Eilen agilityssa haettiin koirille vaihteeksi vähän vauhtia ja motivaatiota, etteivät ihan vallan kyllästyisi pelkkiin tiukkoihin käännöksiin, valssauksiin ja ansoihin. Ja kivaa meillä olikin!
Harjoituksena oli U:n muotoinen harjoitus: hyppy - hyppy - putki (suoraan hypyiltä sisään, putki u:n muodossa, ja taas suoraan ulostulosta hypyille) - hyppy - hyppy. Ihan kivasti tämä harjoitus meiltä meni... ja sen verran vauhtiakin saatiin koiraan että tulipa taas ohjaajalle mieleen että olisi ehkä pieni kunnonkohotus paikoillaan. Niin, ja kun vielä koulutusohjaaja-Camilla hekottelee vieressä että "odotahan vaan kun päästään kunnon alustalle ja kunnon vauhteihin... ;)" Jotain tarttis tehdä siis. Edelleen.
Mutta siitä harjoituksesta. Jostain syystä Tarmo kieltäytyi aika monella kertaa menemästä putkeen, josta se yleensä tykkää valtavasti. Liekö siellä sitten ollut joku outo haju tms. Huomioitavaa omassa ohjauksessa oli se että kun koira on minun oikealla puolella, ohjaan kuulemma paljon tiukemmin ja tarkemmin kuin jos se on vasemmalla puolella. No, putkikin kyllä saatiin menemään joka kerta sitten uudella yrityksellä. Silloin tietysti palkkaa aina heti putken jälkeen.
Yksittäisenä esteharjoituksena treenattiin keppejä, taisivat olla 2/3 pituudeltaan. Olin ihan yllättynyt siitä miten ne sujuivat Tarmolta, ei nimittäin olla treenattukaan niitä pitkään aikaan. Pystyin jopa ihan pienen matkan päästä lähettämään koiran kepeille. Vielä tosin ohjaan koiraa kädellä. Mutta kyllä siitä jo vähän enemmän vauhtiakin löytyi, ainakin omasta mielestäni. Varsinkin kun vaihdoin ohjaustyylin peruutuksesta naama edeltä -menemiseen. Keppejä otettiin molemmilta puolilta. Tarmolla ei ollut siinä ongelmia, enemmän taas ohjaajalla kun on tällainen puolivammainen ;)
En voi taaskaan olla mainitsematta miten kivaa oli treenata koiran kanssa jolla on aivan mieletön kontakti ja joka selvästi tykkää siitä mitä tekee. Varmaan tuo TOKO-kurssi on tehnyt jo nyt tosi hyvää, myös siinä mielessä että se on agilityä edeltävänä päivänä ja suurin "tarmo" purkautuu siellä.
Naksutin ehdollistaminen jatkuu, ja teinpä muuten agility-treeneissä kivan havainnoin. Kun siinä omaa vuoroani odotellessani naksuttelin, huomasin että Tarmo tekee niin että se tuijottaa minua silmiin, ja aina kun naksu kuuluu, sen katse siirtyy käteeni. Eli, tästä päätelleen rattaat todellakin ovat sen päässä pyörähtäneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti