Ei tämäkään nyt varsinaisesti sieltä helpoimmasta päästä ollut möllikisaradaksi. Meille suurin ongelmakohta oli siis tuo 3. ja 4. hypyn väli. En vielä luota Tarmon kanssa takaaleikkauksiin niin paljoa että sellaisen olisin tossa kohtaa uskaltanut tehdä. Mutta sitten kun tein valssauksen, oma liikkeeni pysähtyi ja koira "meni jo". Tarmo ei yhtään kestä sitä että jään itse paikalleni, joten veikkaisin että siinä ainakin osa syy tuohon koheltamiseen näillä parilla viimeisellä möllikisakerralla. Täytyisi siis vaan luottaa koiraan ja juosta sen minkä omista kintuista pääsee :) Tällainen analyysi siis nyt muutaman päivän miettimisen jälkeen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti