Hirven metsästystä ja sienien keräämistä

Kävimme Tarmon kanssa viikonloppuna harjoittelemassa jäljestämistä taatusti vuoden viimeisissä MeJä-kokeissa. Käteen jäi tällä kertaa pyöreä nolla. Tarmo oli nimittäin sitä mieltä että olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa saalistaa kokonaista elävää hirveä eikä sitä typerää kuivattua sorkkaa mikä kaadolla odottaa... ;-) Kolme määrätietoista poistumista riistapoluille koitui kohtaloksi.

Eräskin poistuminen suuntautui todella tiheään kuusikkoon, ei voinut muuta kun pistää käsi silmien eteen ja painaa sokkona perässä. No, saatiinpahan tulosten lukuunkin taas se huumori-osuus kun tuomari kuvaili tätä tapahtumaa hyvin värikkäästi. No, pitihän se yksi tilasto-nolla ottaa Oittaaltakin ;)

Viikonlopusta jäi kuitenkin muutakin käteen. Sain taas aivan mielettömän suppilovahverosaaliin kun kävin purkamassa jäljen jolla olin oppaana! Ja jällen kerran pitää todeta että oli aivan älyttömän mukava viikonloppu: sai ulkoiltua, urheiltua, koiralla oli kivaa, ohjaajalla oli kivaa huumorintajuisessa porukassa ja pakastin täyttyi sienistä. Voiko parempaa harrastusta olla!?



Tässä vielä Tarmon koearvostelu. Tuomarina toimi Jukka Kuparinen.

"Reipas ohjattu lähtö. Koira aloittaa heti krepityksen jälkeen hyvävauhtisen jäljestyksen. 1. osuuden alussa koira poistui jäljen sivuun, mutta palasi ensimmäisellä kerralla itsenäisesti, mutta lähti kohta uudelleen niin pitkään, että tuli hukka. Palautuksen jälkeen hyvin 1. kulmalle, jonka tarkasti hyvin. Toisella osuudella tainikossa alkoivat vaikeudet ja tuli kaksi hukkaa peräkkäin ja koe keskeytettiin. Tultiin harjoitellen kaadolle, joka kiinnosti. Tänään Tarmoa kiinnostivat muut hajut jälkeä enemmän."

Vauhtia!

En voi käsittää miten nopeasti aika menee! Eilen oli taas torstai, ja oli agility-treenien vuoro. Treeneissä jatkettiin samaa aihetta kun viikko sittenkin, eli tehtiin helppoa mutta vauhdikasta rataa, tällä kertaa tosin huomattavasti pidempää kuin viimeeksi. Ja jälleen oli keskellä rataa pujottelu.

Uskomatonta, mutta se että viikko sitten vaihdettiin Tarmon pujottelun ohjaamistyyliä ihan kokonaan, toimi aika hyvin muhittuaan viikon! Nyt meni kepit kokonaan läpi ilman keskeytyksiä niin etten ohjannut mitenkään, mutta sanoin joka välissä kepit. Tarmo alkoi selvästi laittaa myös päätä jo vähän alemmaksi ikään kuin hakeakseen lisää vauhtia. Mahtavaa, ihan mieletön fiilis nähdä noin iso harppaus viikossa :)

Muuten mentiinkin sitten tukka-putkella eli kovaa vauhtia. Tarmo oli hyvä, mutta kehuja sai myös ohjaaja vaikuttavista juoksukiihdytyksistään. En tiedä, liekö kunto ja voima jaloissa kasvanut vai mitä on tapahtunut, mutta tuntui että tosiaan eilen itsekin lensin radalla.



Ai niin, Tarmo ei muuten enää ole koukussa käsiliikkeeseen maahan menossa. Sekin korjaantui yhden illan treenauksella, tai jos ei nyt kokonaan niin ainakin parempaan suuntaan. Ei se nyt edelleenkään tapahdu mitenkään silmän räpäyksessä ja vaatii välillä useamman käskyn, mutta suunta on oikea.

Syksyä ja touhuilua

Ulkona on kieltämättä viime päivinä ollut varsin kelju ilma! Mutta mitenkäs se meidän koira-ihmisten elämään vaikuttaisi? No ei sitten yhtään mitenkään. Minusta ainakin on aina ollut hauskaa aiheuttaa hämmennystä ohikulkijoissa, ulkoiluttamalla koiria kaikkein pahimmissa mahdollisissa sateissa ja tuiskuissa, ja liikkua koko ajan hymy naamalla :) Jos kerta joka tapauksessa on pakko, niin miksei siitä sitten voisi nauttia?

