jatkoa, kun mennään Ojankoon epiksiin. Jännä nähdä miten siellä käy. Meitä onkin taas lähdössä melkein koko treeniryhmä, kivaa että on seuraa :)

Lisää teho-treeniä :)

Käytiin tänäänkin viilaamassa Ojangossa keppejä, keinua ja rengasta. Tänään Tarmo oli taas kuin eri koira, tosi kuuliainen alusta asti. On se vaan niin jännää miten se on aina päivästä kiinni!

Renkaan kanssa ei tänään ollut mitään ongelmaa, Tarmo suorastaan tarjosi renkaasta hyppäämistä useempaankin kertaan. Kepitkin menivät ehkä vähän sujuvammin kuin eilen, tosin sitten kun otettiin täyspitkät kepit käyttöön, tuli pientä hämmennystä mukaan. (Eilen otettiin siis vaan puolikkaita.)

Jotenkin se keinu tuntui tänään kaikkein hankalammalta. Ei Tarmolla tosiaan mitään totaalista kammoa sen suhteen ole, mutta jokin siinä kuitenkin vähän epäilyttää. Mutta kait sekin siitä :)

Tämä "teho-treenaaminen" on aika hauskaa, tulee käytyä useasti ja ei se koirankaan kannalta ole mitenkään liian rankkaa kun kestoltaanhan nämä treenit ovat reilusti alle puoli tuntia yhteensä.

Pieni Lotte-pisamanaama pääsi taas tänään lopuksi autosta ulos, ja ihan agilitykentällekin. Lotte pääsi kokeilemaan putkea, alastulokontakteja sekä vähän keinulla "keinumista". Tosi taitava (lue koiraäänellä) tyttö! Ja taas sai Tarmon vinkulelu kyytiä ;)

Teho-treeniä :)

Tarmon kasvattaja Tiina lupautui käymään kanssamme tässä lähiaikoina vähän teho-treenaamassa keppejä, keinua ja rengasta! Eilen illalla aloitettiin Ojangossa. Keppejä kokeiltiin vino-kepeillä, mitä ei Tarmon kanssa ole kertaakaan kokeiltu, ja ne sujuivatkin ihan kivasti. Siis eihän minkään näiden esteiden kanssa mitään varsinaista ongelmaa ole, mutta ainoastaan se sujuvuus ja varmuus puuttuu. Eli treenauksen puutetta :) Tänään taas jatketaan, huomenna on omat varsinaiset treenit ja keskiviikkona sitten taas epikset Ojangossa. Torstaina välipäivä ja perjantaina sitten taas ehkä epikset Puolarmetsässä.

Eilen teho-treeneissä kiinnitettiin huomiota myös aika paljon Tarmon haahuiluun, eli sen piti treenatessa olla koko ajan käskyn alla. Ja minun itseni pitää kiinnittää siihen koko ajan huomiota, ettei se pääse yhtään nuuhuamaan. Vasta sitten kun hihna laitetaan takaisin kiinni pääsee Tarmo "vapaalle".

No, nyt on ainakin motivaatiota treenata vähän extraa, sillä ilmoitin kuin ilmoitinkin Tarmon virallisiin kisoihin jo nyt toukokuulle. Hui :)

Seurasta sen verran että tällä hetkellä edustamme vielä HSKH:ta, mutta tarkoitus on siis edustaa Ketosen Camillan Ketterät-seuraa, kunhan seura virallistetaan. Varsin hidas on prosessi kyllä ollut, mutta enää puuttuu loppusuora eli Kennelliiton ja Agilityliiton hyväksynnät.

Eilen illan päätteeksi pääsin vielä tapaamaan Lotte-tyttöstä, joka on siis Tarmon siskon Raisan tytär. Aivan ihana tapaus! Tosi kivasti tyttönen ottaa jo kontaktia ja varsin reipaskin toinen oli. Ja leikkisä! Lotte pääsi kokeilemaan ihka-ensimmäistä vinkuleluaan, ja voi sitä ihmetystä ja riemua :D Lotte etsii vielä harrastavaa ja aktiivista sijoituskotia itselleen. Siitä saisi joku kyllä varsinaisen pakkauksen itselleen!