Aloitetaan vaikka Juhannuksesta. Juhannuksena junailtiin tällä kertaa Tarmon kanssa kaksistaan Lappeenrantaan. Santtu lähti Samin kanssa toiselle mökille Kiskoon, joten saivatpahan pojatkin lomaa toisistaan. Matka alkoi varsin mukavasti kun Tarmo teki Helsingin rautatieasemalla vaikutuksen lähes jokaiseen joka ohi käveli. Ja siihen aikaan kun pääkaupunkiseudulla on työpaikkaruuhkaliikenne huipussaan, niin niitä ohi kävelijöitä on aika paljon. Tarmo otti ruuhkassa tosi rennosti, heilutteli vaan kaikille häntää. Kiva saada ihmiset hymyilemään :) Junassa olikin sitten hirveä tungos kun täyteen myyty junalastillinen ihmisiä (ja koiria) lähtee Juhannuksen viettoon. Mutta jälleen kerran matka sujui ihan ongelmitta. Kamalasti olisi ollut kivoja kavereita... Juhannus alkoi myös siinä mielessä kivasti että sain tietää saaneeni haluamani työpaikan. Uudet työt alkavat 28.7. eli vielä ehtii vähän lomaillakin ennen sitä.
Juhannus mökkeiltiin Saimaan saaressa ja siitähän Tarmo taas nautti täysin siemauksin, kun sai uida, hyppiä laiturilta ja juosta ja riehua niin paljon kun sielu sietää.
Yhtenä päivänä reippailtiin äidin kanssa Tarmolle harjoitusjälki metsään. Maasto oli suht helppoa ja jäljelle tuli matkaa hieman alle 300m. Seuraavana päivänä jäljestettiin. Äitini toimi ikään kuin oppaana ja isäkin oli mukana valokuvaamassa, vähän niinkuin tuomarina. Tarmo-tarkkanenä oli taas vauhdissa ja jäljestäminen sujui vanhaan malliin reipasta tahtia. Kulmat ohjasin Tarmon aika tarkasti enkä päästänyt oikomaan taikka haahuilemaan kulmalla vääriin suuntiin. Muuten ei jätkää tarvinnutkaan paljon kehoitella, mutta kehuja sai toki runsaasti pitkin matkaa.
Jaa mitäkö metsässä sitten jäljestettiin? Noh, siellähän oli tapahtunut varsin hurja paloittelusurma ;) Kaadolta löytyi kertakäyttölautaselle paloiteltu valkosipuli-sinihomejuusto Wilhelm, joka oli vuotanut verta hurjan määrän raahautuessaan viimeisillä voimilla pitkin pusikkoa... Oli kyllä Tarmon ilmeessä näkemistä kun tällainen aarre löytyi. Eiköhän siinä ollut motivointijälkeä tälle kerralle riittävästi!
Juhannus siis oli ja meni, takas päin junailtiin samoissa merkeissä kun meno matkallakin: siis täpö-täydessä junassa hyvin käyttäytyvän matkaseuran kanssa. Tiistaina oli sitten taas agility-treenien vuoro. Vuorossa oli jälleen kerran vaikeahko rata, jossa keskityttiin monenlaisiin ohjauskiemuroihin.
Huomioitavaa tällä kertaa oli jälleen kerran se että Tarmoa pitää kyllä jonkun verran lämmitellä ennen radalle menoa. Melkoista haahuilua oli taas aluksi, mutta kun lopuksi otettiin vähän tokoilua koko porukalla ja kun sen jälkeen vähän riehutin Tarmoa, niin tuntui että se olisi tehnyt ihan mitä vaan ja ihan mielettömällä kontaktilla. Note to self: mene hyvissä ajoin etukäteen ennen treenien alkamista kentälle ja ota tokoa ja leikkimistä tms. Tästä on puhuttu aiemminkin, mutta kummasti nuo asiat eivät aina pysy mielessä.
Seuraavana viikonloppuna Tarmo pääsi taas Saimaan saareen kesälomalle vanhempieni luokse, tällä kertaa sekä ilman Santtua että omistajia. Meillä oli puolison kanssa ohjelmassa joka-kesäiset Tuska-festarit Helsingissä, ja vaikka ihan kotona asustellaankin koko viikonloppu, niin päivät venyvät niin pitkiksi ettei koiria voi oikein silloin pitää kotona. Niin, Santtu oli siis puolestaan taas Kiskossa. Hyvin oli viikonloppu sujunut, nyt on taas niin väsynyttä poikaa että ihan mietityttää miten tuo otus jaksaa tänään agility-treeneissä vipeltää. Edessä kun on ennen sitä vielä junamatka takas pääkaupunkiseudulle.
Loppuviikosta täytyy käydä Ojangossa agilitykentällä vielä jonain muunakin päivänä, kun sunnuntaina on edessä sitten AgiRotu-tapahtuma. Sinne osallistutaan joukkueella Veikan Vaikeet, eli koko joukkue on koottu tästä samasta pentueesta. Saas nähdä miten "vaikeiksi" Remu, Tico, Raisa ja Tarmo osoittautuvat ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti