Ennen kisaa otimme koko porukasta ryhmäkuvia. Ja vanha tuttu juttu walesien kuvaamisesta toteutui taas. Ne eivät siis kertakaikkiaan voi katsoa samaan suuntaan - aina jossain tapahtuu jotain mielenkiintoisempaa. Ja näitä kuvia kun katselee niin sama näyttää pätevän omistajiinkin ;)
Joukkueemme suorituksesta nyt ei kauheesti jälkipolville jää kerrottavaa, mutta hauskaa oli - epäilemättä niin meillä kuin yleisölläkin. Tarmon kanssa kerättiin aikamoinen pistepotti maxi-hyppyjen alta sukeltamisesta. Yhdeksästä hypystä se varmaan 3-4 hyppäsi ekalla yrityksellä, mutta muitten kanssa tarvittiin sitten yrityksiä vähän enemmän. Säännöt olivat sellaiset että kolme kertaa tuomari antoi aina yrittää yhtä estettä ja jos ei onnistunut niin sitten tuli käsky jatkaa matkaa.
Muuten olinkin sitten Tarmon suoritukseen tosi tyytyväinen. Tarmo kesti radalla, pysyi "hanskassa" ja ihan kivasti totteli ohjaustani. Kyllä tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Rata sinällään oli osittain yllättävän vaativakin. Varsinkin radan alku aiheutti paljon ongelmia.
Kaikkien neljän koiran suoritukset otettiin videolle ja kun sitä katselin niin huomasin omassa ohjaamisessani paljon parantamisen varaa. Hypyissä mm. ohjasin koiraa edelleen medi-tasolta, niin ei kait se ihme ole jos koira sukeltaa, jos sormi osoittaa suoraan riman alle ;)
Raisa, Remu ja Tico olivat kaikki loistavia, mutta kaikilla löytyi myös omat ongelmakohtansa joissa riittää parannettavaa. Ja niinhän se on että yleensä se ohjaaja saa katsoa itseään peiliin :)
Päivän päätteeksi menimme vielä Tiinan äidin luokse grillaamaan. Samalla saivat sisarukset vielä riekkua keskenään. Tarmo ja Remu ovat "siinä iässä" että olihan tuo meno vähän jäykistelyä välillä mutta hyvin nuo pojatkin loppujen lopuksi tulivat juttuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti