Jos jotain positiivista, niin taas ne pätkät mitä mentiin, mentiinkin sitten tosi hyvin ja vauhdilla. Se on sentään kiva huomata että kyllä tuosta otuksesta sitä vauhtia löytyy, vaikkei niin aina treeneissä olekaan :) Ja hauskaahan Tarmolla näytti olevan, vaikkaan että osin minun kustannuksella: "hähää, nyt se tuolla huutaa ja huitoo..."
Tässä viime aikaisten tosi hyvin menneiden treenien sekä niitten ekojen möllikisojen jälkeen on ollut tosi hyvä fiilis, mutta nyt alkaa taas tuntua siltä että taitaa ne viralliset kisat tulla kuitenkin liian aikaisin. No, kait se "vire" loppupeleissä on aina päivästä kiinni, mutta jostain täytyisi löytää se Tarmolle sopiva motivointikeino noihin kisatilanteisiin. Miten saan tehtyä itsestäni niin kiinnostavan, että se haahuilu jää toiseksi? Ideoita?
Yksi asia mikä on ainakin vielä kokeilematta on se harjoitteluradalla käynti ennen varsinaista suoritusta. Tähän mennessä en sitä ole kokeillut. Jotenkin on tuntunut siltä että Tarmo on kaikkein terävimmillään kun pääsee suoraan radalle kerättyään vähän kierroksia itseensä. Mutta, tätäkin sietää siis miettiä...
No, takaisin eiliseen. Oltiin taas isommalla porukalla liikkeellä, treeniporukastamme oli mukana myös bichonit Lassi, Leevi, Nelli ja "pikku" Leevi. Muilla menikin nämä kisat ns. putkeen, eli kaikki saivat vähintään kertaalleen nollaradan! Onnea heille, hienosti meni :) Lassi ja Leevi jopa sijoittuivat toiseksi ja kolmanneksi!
Heidi lupasi lähettää Tarmosta kuvan radalta, minä puolestani jäin räpsimään kuvia oman suorituksemme jälkeen. Tällä kertaa maxit olivat siis ensimmäisinä ja minit viimeisinä.
Tarmo poseeraa
Slurps!
Hyvää kontaktia (niin, kyllä sitä radan ulkopuolella joo...)
Lassi ja Leevi, iloiset ilmeet...
...Lassi ja Leevi, vähän nyrpeet ilmeet ;)
Lassi
Leevi
Porukalla odottelua ja spekulointia ilta-auringossa
Laura ja Leevi
Leevi lentää!
Minien loistavat tulokset :) "Meidän porukka" merkattu punaisilla täplillä.
Lassi&Paula ja Leevi&Suvi palkintopallilla :)
Lassin palkinnoksi saama lelu päätyi sitten lopulta Tarmolle "lohdutuspalkinnoksi", Lassi ja Leevi kun eivät kuulemma moisilla leiki. Tarmo ihastuikin leluun niin suurella sydämellä kun vain leikkisä pikku spanieli voi... joten kiitos Lassille lelusta :)
Jee!
2 kommenttia:
Sellasta se agility on, aina ei vaan suju.. Mutta itsehän sä mulle kirjotit, ettei se niin vakavaa ole kuinka siellä radalla menee ;)
Vaikea sanoa mitään tuosta motivoinnista, kun en ole pitkään aikaan nähnyt teidän menoa radalla. Meillä se ongelma on yleensä (okei, aina..) siinä, että Remulla on niin paljon intoa ja motivaatiota, että se menee jo yli. Sitten se on vaan säntäilyä ja haukkumista mulle, kun mä oon niin hidas, enkä kerro mitä pitäis tehdä nyt heti,heti,heti nyt. Huokaus..
Kai sä sitä kuitenkin lelulla palkkaat? Just vaikka tommosella hienolla kumivingulla, mistä se näyttää tykkäävän :) Meillä lelu on se ihan ykköshuippujuttu, ja sillä lelulla, mikä meillä on agilityssä palkkana, ei saa leikkiä koskaan muulloin (no, ehkä joskus tokotreeneissä). Meillä on sellainen oma viritelmä, kahden halpistennissukan (kahden, että on vähän kestävämpi ja halvan siksi että niitä kuluu jonkin verran..) sisällä helposti vinkuva, pitkulanmuotoinen lelu. Sillä pystyy sit revitteleen tai heittämään sen vain koiralle (että se voi napata sen suuhunsa ja juosta lähimpään putkeen..).
Juu, kyllä meillä on käytössä sekä namit että ihan pentukursseilta asti ollut sellainen ihana kuminen vinkupallo ja karvainen pieni ikea-helistin :) Ja ne on myös olleet niin ettei muuten saa leikkiä paitsi sit agility- ja toko-palkkana. Ja kyllähän noi toimiikin... treeneissä.
En tiiä, ehkä se on vaan päivästä kiinni :)
Lähetä kommentti