Viime viikolla tehtiin agilityssä vauhtisuoraa, jossa keskellä oli pujottelu. Tarkoitus oli saada koirille vähän vauhtia myös pujotteluun. Tällä kertaa vaihdettiin itseasiassa Tarmon kanssa taktiikkaa kokonaan. Poistin kokonaan käsillä ja vartalolla ohjauksen, mutta sen sijaan joka välissä käsky "kepit" + palkka aina joka väliin. Tämä tuntui toimivan itseasiassa aika hyvin. Innolla odottelen seuraavaa kertaa josko päästäisiin heti jo eteenpäinkin. Muuten mitään ihmeellistä ei tässä treenissä ollutkaan. Suoralla oli siis hyppy, putki, kepit, a, hyppy, ja sitä tehtiin molempiin suuntiin. Ai niin, todettiin myös että Tarmon kanssa pitää alkaa ottaa aalla myös alkupään kontakteihin nami mukaan, tähän mennessä ei ole vielä ollutkaan tarve. Ekaa kertaa ikinä tyyppi nimittäin loikkasi oikein komeasti alun kontaktin yli... hohhoijaa. Tarttis vissiin opettaa kosketusalustaan...

Eilen sitten taas tokoiltiin. Ohjelmassa oli paikalla makuuta, hyppyä sekä seuraamista ja liikkeestä seisomaan jäämistä. Tarmo kestää mielestäni vähän pitempään jo paikallaan, mutta vilkas kun on niin keskittyminen kyllä meinaa herpaantua tosi helposti. Kova hinku on minun perään, ja viereiset tapahtumat kiinnostavat myös. Aika hyvin sain kuitenkin pidettyä niin että ehdin aina useimmiten viereen palkkaamaan ennen kuin Tarmo ehti lähteä liikkeelle. Suurempi ongelmakohta on kuitenkin itse maahan meno. Tarmo on jäänyt jumiin siihen että olen näyttänyt sille kädellä liikkeen. Tähän saatiin vinkkejä Camillalta miten kannattaa edetä. Naksutin lienee myös korvaamaton apu jälleen, ja itseasiassa lopputreeneistä ja kotona kokeiltaessa Tarmo menikin maahan ilman käsimerkkiä, tosin useamman käskyn jälkeen. Mutta meni kuitenkin, eli edistystä siis.

Hyppy olikin meille ihan uusi juttu, ei olla sitä toistaiseksi harjoiteltu millään kurssilla kertaakaan. Mutta se ei kyllä sen suurempaa ongelmaa tuottanutkaan, ainoastaan se että koiran pitää jäädä seisomaan esteen toiselle puolelle, ja vasta kun ohjaaja on toisella puolella koira tulee käskystä sivulle perusasentoon istumaan. Niin, ehkä ondelma tulee myös siitä että Tarmolla on niin kova hinku hyppäämään, että perusasentoon sivulle tuleminen vaati vähän normaalia enemmän keskittymistä... ;) Mutta hyvä alku tähän liikkeeseen siis.

Liikkeestä seisomaan jääminen sujuu ihan hyvin, niin että käännyn itse aina seiso käskyn yhteydessä koiran eteen. Ehkä tässä kohtaa tarttisi kehittää jotain uutta ja saada vinkkejä millä viedä hommaa eteenpäin. Seuraamiset oli tällä kertaa mitä olivat, Tarmo (ja ohjaajakin?) alkoi selvästi olla jo vähän väsy eikä jaksanut millään keskittyä.

Torstaina ohjelmassa on taas agility ja tänään sain kuulla että syksyn viimeiset MeJä-kokeet järjestetään kuin järjestetäänkin tänä viikonloppuna Oittaalla! Hehheh, treenattu on taas toooosi paljon... mutta menköön nyt sitten taas treenauksen ja ulkoilun piikkiin ;)

Liityin muuten jäseneksi Ketterät-nimiseen seuraan www.ketterat.fi. Camilla on sitä puuhastellut pystyyn jo jonkun aikaa ja vihdoin asiat ovat menneet eteenpäin niin että jäseneksi voi liittyä. Vielä pari steppiä niin sitten voidaan edustaa tätä seuraa kisoissakin. Siis sitten joskus... ;)

Kiirusta ja treenailua

Viime viikon torstaina oli vika kerta ToKo-kurssilla. Kertailtiin paljon eri juttuja mitä oltiin noitten 10 viikon aikana tehty. Eipä oikeastaan mitään uusia huomioita - Tarmo on selvästi kehittynyt monessa asiassa paljonkin, mutta toisaalta taas jotkut ihan perus-perus-jutut ovat vielä aika alkutekijöissään. Hehheh, ja ohjaajan oma koordinaatio oli taas vähän hakusessa kun ei oltu pitkään aikaan otettu mm. seuraamisessa täyskäännöstä ;)

ToKosta taas siirto agilityyn. Tehtiin tasoltaan 2-luokan rataa, mikä oli kaikenlisäksi aivan sairaan pitkä. Allerkirjoittaneen kunto on ehkä hivenen huomaamatta kasvanut, eikä pitkä rata tuottanut ongelmia. Ehkä jotenkin muuten oltiin Tarmon kanssa molemmat vähän väsähtäneitä tai pihalla, jotenkin vähän sellaista haahuilua meno oli. Tarmo teki omia juttujaan, ja minä en muistanut ohjata... noh, miksiköhän se koira teki niitä omia juttujaan ;) Positiivista oli ainaskin se että Tarmo alkaa kestää enemmän ja enemmän takaa leikkauksia, sekä sitten se että pujottelussa oli taas vähän uutta potkua edellisen kerran teho-treenien jälkeen.

Niinkuin näistäkin lyhyistä ja harvoista kommenteista voi ehkä päätellä, on tässä vähän kiirusta pitänyt viime aikoina ja pitää edelleen. Välillä oikeen meinaa epätoivo iskeä kun miettii miten näistä kaikista hommista oikein selviää... mutta kyllä se siitä! Onneksi koiran kanssa treenaamisesta tulee aina hyvä mieli :)

Tarmon toko-kurssi siis tosiaan loppui, ja Camilla lupasi katsastaa josko ihan jostain hänen valmennusryhmästään löytyisi meille tilaa. Ja sieltähän löytyi. Aloitettiin heti maanantaina yhdessä valmennusryhmässä. Se onkin vähän parempi päivä kun ei tartte sekä tokoilla että agiliitää peränjälkeen, ja lisäksi alkamisaika on sopivan myöhäinen ettei tarvitse joka kerta mennä juoksujalkaa treeneihin ;)

Maanantaina otettiin ensin paikallamakuuta. Oli kiva huomata että osa tämän ryhmän pareista oli ihan samalla tasolla meidän kanssa, tosin osa oli edistyneempiäkin. Treenit vaikuttivat ainakin paikalla makuun osalta astetta haastavimmilta, mutta niinhän sen tietysti pitää ollakin. Ja jokainen tietysti silti tekee omalla tasollaan. Hivenen edistystä havaittavissa paikalla makuussa, esim. se että nyt otettiin monta toistoa putkeen ilman koiran vapauttamista välillä. Sitä ei oltu aiemmin tehty, mutta Tarmo kesti sen ihan hyvin.

Seuraavaksi otettiin noutoa. Siinä ei nyt edellisestä kerrasta sen suurempaa edistystä, ihan hyvällä mallilla ollaan. Seuraavaksi pitää vahvistaa sitä että sivulla ollessaan Tarmo pitää kapulaa suussaan pidempään ja ottaa katsekontaktin.

Sitten ohjelmassa oli ruutu. Ruutuun lähettäminen sujuu vauhdilla, tästä liikkeestä Tarmo selvästi tykkää! Nyt keskitytään enemmän siihen että ruudussa ollessaan koira jää seisomaan käskystä.

Huomenna olisi sitten taas agility-treenit, mutta ikävä kyllä joudun jättämään ne työjuttujen takia taas väliin, harmi homma mutta ei voi minkään. Vähän katkonaista on tämä treenaaminen, pitäisi pystyä keskittymään siihen enemänkin jos meinaisi oikeasti kehittyä. No, ehkä nämä kiireet vielä helpottavat.

ToKoilua ja synttäreitä :)

Viime torstaina ToKoiltiin jälleen. Agility oli jätettävä väliin, koska allekirjoittaneen oli oltava illalla vielä toisessa paikassa, luvannut kun oli.

Ensin otettiin noutoa. Siinä Tarmo on edistynyt huimasti! Se tarttuu kapulaan kivasti maasta, ja tuo sitä muutaman metrin kun itse lähtee peruuttamaan. Nouto on varmaan se liike missä on eniten tapahtunut edistymistä tämän kurssin aikana. Tarmon kanssa on sitä paitsi kiva treenata sitä kun se selkeästi aina innostuu kun näkeekin noutokapulan ja tarttuu siihen hanakasti. Tästä on hyvä jatkaa :)

Sitten oli muistaakseni vuorossa kaukokäskyt. Sekin sujuu kivasti silloin kun olen vielä suht lähellä Tarmoa ja maan tasolla. Viimeeksi kokeilin myös sitä että aloin pikkuhiljaa kohottautumaan ylemmäskin. Istumaan meno sujuu kyllä, mutta maahanmenossa pitää näköjään mennä ihan pienillä askelilla eteenpäin, siis lisätä välimatkaa ja nousta pikkuhiljaa normaalille korkeudelle seisomaan. Muutenkin maahanmeno on aika iso ongelma vielä tällä hetkellä. Noh, tähän, niinkuin moneen muuhunkin asiaan, autta naksutin! Pitää alkaa ottamaan päivittäin naksuttimen kanssa maahanmenoharjoituksia.

Sitten otettiin vielä paikallamakuuta sekä liikkeestä seisomaan jäämistä. Näissäkin on pientä edistystä havaittavissa, mutta ei mitään suuren suurta. Harjoitukset jatkuvat ;)

Viime aikoina on elämä ollut taas jotenkin niin kiireistä, ettei kotona treenaamiselle ole juurikaan aikaa jäänyt, saati sille että jaksaisin käydä koirien kanssa erikseen ulkona niin että voisi ulkoilulenkin aikana ottaa jotain harjoituksia. No, valoa näkyy tunnelin päässä, marraskuussa pitäisi olla vähän helpompaa :)

Ensi torstain toko-treenit ovatkin viimeiset tätä kurssia. Pitää taas kysellä Camillalta mihin ryhmään seuraavaksi.

-----------------

Perheessämme on viime aikoina myös hieman juhlittu. Santtu, Santeri Suuri, täytti lokakuun 2. päivä huimat 9 vuotta! Eikä kyllä uskoisi kun tuota meininkiä katselee... Santtu ei edes ole kovin pahasti vielä harmaantunut, puhumattakaan siitä miten se käyttäytyy. Melkeen voisin vannoa että jos Tarmoa ei olisi meille tullut, olisi Santtu paljon vanhemman oloinen kuin mitä se nyt on. Vierivä kivi ei sammaloidu, eikös se niin mennyt ;) Kaikkein konkreettisin asia mikä tähän liittyy on se, että ennen Tarmon tuloa Santun niska meni säännöllisin väliajoin (pari kolme kertaa vuodessa) tosi pahasti jumiin, se kulki eteenpäin kuin Harri Kirvesniemi pää kallellaan hiihtäen aikoinaan. Mutta sen jälkeen kun Tarmo tuli, niska ei ole mennyt jumiin kertaakaan.

Termo Termiitti puolestaan täytti 17. lokakuuta kokonaiset 2 vuotta! Ei uskoisi kyllä sitäkään miten nopeasti aika on mennyt. Ihan kakarahan tuo koira vielä on, ei mitään tietoa aikuistumisesta ;) Kokonaisuudessaan koko pentue on ollut aivan uskomaton, kiitokset siitä kasvattajalle Tiinalle - sieltä pentulaatikostahan ne hyvät pohjat tähän on saatu :) Lisää Tiinan mietteitä ja koko pentueen tapahtumia voi käydä lukemassa D-pentueen blogista, johon löytyy linkki oikealta. Itse olen käynyt vieraana lisäksi 3x 30-v. synttäreillä lokakuun aikana, ja vielä olisi ne yhdet eli omat edessä... Huh!

Treeniä treeniä...

Torstaina taas ToKoiltiin ja agiliidettiin urakalla! ToKossa otettiin vähän intensiivisempää seuraamisharjoittelua sekä kontaktin ottamista tällä kertaa. Sekä myöskin paikalla makuuta. Kontaktitreenit sujuivat Tarmolta loistavasti, ei ollut mitään ongelmia pitää kontaktia perusasennossa istuessa, vaikka häiriökoirat kiertelivät ympärillä. Ja toisaalta taas kontakti säilyi seuratessa vaikka kierreltiin muitten koirien ympärillä :)

Tällä kertaa kiinnitettiin myös huomiota ohjaajan omaan toimintaan seuraamisessa. Minä, ja suurin osa muistakin ryhmämme ohjaajista, ikään kuin "palvomme" koiraa, kun sitä pitää koko ajan vinosti tuijottaa alaspäin. Minkäs sille voi kun minusta on edelleenkin niin ihmeellistä ja ihanaa kun oma koira pitää tuolla lailla kontaktia ;) No joo, mutta harjoiteltiin tällä kertaa niin että käveltiin peiliä kohti, niin että piti oikeasti katsoa sinne peiliin. Sitä kautta näki kivasti että kyllähän se Tarmo piti kontaktia vaikka en sitä suoraan alaspäin tuijottanutkaan. Seuraava kehityskohta on se että Tarmon pitäisi seuratessa sijoittua vähän eteenpäin. Tätä on tarkoitus treenata tekemällä mm. paljon oikealle käännöksiä, sekä myöskin seuraamista laajassa kaaressa oikealle kääntyen. Koira joutuu silloin vähän "kiiruhtamaan". Myös eteenpäin palkkaamista voisi kokeilla.

