Vauhdin huumaa agilityssä

Tiistain agility-treeneissä oli taas ilo olla Tarmon ohjaajana. Ei voi kuin hymyillä kun koira on niin hyvällä tuulella treeneissä, että voisi melkeen väittää sen nauravan. Ja kaiken lisäksi vielä loistavalla kontaktilla, jälleen kerran. Tarmo kyllä saattaa lähteä haahuilemaan jos en kiinnitä hetkeen huomiota (siis esim. harjoitusten välissä kun koulutusohjaaja antaa palautetta ja ohjeita), mutta tekee sen "kiemurrellen", häntää heiluttaen, ja saman tien kun käsken, se tulee takaisin luokseni.

Ohjelmassa oli pari helpohkolta vaikuttavaa radan pätkää. Ensimmäisessä oli tosin mukana haastava kolmesta hypystä koostuva kuvio, sekä haasteellisia lähestymiskulmia sekä hypyille että pujotteluun. Pujottelun pituus oli 2/3, ja se mentiin kahteen kertaan.



Kiertäminen esteen takaa hypylle on vielä Tarmolle aika haasteellista, eli jonkun verran joudun koiran puoleisella jalalla, "ojentamaan" tai "niiaamaan" esteen vierestä ikään kuin olisin itsekin menossa sinne. Mutta ihen hyvin tuokin harjoitus meni varsinkin kun se tehtiin mini-hypyillä.

Toisessa radassa haettiin ensin vauhtia hyppy-A-hyppy-putki -kombinaatiosta, jonka jälkeen treenattiin pujotteluun menoa.



Vauhti-osuus sujui Tarmolta luonnollisesti oikein hyvin. Pujottelun kanssa se on näköjään yhtäkkiä saanut jonkun ahaa-elämyksen, ja keksinyt että senhän voi mennä läpi vähän nopeamminkin. Pujotteluun sisäänmeno sujuu mielestäni Tarmolta ok. Ainakin tässä harjoituksessa kun ohjaaja pystyy menemään pujottelun alkuun odottamaan sillä välin kun koira vielä menee putkessa :) Vielä ohjaan Tarmoa kädellä, ja tajusinpa myös jälkeen päin että menin taas itse peruuttamalla. Eli, pitää yrittää seuraavalla kerralla muistaa itse mennä naama menosuuntaan, niin ehkäpä vauhtia löytyy vielä lisää. Koulutusohjaaja oli myös sitä mieltä että Tarmon pujottelu on jo sillä mallilla että kättä voisi pikkuhiljaa alkaa häivyttämään pois. Kiva huomata että edistytään :)