Paikallamakuuta pitäisi treenata myös urakalla. Jostain syystä tämä perusasia on jäänyt tosi vähälle huomiolle ja treenille. En oikeastaan luota Tarmoon siinä vielä yhtään. No, ei muuta kun lisää harjoittelua vaan.

Sitten siirto agilityyn. Treenit oli tällä kertaa jaettu kahtia. Yksi koira kerrallaan treenasi pelkkiä keppejä Camillan ohjauksessa, kukin omalla tasollaan. Sillä välin muu porukka ahkeroi ympyrän muotoisella vauhtiradalla, ajatuksena se että koiran pitäisi pikku hiljaa irrota myös sivu suunnassa. Unelmatilanne olisi se että itse vain pyörisi pikku ympyrää keskellä, kun koira suorittaisi esteitä isommalla ympyrällä.

Kepeissä tuli ihan kivasti edistystä, Tarmon kanssa otettiin niitä taas naksuttimen avulla. Kyllä siinä taas pienne spanielin aivot savusivat kuun joutui niin paljon ajattelemaan. Ihan selvää edistystä kuitenkin, kyllä siitä vielä hyvä tulee. Nyt en mm. käyttänyt kättäni enää juuri lainkaan. Naksuttimen käytöstä on kyllä niin paljon hyötyä, täytyy taas kiitellä että tuli Tarmo siihen ehdollistettua.

Mitä tulee siihen vauhtirataan ja irtoamiseen, niin tietyille esteille Tarmo irtoaa ihan kivasti, mutta toisille ei juuri ollenkaan. Tosin, Tarmo alkoi olla tosi väsynyt tässä vaiheessa, silloin homma menee helposti siihen minun lähellä pyörimiseen. Ihan treenien lopuksi otin vielä vähän rengasta ja muuria naksuttimen kanssa, ja kyllä taas huomasi että sitä kannattaisi tehdä enemmänkin :)

Treenirupeaman lopputuloksena oli väsynyt ja onnellisen näköisenä nukkuva spanieli, sekä väsynyt ja onnellinen ohjaaja - kivaa siis taas kerran :)

MeJä-kokeet Oittaalla

Tänä viikonloppuna kävimme vaihteeksi Tarmon kanssa MeJä-kokeissa Oittaalla. Uskomatonta, mutta meille sattui jälleen se sama jälki millä ollaan käyty kaksi kertaa aikaisemminkin. Tuloskin oli edellisten kaltainen, kaksi hukkaa, lopputulos avo3 27p.

Eka hukka tuomittiin aika alussa ensimmäisellä pätkällä, tuuli painoi parkkipaikalta tuoksut ja Tarmo koukkasi jäljen keskeltä melkein alkuun asti. Toinen hukka tuli vikalta pätkältä, hajut veivät mennessään. Opas tiesi kertoa että siinä kohtaa olivat edellisenä päivänä jälkeä tehdessään nähneet koiran ja ulkoiluttajan... ja Tarmo siis paineli juuri sinne suuntaan minne koira oli mennyt.

Kaiken kaikkiaan Tarmon työskentely oli tänään aika hosuvaa. Se teki aika moista pyörimistä jäljen molemmin puolin. Sitten taas ne hetket kun mentiin suoraan tarkasti jäljen päällä, oli vauhti sellaista että piti vähän jarrutella. Mutta mikä oli kiva huomata, oli se että työskentely parani loppua kohti, muuttui paljon suoraviivaisemmaksi kuin kahdella ekalla pätkällä.

Olipahan taas kerran kiva ja rankka viikonloppu. Tuntee taas jäsenissään tehneensä jotain. Tuota touhua kun tekisi joka viikonloppu olisi varmasti aika kovassa kunnossa. Niin, ja bonuksena mukaan tarttui lauantaina jälkiä tehdessä ja tänään purkaessa mukava määrä suppilovahveroita :)